Hopeinen

Ihanat rakkaat työtoverini!

Tiedän, että teistä on todella mukavaa kiusoitella minua, ja usein se onkin melko harmitonta ja hyväntahtoista. Usein kiusoittelun aiheet ovat itseni aiheuttamia, siten ihan aiheellisiakin. Ja hyvässä seurassa toki kuuluu asiaan välillä vähän vittuilla kavereille.

Mutta toisinaan meinaa tulla kuolema teidän kanssanne. Jostain syystä nuo vattuilut aina liippaavat jotain yhteisiä illanviettojamme. Tiedänhän minä, että olen kovin äänekäs, nauravainen ja hmm…estoton, kun vaihdan vapaalle. Mutta luulen, että se on teidän mielestänne oikeasti ihan hyvä juttu. Tänään kuitenkin olisin voinut nirhata teidät siihen paikkaan, sillä joukossamme on eräs työtoveri, jonka en soisi kuulevan kaikkia, nyt jo iänikuisen vanhoja mokailujani.

Hänen ei tarvitsisi tietää, että viime syksynä jouduin huijatuksi esimieheni taholta siitä, että saunatilassa on vain yksi pukuhuone. HÄN ei tiedä, että mielestäni on ihan ok, että miehet ja naiset saunovat keskenään. Oikeasti, siinä ei ole mitään kummallista. Hänen ei olisi tarvinnut tietää, että kävimme naku-uinnilla, tai sitä, että tuhannen tuiterissa laskettelin liukurilla Messilän laskettelurinnettä alas toissa vuonna. Eikä sitä, että kyseisenä iltana minulle piti seuraa useampikin herrasmies, yhden vierestä jopa heräsin (toim.huom Suloinen). Hän nimittäin EI tiedä sitä, että minä en ollut ollenkaan niin otettu näiden herrojen huomiosta. Esititte asian niin, että se kuulosti ihan päinvastaiselta.

Hänen ei myöskään olisi tarvinnut tietää, että viime keväänä polskuttelimme porealtaassa aamuseitsemältä, pitkän illan päätteeksi. Eikä sitä, että olin kovin väsynyt itse kokouksessa, ja taisin hetkeksi torkahtaakin.

Oikeastaan epäilen, että Hän edes ymmärtää, kuinka läheisissä väleissä olemme. Tuskin hän ymmärtää, miksi nukuin teidän välissänne viime reissulla. Tuskin Hän ajattelee, että olemme vain rakkaita ystäviä keskenämme.

Pyydän nöyrimmin ja ystävällisimmin, että säästäisitte nämä kamaluudet sellaisiin tilanteisiin, joissa Hän ei ole paikalla. En kertakaikkiaan pysty silloin puolustautumaan, koska menen niin häkellyksiin tilanteesta. Punastumiseni ja änkyttämiseni varmasti vain lisäävät Hänen käsitystään siitä, mikä olen…. Pyydän, rakkaat. Ei enempää muisteluita, eihän.

Vaikka sanottekin jälkikäteen, että vain kiusoittelette, niin ymmärrättehän, että Hän on jo käsityksensä muodostanut. Ja kuvittelee, että kiusoittelulle on hieman erilaiset perusteet kuin oikeasti olisi. Ja varsinkin, kun Hän saattoi omin silmin todeta ihan saman minusta, kahden kesken, kuukausi sitten. Voi prkl, aarrgghhhh!!!

 Kiitos, Cherry