Jotain pinkkiä
Piti vaihtaa tuo blogipohja vähän pirteämmän väriseksi, jospa se edes motivoisi vähän kirjoittelemaan.
Mä luulen, että mä joudun ensimmäistä kertaa elämässäni myöntämään, että voimat on aika loppu. Luulen kyllä, että myös tämä alati pimeä ja märkä vuodenaika verottavat jaksamista, mutta muutenkin on vähän henkisesti sellainen burn out-fiilis. Ei oikein huvita mikään, enkä oikein innostu mistään. En jaksa vastata puheluihin, vaan päätän soittaa takaisin vähän ajan päästä, enkä sitten kuitenkaan soita.
Ainut asia, mikä kiinnostaa on nukkuminen. Voisin nukkua koko ajan, aamusta iltaan. Eilen sain kammettua itseni puoli väkisin sängystä ylös puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Enkä edes ole ollut humpilla! Olisin varmaan jatkanut vielä siitäkin uniani, jos ei muutama märkä kuono olisi käynyt tökkimässä aika ajoin, ja lopulta pari märkää pusua sai minut ylös. Olisihan nuo toki voineet vähän aiemminkin herätellä.
Päivä sitten menikin oikeastaan siinä. Käytiin vähän shoppailemassa, ja ostelin taas muutamia juttuja, mitkä meni kyllä yli budjetin. Toisaalta mun mielestäni 35 euroa talvitakista nyt ei ole kohtuutonta törsäystä, eihän? Lisäksi hyötykäyttöön tuli ostettua myös muksulle jokasäänsaappaat, lämpöisellä karvavuorella, vain 20 euroa. Sinänsä pieniä ostoksia, mutta kyllä mun budjetissa jo 50 euron ylityskin on liikaa. Pari kuukautta pitää nyt kiristellä vielä nyörejä, jospa se sitten helpottaisi hiukan.
Töihin en olisi jaksanut raahautua millään aamulla. Mutten keksinyt mitään hvyää syytäkään olla pois, joten täällä siis olen. Koko päivän olen vain surffannut netissä, en ole jaksanut paljon vastailla edes sähköposteihin, saati tehdä jotain hyödyllistä, ihan oikeaa työtäkään.
Illalla olisi pitänyt jaksaa vetää treenit vielä innokkaalle ryhmälle, mutta arvatkaa mitä - en jaksa. Ilmoitin, että en tule tänään. Nyt täytyy asiat olla pielessä, kun ei enää harrastuskaan jaksa innostaa. Säälittää vaan nuo omat koirat, kun hätäisesti jaksan ne käyttää lenkillä, mutta kaikki muu onkin ihan retuperällä. Ei jaksa treenata, ei mitään. No, ehkäpä vääntäydyn kentälle myöhemmin tänään. Mutta sosiaalisuus ahdistaa juuri nyt, enkä jaksa/pysty olemaan innostava ja motivoiva kouluttaja.
Kauheata narinaahan tämä mun postaus on kokonaisuudessaan. Mutta saa kai sitä vähän väsyä joskus? 
unessani
Tää on kyllä ehdottamasti hankalin vuoden aika. Jotenkin vuoden alussa aina vähän helpottaa. Taitaa olla joka toinen ihminen väsyksissä tai on virtaa ainakin tavallista vähemmän.
Ja saa olla väsynyt ja levätä ja karsia turhat jutut pois. Varmasti on hyvä ladata akkuja, kyllä siihenkin sitten kypsyy ja jaksaa taas olla aktiivimpi. Itse meinaan nyt tehdä sen mitä äiti on jäkättänyt koko syksyn eli hakea niitä hemmetin d-vitamiineja & kumppaneita. Kuulemma D-vitamiinin puute saattaa väsyttää myös, kun ei tuota auringonvaloa tässä pahemmin näy. Hyvät lepoilut!
Comment sade — 17.11.2008 @ 13.33
Kiitos Sade, ja hyvä pointti muuten tuo D-vitamiini. Mulla taitaa jopa jääkaapissa olla DeVitolia vielä, jospa sitä lisäisi aamukahviin aina muutaman tipan, niin ehkä se auttaisi. Ja kyllä tuo lähestyvä joulukin saa varmaan taas mielen piristymään, jouluihminen kun olen.
Comment unessani — 17.11.2008 @ 14.06
Niin, eihän tuo ihme ole, että justiin tähän aikaan vuodesta on voimat vähissä. Ja juu, saa sitä väsyä joskus.
Ei olisi pahitteeksi jokin tarmoruiske tännekään, eli pitäiskö sitten sitten D-vitamiinia koittaa. B-vitamiinista tuskin on puutetta
Jaksamisia, ainakin sen verran kun tarpeen on. Ja hyviä joulun valmisteluita!
Comment dolce — 17.11.2008 @ 16.46
Tuttua, niin tuttua. Ja tämä pimeä aika ei todellakaan auta asiaa. Lepää jos siltä tuntuu, ei sitä väkisin kannata yrittää olla pirteä jos olo on ihan hyytynyt. Ja kuin kohtalon ivaa, tuli tähän kommenttiin vielä roskanestosanaksi “fressi”.
Comment Haahis — 17.11.2008 @ 17.37
Kiitokset Dolce ja Haahis!
Mä olen perusluonteeltani positiivinen, liiankin. Yritän viimeiseen asti nuolla haavani, ajatella ne valoisat puolet asiosita. Joten tämä tunne on minulle uusi, ehkä vähän pelottavakin.
Jännä juttu, miten noi äidit näkee lastensa läpi. Se kysyi multa heti nähdessään, että mikä masentaa.
Mutta kyllä mä uskon valoon! Tulee se vielä
Comment unessani — 17.11.2008 @ 20.46
Tsemppiä Sulle Cherry! Paistaa se päivä vielä jossain vaiheessa -laita vaikka kynttilöitä palamaan sitä odotellessa…
Comment stansta — 18.11.2008 @ 2.06
Koeta pitää positiivinen fiilis yllä, vaikka helppohan se täältä on huudella. Liialliseen synkkyyteen kun vaipuu niin voi lipsahtaa masennuksen puolelle. Toisaalta jos yrittää olla liian vahva niin sekin voi kostautua.. Kyllä sitä välillä on lupa olla “heikko” eikä siellä pohjalla jaksa kauaa olla.. jossain vaiheessa sitä haluaa taas pois ja entistä ehompana.. Tsemppiä jokapäivään!!
Comment Vilmap — 18.11.2008 @ 8.55
Kiitos Stansta ja Roxy! Jees, mä luulen kuuluvani juurikin siihen kategoriaan, joka ei kauaa jaksa olla tylsistynyt ja alakuloinen. Kyllä se hyvä fiiliskin aina välillä nostaa päätään nyttenkin, mutta tää väsymys ei ollenkaan ole kivaa. Väsyneenä maailma voi olla niin musta paikka, ja pirteänä niin, niin kaunis ja ihana
Samana päivänä!
Comment unessani — 18.11.2008 @ 9.09
jaksuja cherrycat ! Sinuun on tainnut iskeä uupumus. Sinulla on niin vaikeaa aikaa takana ,että nyt kun “stressi” vähenee iskee väsymys. Anna itsellesi lupa levätä riittävästi ettet sairastu pahemmin.Minulla on välillä vielä itelläkin jaksoja kun ei vaan jaksa muuta kun töissä käydä ja sillon on vaan kuunneltava kroppaa ja levättävä vaikkei joutaisikaan.
P.s.Ompas tutun näköistä.Kiva pohja
Comment tuhkimo — 18.11.2008 @ 11.08
Ai niin, arvaa mitä mulle tuli ensimmäisenä mieleen tuosta otsikostasi..? Ja lievä morkkis kun se uusi lanka on edelleen avaamattomana kerällä…Mutta LUPAAN, että jouluksi ne ovat valmiit!!!
Lepoa ja voimien palautusta!
Comment stansta — 18.11.2008 @ 17.42
Kiitos Tuhkimo, niin se taitaa olla. Sellainen kokonaisvaltainen täyshoitoloma olisi nyt paikallaan.
Stansta…se olikin pikku pinkki vinkki sulle
No ei nyt sentään.. 
Comment unessani — 18.11.2008 @ 19.09
Jäikö mulla laittamatta Sulle, että Sinullekin on jotain blogissani..? Ole hyvä…
Comment stansta — 18.11.2008 @ 20.49