Naurunsekaista hihtystä (12 kommenttia)
Jokseenkin hysteerinen alkaa olla jo tämä fiilis. Yliväsymystä kai, tai jotain, mutta ihan kahvilla koko nainen kyllä nyt. Mitään kovin kummallista nyt ei ole tapahtunut, mutta pikkuinen reissuraportti nyt sitten vaikka rustataan tästä.
To-aamuna startattiin siis varhain pikasliipparilla Tallinnaan. Merenkäynti oli jokseenkin runsasta, ja yllätys yllätys, meikälikka viettikin koko ihanan puolitoistatuntisen laivan vessassa. En tiedä kumpi oli suurempi virhe, mennä kannelle tupakalle, vai laivan vessaan tarpeilleen. Joka tapauksessa vessassa iski kylmä nihkeä hiki pintaan, ja sen jälkeen alkoikin sambatanssit vatsaontelossa. Niin siis saavuin Tallinnaan kutakuinkin hehkeänä ja hyvävointisena valmiina päivän koitoksiin. NOT!
Teki hiukan tiukkaa toipua tuosta meripahoinvoinnista, kun tuntui, että hotellikin kellui vielä. Edustin siis suomalaisuutta taas oikein toden teolla hoippumalla ja hoipertelemalla hotellin käytävillä ripsivärit poskilla. Ou jee. Ja aivan vesiselvänä vielä, mutta sitä ei kai nuo paheksuvakatseiset hotellivieraat oikein olisi uskoneet. Olihan muuten voittajafiilis, aamuyhdeksältä naama turvoksissa ja mekko vinossa. Jessus.
Onneksi sentään tokenin tuosta, ja onnistuin jopa olemaan suhteellisen aktiivinen seminaarissakin. Olin kyllä aamulla päättänyt, että seuraavaksi aamuksi en ehdoin tahdoin tuollaista oloa hanki, ja viininmaistelut jättäisin kyllä sen illan osalta muille. Joo. Uskoo sitten ken tahtoo. Koska eihän mulla ollut enää ollenkaan huono olo, siinä vaiheessa kun virallinen osuus oli ohi, ja tuli aika lähteä illallistamaan Tallinnan yöhön. Löydettiinkin tosi kiva pikkuinen baari, missä oli oikein herkulliset annokset. Ja drinkit. Ei nimittäin mennyt aikaakaan, kun pöydässä oli vajaa 10 tyhjää viinipulloa, ainakin parikymmentä tyhjää tuoppia, isot mintuntuoksuiset Mojito-drinksut puolillaan ja löytyipä siitä vielä pari Margaritaa ja yksi Cosmopolitankin. No eihän sitä mukavaa iltaa suinkaan voinut siihen jättää, ja niinpä päätettiin jatkaa matkaa toiseen baariin. Löydettiinkin paikallinen karaoke-baari vanhasta kaupungista, ja myöhemmin osoittautui, että minun ei olisi kyllä kannattanut sinne astua jalallakaan. Sillä tapojeni orja olen, ja jos meno alkaa hyytyä, pitää sitä tietenkin vähän järjestää. Niinpä päätin vetäistä karaoket, ja koska ajattelin, ettei kehno laulutaitoni ole vielä tarpeeksi kamala kuulijoiden mielestä, niin lauloin biisin Eestiksi 
. Voi jessus, oli siinä porukalla hauskaa, kun meikäläinen yrittää tosissaan vääntää tunnetta mukaan viron kielellä. Hih.
Vieläkään ei raksuttanut ajatus eikä järki, ja jatkettiin matkaa Virun yökerhoon. Siellä sain varmaan elinikäiset vatsakrampit, kun rakkaat vittuilijakolleegani päättivät antaa minulle vuorotellen yksityisnäytköksiä kasaridiscotanssityylistä. En kyllä muista taas hetkeen nauraneeni niin paljon!
Jossain vaiheessa toki päästiin sitten myös henkevyyksien puolelle, ja jouduin seikkaperäisesti kertomaan, mikä minua viehättää työkavereissani.. Yritin kyllä epätoivoisesti sanoa, että on aika vaikeaa antaa mitään objektiivisia näkemyksiä, kun ollaan niin hyviä frendejä. Silti inttäminen jatkui, ja loppuviimeksi oli sitten pakko vastata, että “en panis”. Vastaus herätti tietysti hirveän kysymystulvan, taisi kolahtaa miehiseen itsetuntoon tuo. Kuittasin homman sanomalla, että “enhän mää vois sen jälkeen nauramatta enää nähdä teitä töissä, jos eksyttäis samaan sänkyyn”.
Sainpa myös palautetta N:stä. Eli jotain nämä kaverit ovat huomanneet, tosin minun edukseni. Eli naureskelivat siinä, että N tekisi mitä vaan vuokseni. Yritin kyllä varovasti kysellä, että mitä noin niinkuin esimerkiksi, mutten sitten uskaltanut sen enempää asiaan puuttua, vaan naureskelin muiden mukana vaan ja totesin, että eihän se N:n vika ole, että mä oon niin HOT 
Perjantaina oli kieltämättä hiukan hutera olo aamulla, enkä oikein saanut aamupalalla montaakaan palaa alas kurkustani. Onneksi Burana teki tehtävänsä ja päivä meni kutakuinkin siedettävästi. Lounaspöydässä sain asiakseni laittaa N:lle viestiä eräästä työasiasta. Asiallisen vastauksen lisäksi sain epämääräisen kyselyn siitä, miten ilta oli mennyt. Kysymykset olivat jotenkin..hmm.. syyttäviä? Olin vähän ihmeissäni, enkä sitten viitsinyt vastata muuta kuin jotain ympäripyöreätä.
Loppuviikonloppu menikin sitten joten kuten sumussa. Tuli oltua järjestyksenvalvojan tehtävissä, siivoiltua, lenkkeiltyä ja treenattua ja jopa töissäkin käytyä.
Ja nyt siis istun täällä töissä ihan pää huurussa ja yritän saada jonkinlaista otetta arkeen.
Huomennahan taas otetaan suunta kohti naapurimaata, tällä kertaa vaan ilmansuuntan länsi. Ou nou, mitähän siitä taas seuraa???
unessani