Hopeinen

Ihan ensimmäisenä pahoittelut kaikille blogikavereille - en ole juuri viime päivinä kommentoinut kenellekään mitään. Kyse ei ole siitä, etteikö mulla olisi mitään sanottavaa, syy on vaan ollut yksinkertainen. En ole saanut mitään järjellistä kirjalliseen muotoon, ja tuntuu, että muutenkin on humisevan tyhjä pää.

Joka tapauksessa käyn taas läpi itsekseni kaikenlaisia tuntemuksia. Johtuu varmasti osittain näistä masentavan pimeistä sateisista illoista, osittain ehkä hormooneista tähän aikaan kuunkiertoa. Ei oikein ole selkeää syytä tähän melankoliaan, mutta joka tapauksessa surettaa.

Ehkä taas alitajuisesti ryven itsesäälissä ja -inhossa. Minua ällöttää ulkoinen habitukseni, en ole tyytyväinen mihinkään kohtaan itsessäni. Säälin itseäni, koska tuntuu, että olen huonojen uutisten mekka. Viimeisimpänä, eikä todellakaan vähäisimpänä ollut tuo uutinen koirani sairaudesta. Ja säälin itseäni, että edelleenkin olen yksin. Kaipaisin kyllä taas kerran ihmistä rinnalleni, sellaista jonka kanssa jakaa nämä arjen ilot - ja ennenkaikkea surut. Sellaista, joka ottaisi syliin ja sanoisi, että “älä välitä pikkuinen, minä olen tässä sinun kanssasi”. Huoh. Ehkä seuraavassa elämässä sitten.

Aikamoinen luuseri- ja luovuttajafiilis tähän aikaan yöstä taas. Ja aika masentavaa tekstiäkin taas pukkaa tänne. Mutta toisaalta, sitä vartenhan tämä blogi on. Rehellisten tunteiden ilmaisupaikka. Niidenkin, joita ei kerrota kenellekään muulle.

Jonain päivänä toivon, että tämä arki muuttuisi joksikin muuksi, kuin elinkamppailuksi seuraavaan tilipäivään. Haluaisin arkea, jossa olisi aikaa elää. Nyt koen, että arkeni ja koko elämäni on organisoimatonta paskaa, teen kyllä sitä sun tätä enemmän kuin jaksaisinkaan, mutta kaikki säännöllisyys puuttuu. Ja minä sentään käyn virastotöissä, työaika 8-16!
Minusta tuntuu, että elämäni on yhtä oravanpyörää, jonka rattaita pyörittää joku muu kuin minä.

Huh. Kyllä tämä on verraton tapa purkaa mietteitään. Lupaan kaiken tämän valituksen jälkeen kirjata tänne ainakin yhden asian huomiselta (edit: tältä päivältä), joka ilahdutti minua ja joka sai minut hymyilemään!