Archive for Yleinen
Heinäkuu 5, 2008 at 22.39 · Filed under Kesämies, Yleinen
Huhhuh, onpas rankka viikko takana. Kukaan ei kyllä ikinä usko, mitä kaikkea kamaluutta tuohonkin viikkoon sisältyi, pitää kertoa sitten ajan kanssa kunhan jaksan kirjoitella enemmänkin.
Kesämiehestä sanottakoon lyhyesti, että vituix män 
. Tästä on pakko kirjoittaa ihan oma postauksensa, mutta voinpahan ainakin taas kerran sanoa, että mun helvetin intuitioni oli taas oikeassa Palaan astialla, kunhan nyt nukun viikon putkeen (leirillä pisimmät yöunet taisivat olla kolme tuntia tai jotain…..)
Kesäkuu 27, 2008 at 23.58 · Filed under Yleinen
Eli aamulla suunta kohti suurta tuntematonta jälleen 
Toivokaa mun puolesta, että mulla on ihana viikko! Sitä ihan samaa toivon kaikille lukijoille.
Aurinkoa, lämpöä ja onnentuntemuksia!
Kesäkuu 26, 2008 at 11.45 · Filed under Yleinen
….mutta mulla alkaakin tänään jo loma!!!
Jippiijippiijippii!!!!!
Kesäkuu 25, 2008 at 14.25 · Filed under Yleinen
No niin, ensimmäinen askel otettu nyt sitten muksun huoltajuus- ja elarisopimukseen liittyen. Kävin tänään asianajajan luona.
Asianajaja oli kyllä hiukan epäilystä herättävän näköinen, sellainen kaljupäinen ukkeli, jolla oli kikkara takatukka!!! Mutta vaikutti kyllä sitten ihan asiansaosaavalta, ja ainakin käyntikortissa luki “varatuomari”.
Eli, nyt siis lähtee käräjäoikeudelle vahvistettavaksi ehdotus, joka pitää sisällään mm. lapsen tapaamisiin liittyviin asioihin. Lisäksi oleellisesti korottuvat elatusmaksut, sekä muihin lapsen kustannuksiin osallistuminen. Sikäli oli kiva homma, että se aa vaan luetteli, että nää, nää, nää ja nää pitää huomioida, ja sitten toi elatusapu pitää korottaa ainakin satasella (perustuen tietysti vain mun arvioihin Exän tämänhetkisestä tulotilanteesta). Ja Exän uusi “perhe” ei vaikuta elatusvelvollisuuteen mitenkään. Lisäksi Exä joutuu tekemään perusteellisen selvityksen omaisuudestaan ja varallisuudestaan. Kävi nimittäin ilmi, että on tässä kesällä ostanut kaksi moottoripyörää itselleen, lisäksi ajelee ihan viimeisen päälle Mersulla…. Syynä tähän kaikkeen lienee jonkinmoinen ennakkoperintö isäpuoleltaan, joka menehtyi parisen viikkoa sitten pitkälliseen sairauteen. Rauha toki hänen muistolleen.
Minä en noista rahoista kyllä haluaa penniäkään (vaikkakin katkerana makselen näitä meidän “yhteisiä” velkoja vieläkin), mutta kyllä tuon muksun soisi ainakin jotenkin saavan osuutensa isän hyvinvoinnista. Olkoon sitten vaikka uuden polkupyörän muodossa. Kaikki tämähän on tietenkin ihan spekulaatiota vain, totuus voi olla ihan toisenlainen. Mutta aika näyttää.
Joka tapauksessa asia on nyt vireillä, ja ehkä viimeinkin saadaan päätös tälle show:lle. Yhteishuoltajuutta toki ehdotin, ja sitä, että lapsen asuinpaikka säilyy minun luonani. Muuten olin kyllä mielestäni vähän liiankin reilu. Mutta tiedän kyllä, ettei Exä “avokätisyyttäni” arvosta, ja riitauttaa asian. Mutta edelleen se sillä kaivaa omaa kuoppaansa. Ja mitäänhän se ei itse ole taaskaan tehnyt tämän asian sopimiseksi, tai ainakaan en vielä ole mitään haastetta saanut. Ans kattoo, kuin käy.
Kaksi herätystä enää, sitten alkaa loma!!! Ja lauantaina pitäisi sitten nähdä taas Kesämieskin. Hui!
Kesäkuu 24, 2008 at 13.04 · Filed under Yleinen
Mulla on selkeästi blogiväsymystä. En jotenkin saa aikaiseksi kirjoitettua mitään kovin tähdellistä tänne. Selailin juuri tuossa noita linkkejäni suosikkiblogeihini - havainto oli tyrmistyttävä: lähes kaikki blogit on jo historiaa!!! Sinänsähän se on hyvä asia, että ihmiset eivät koe tarvetta kirjoittaa, yleisesti kuviteltuna silloinhan kaikki on hyvin! Ja mikä sen ihanampaa, varsinkin kun muistelee vaikkapa vielä sydäntalven kirjoituksia. Ja onhan tässä itsekin menty aimoharppauksin eteenpäin niistä kauheista sydäntäraastavista tunnelmista. Melkein voisin sanoa, että elämä on vihdoin asettumassa uomiinsa, mitä nyt vielä nuo huoltajuusasiat hiukan tässä kaihertavat. Mutta päätin murehtia niitäkin vasta sitten, kun murehtimisen aika on. Olen kertakaikkiaan väsynyt olemaan murheellinen.
Aika vähän on oikeastaan tullut kommentoituakaan enää mitään kenellekään. Sitä ei siis pidä missään nimessä ottaa siltä kantilta, että kokisin teidän tarinat tai postaukset jotenkin vähäpätöisinä tai pelkän olankohautuksen arvoisina. Päinvastoin, ne herättävät kyllä paljonkin ajatuksia, mutta mitään niistä en oikein saa aseteltua järkevään kirjalliseen muotoon. Samalla sitten epätoivoissani toivon, ettette te viimeiset ihanaiset suosikkini lopeta kirjoittamista!!! En minäkään niin aio tehdä, olen varma, että vatvottavaa on vielä luvassa jossain vaiheessa 
. Viimeistään viikon päästä…
Ja sekä pää, että häntä tästä postauksesta hävisi jo heti otsikon jälkeen
Kesäkuu 23, 2008 at 11.17 · Filed under Yleinen
Ja loma lähestyy! Ihan tuskaa nämä viimeiset päivät, mutta kyllä nyt alkaa uhkaavasti näyttämään siltä, että se loma ihan oikeasti koittaa pian! Ihanaa!!!
Juhannus meni jotenkin ihan hujauksessa. Aloitin juhannuksen vieton jo torstaina, ihan ex-tempore lähdettiin kaverin kanssa katsomaan Hanna Pakarisen keikkaa Helsinkiläiseen pubiin ja sieltä sitten sinkoiltiin edes takaisin Hgin yössä. Oikein kivaa ja mukavaa oli, ja olinpa ihan kohtuullisessa humalassakin. Kuitenkin vain kohtuullisessa, eli mitään krapuloita ei tarvinnut juhannusaattona potea. Tämä samainen ystäväni sitten tuli meille grillailemaan, äitini myös. Aattoilta menikin ihan vesilinjalla, ja lauantain ihan muuten vaan hengaillessa. Löhöilin vaan, ja pitkästä aikaa nautin vaan olemisesta. Eilen sitten kävin vähän shoppailemassa päivällä, ja ilta polskittiin Serenan vesipuistossa. Oli oikein hauskaa ja ratkiriemuksta ja ihan heittäydyttiin välillä lapsen tasolle ja nautittiin täysin rinnoin vesileikeistä. :D
Rauhaa maailmaan ja antoisaa viikkoa
Kesäkuu 12, 2008 at 11.25 · Filed under Yleinen
Tai sitten ei. Mutta ei huvita työnteko, odotan lomaa kyllä jo sellaisella antaumuksella, etten jaksaisi enää keskittyä oikein mihinkään. Muutenkin on hiukan levoton olo, mutta tällä kertaa ihan positiivisesti levoton.
Viime yö meni liian pitkäksi, ja nukuinkin sitten aamulla pommiin. Nukkumatti antoi minulle armollisesti 1,5 h lisää nukkumisaikaa . Ensimmäiset sanat tietenkin siinä vaiheessa, kun huomasin, olivat “voi v*ttu”. Ja seuraavat varmaan: “voi s**tanan s**tana!”. Sen jälkeen taisin revetä nauramaan. Joka tapauksessa aamu oli aivan psykedeelinen, juoksin päättömästi ympäri kämppää toinen sukka jalassa, yhdellä jalalla pomppien. Kaksi ruskeaa silmäparia tuijottelivat mua melko hämmästyneen näköisinä, ja normaalin “hei me halutaan jo ulos”-hössötyksen sijaan molemmat vaan kallisteli päätään paikallaan makoillen, ja miettivät varmaan yksissätuumin, että “hullu” .
No kaiken kohelluksen jälkeen pääsin sitten töihin, ja mietin juuri äsken, että ihan turhaan kiireilin aamulla, kun en kuitenkaan täällä muuta tee, kuin surffailen netissä ja lueskelen blogeja. No se siitä.
Arvatkaa muuten mitä? Illalla, kun menin nukkumaan, haaveilin Miehestä. Pitkästä aikaa, ja se oli ihanaa. Varsinkin kun sen sai tehdä hymyssä suin, eikä surullisena.
Kesäkuu 11, 2008 at 10.53 · Filed under Yleinen
Eilisessä päivässä on täytynyt olla jotain erityistä kevätenergiaa. Oikein mietin, että tiistai…maailman epätodennäköisin päivä saada yllättäviä yhteydenottoja sieltä sun täältä.
Aloitetaan siis viitaten tuohon edelliseen postaukseeni, jossa kerroinkin K:n viestistä ja kahvittelukutsusta. Olin ihan ilahtunut tuosta yhteydenotosta ja mieli piristyi kummasti. Lähdin töistä kotiin hyvillä mielin, tarkoituksena lähteä yhden illan mökkireissulle. Mökille meninkin, ja paikka oli aivan ihana. Saunottiin, syötettiin sorsapoikueita ja nautittiin kesästä (sateesta huolimatta). Puhelimeni oli kuitenkin unohtunut autoon, enkä edes muistanut koko kapistuksen olemassaoloa, se kun tuppaa olemaan verrattain vaitonainen nykyisin. Hain sen sitten illansuussa, jotta saan herätyksen aamuksi viritettyä. Puheluita oli tullut tuntemattomasta numerosta, sitten pari viestiäkin. Viestit olivat taannoiselta baarituttavuudeltani, enkä oikein jaksanut innostua vastaamaan mitään ihmeempää. Jotenkin ärsyttää heti tyyppi, joka toisessa viestissään alkaa arvostelemaan mun hektistä elämääni
Puhelut puolestaan olivat siis tuntemattomasta numerosta, kaiken kaikkiaan vastaamatta niitä oli jäänyt kolme. Hiukan häiritsi, että mistä on kysymys, mutta koska mistään en voinut selvittää kuka oli kyseessä, päättelin, että joko lehtimyyja tai poliisi . Ja poliisihan se oli, sotilassellainen, alias Kesämies. Alkoi kuulkaas mahassa lennellä miljoona perhosta, kun vastasin, ja se reippaan iloisesti esitteli itsensä puhelimessa. Juteltiin varmaan tunti niitä näitä, ja sitten se kysyikin, että “no, nähdäänkö sitten parin viikon päästä?”. Iik, apua, ihanaa!!! Mulla oli kestohymy naamalla varmaan kaksi tuntia tuon jälkeen, enkä meinannut saada untakaan, kun vaan mietin, miten kiva onkaan taas tavata Kesämies, isolla Koolla (hmm…ristiriitaisia nämä kirjaimet!!). En halunnut tosiaankaan pilata hyvää tunnelmaa kyselemällä Kesämiehen nykyisestä siviilisäädystä tai muustakaan liian henkilökohtaisesti. Mutta kyllä mut valtasi sellainen lämmin haikeus, kun muistelin miten hyvältä sen vahvat ja lämpimät käsivarret tuntui mun ympärillä, kun nautittiin kesästä keskellä kauneinta Suomea, ilta-auringossa laiturilla, varpaat vedessä. Voi elämä, mä en taida malttaa odottaa!!!!
Edellämainittuun perustuen K:n tapaaminen perjantaina tuntuu ihan toissijaiselta jutulta, ja jopa vähän turhalta. Vaikka todennäköisesti taas tuon viikon yhteisen session jälkeen olenkin ihan rikki Kesämiehen jäljiltä, ja palaan taas kai kaipailemaan K:ta, koska Kesämies on liian mahdoton yhtälö missään mielessä. Mutta nyt mä aion nauttia tästä ihanuudesta ja tästä nipistelevästä jännityksestä vähän aikaa!!!
Hitto, se tosiaan SOITTI mulle! Trallalallalaa!!! Tilulilulii!
Kesäkuu 9, 2008 at 11.43 · Filed under Yleinen
Nyt v*tuttaa ja sylettää rankasti. Perkele, saatana, vittu. Vittu! Saatanan vähä-älyinen iso-otsainen pienimunainen (tai mistäs minä tietäisin…) urpo, joka on säälistä täällä töissä. Helvetti.
Kesäkuu 8, 2008 at 13.47 · Filed under K, Yleinen
Minulla on 5 päivän loma. Ei toki lomaa töistä vielä, mutta itsenäistä vapaata muksusta. Innoissaan pakattiin äsken virvelit ja uimapatjat mukaan, poika lähti muutamaksi päiväksi mummon ja tädin kanssa mökkeilemään. Voi että, ihanaa nähdä lapsen into. Toivottavasti reissusta tulee onnistunut.
Minä sen sijaan en osaa ollenkaan riemuita tästä “vapaastani”. Katselin äsken peiliin inhoten itseäni. Milloin minusta tuli tällainen? Ennen jaksoin huolehtia itsestäni, pidin siitä, kun ihmisten katseet kääntyivät perääni. Olin tyylikäs ja hyvännäköinen. En tiedä minkä normien mukaan, mutta viihdyin omassa kehossani ja uskon, että se näkyi myös päällepäin. Sen sijaan tänään minua katseli harmaa, lässähtänyt ja nuhruinen nainen peilistä. Silmissä ei ollut niille ominaista pilkettä, ja hymykuopan viereen on muodostunut selvästi ryppy. Iho on hoitamaton, samoin hiukset. Päällä likaiset shortsit, ja pieneksi käynyt toppi. Minun täytyy ryhdistäytyä!
Mietin, että miksi. Miksi pitäisi ryhdistäytyä, miksi pitäisi laittautua? Eihän ole ketään, ketä varten sen tekisin. Ei minun tarvitse näyttää hyvältä. Paskaa! Olenhan minä Itse vielä olemassa! Eikö vain ihmisetkin näe, onko ihminen sinut itsensä kanssa? Minä en juuri nyt taida olla. Asian korjaamiseksi on vain yksi tie, minun pitää palata takaisin siihen hetkeen, kun itseni kadotin, ja löytää se uudelleen. As simple as that!
Tänään tunnun huokuvan negatiivista energiaa. Tunnen vihaa ihmisiä ja asioita kohtaan, eikä sekään ole minulle luontaista. Mutta silti juuri nyt vihaan, vihaan, vihaan! Vihaan sitä, että olen yksin, ettei ole ketään kenen kanssa voisin nauttia tästä tilapäisestä vapaudestani. Vihaan sitä, ettei K muista olemassaoloani. Vihaan sitä, että lapseni vietti eilen ihanan päivän Exän ja hänen uuden vaimokkeensa kanssa Korkeasaaressa (vaikka minun pitäisi oikeasti olla iloinen siitä!). Vihaan sitä, että vaimoke on kaunis ja hoikka. Vihaan sitä, että muksun mielestä “se oli tosi kiva”. Vihaan sitä, että Exäni on nyt onnellinen. Vihaan sitä, etten minä ole onnellinen.
Kummallista olla katkera Exälle, ihmiselle, jota oikeastikin taidan jollain tasolla vihata. Olen toki iloinen siitä, että hänellä viimein on ihmissuhde, jossa toivottavasti saa sellaista rakkautta osakseen, mitä minä en hänelle pystynyt antamaan. Toivon mukaan tuo ihminen on toisenlainen kuin minä. Mutta inhoan ajatusta siitä, että se voi nyt nauttia elämästään, ja minä edelleen nuolen haavojani. Helvetin K, etkö tajua mitä teit minulle???!!! Olisinpa muutama vuosi takaperin tiennyt, että olen tuleva tapaamaan ihmisen, joka muuttaisi elämäni kurssin täysin, ja jonka jälkeen en koskaan enää palautuisi ennalleen. Olisin juossut pakoon ja lujaa.
Taas nyt, tilapäisenä toimettomuuden hetkenä, kaipaan niin paljon ihmistä lähelleni. Toivon, että saisin vielä kohdata ihmisen, jota voin rakastaa ehdoitta, ja joka haluaisi myös rakkauteni ottaa vastaan. En jaksaisi enää leikkiä, ja etsiä vastauksia rivien välistä. En haluaisi enää arvailla, vieläkö huomenna olisin onnellinen. Haluasin viimein sen turvallisen ihmisen, jonka vilpittömään rakkauteen voisin luottaa, ja joka ei koskaan katoaisi elämästäni.
Next entries »
