Joulukuu 15, 2007 at 2.02 · Filed under Sattuvia sanoituksia
Miten mä ikinä selviän tästä? Miksei kukaan opettanut mulle, miten rakkaus unohdetaan? Tai miten unohdetaan toisen hellä hymy, silmät jotka katsoivat niin syvälle sieluun? Jotka tänään vain katsovat lävitsesi täynnä vihaa ja halveksuntaa. Miten selitän itselleni, etten minä riittänytkään? Miksi mulla on nyt näin helvetin ikävä, että mun rintaani puristaa?
Mä en oikeasti tiedä, milloin tämä tuska häviää. Mulla on niin kova ikävä. Sitä hymyä ja katsetta. Niitä, joista näkee, että toinen rakastaa.
I dont know where Im going
But, I sure know where Ive been
Hanging on the promises
In songs of yesterday
An Ive made up my mind,
I aint wasting no more time
But, here I go again
Here I go againTho I keep searching for an answer,
I never seem to find what Im looking for
Oh lord, I pray
You give me strength to carry on,
cos I know what it means
To walk along the lonely street of dreamsAn here I go again on my own
Goin down the only road Ive ever known,
Like a hobo* I was born to walk alone
An Ive made up my mind
I aint wasting no more time
Im just another heart in need of rescue,
Waiting on loves sweet charity
An Im gonna hold on
For the rest of my days,
cos I know what it means
To walk along the lonely street of dreams
An here I go again on my own
Goin down the only road Ive ever known,
Like a hobo* I was born to walk alone
An Ive made up my mind
I aint wasting no more time
But, here I go again,
Here I go again,
Here I go again,
Here I go…
An Ive made up my mind,
I aint wasting no more time
-Whitesnake-
Joulukuu 7, 2007 at 11.07 · Filed under Sattuvia sanoituksia
“Ennen oli kaikki paremmin?” oli kysymys, jonka K esitti minulle suurin piirtein vuosi sitten. Silloin, kun viimeisimmän kerran “erottiin”. Silloin en ymmärtänyt tuon kysymyksen merkitystä, nyt tiedän. Se oli tunnustelua siitä, vieläkö voitaisiin jatkaa. Niihin aikoihin, kun K oli masentunut erostamme, minä en vain sitä ymmärtänyt silloin, eikä sitä minulle kerrottu.
Silloin erotessamme annoin K:lle nämä Stellan sanat. Ne kertoivat mielestäni kaiken tarpeellisen, ne olivat meidän eron tiivistelmä. Kertoi niistä tilanteista, kun leikittiin olevamme enää vain “ystäviä”. Ja silti läsnä aina se jännite, kun teki mieli koskettaa. Mennä toisen lähelle, ja olla niinkuin silloin ennenkin.
Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…
On kyllä vaikeaa tunnustaa itselleen, että vieläkin vaan rakastaa. Vaikeaa on, käsittämättömän vaikeaa päästää irti. Nyt on niin unohdettu olo. Niisk!
