Sataa
Ja mielikuvitus on ihan kadoksissa. Niinkuin tuo otsikkokin jo kertoo.
N rintamalta ei oikeastaan mitään uutta. Tai no, ehkä se on vähän rennompi ja vapautuneempi jo. Mä en taida olla ihan niin kauhea peikko enää 
. Hyvä niin. Tänään mua taas vähän säälittää se. Vaikka varmana ihan syyttä. Sillä on kaikki hyvin, ja niin on mullakin. Mitäs niitä sen enempää sotkemaan, vai mitä?
Jännästi nää fiilikset vaan vaihtelee. Olen mä tietenkin tosi otettu sen huomiosta, mutta en myöskään kyllä kuole, jos se onkin jotenkin vetäytyneempi. Sitä paitsi tänään sattui pari juttua, joiden perusteella voisin kuvitella, että ainakin jollain tasolla olen sen mielestä edelleen ihan mukava tyttö 
En jaksa sen enempää tässä niitä eritellä, koska muuten tästä tulisi romaani, mutta joka tapauksessa ihan söpöjä eleitä.
Luulenpa tosiaan, että kun se ens viikolla on lomalla, niin saan vihdoin oman pään tasapainoon tältä osin. Okei, edelleen vähän kaivelee se, ettei siitä eräästä illasta ole sanallakaan puhuttu. Musta se ei vaan ole luontevaa. Ajattelen sen niin, että koska se ilta ei sitten kumminkaan ollut ihan neutraali, niin se pistää molemmat miettimään vähän liikaa koko juttua. Eli kärpäsestä tuli salakavalasti ja äänettömästi härkänen.
Jonain päivänä tämäkin juttu selviää, siitä mä olen varma. Voinhan mä ihailla sitä näin kauempaa ja tosiaan olla ihan niin kuin ennenkin. Ei kai se ole mun ongelma jos toinen kokee sitten jotkut asiat kiusallisiksi? Hölmöhän se on, jos se niin ajattelee, mutta minkäs teet.
Superia. Mä luulen oikeasti selviäväni tästä(kin), vaikkei tästä mitään vuosisadan rakkaustarinaa tullutkaan. Ja mä ajattelen näin, vaikka ulkona sataa. Se on aika hyvä merkki!
Kävin lukemassa vanhaa blogiasi. Hyvä ihme. Olen kuin sinä silloin. Kaikki täsmää.
Mukava kuitenkin aistia jonkinlaista rentoa positiivisuutta teksteissäsi. Ehkä minäkin joskus…
Joka tapauksessa (ja ehkä juuri edellä mainitusta syystä) toivotan elämääsi sylintäydeltä rakkautta!
Jään taatusti seurailemaan.
Kommentti Kupari — 13.8.2008 @ 14.39
Kiva kun tulit käymään täälläkin, Kupari!
Nimenomaan tuo tarinoiden samankaltaisuus saa joskus vieläkin ihmetyksen aikaan. Mutta kuten tässäkin tapauksessa, aika tekee tehtävänsä, kunhan itse pystyy antamaan elämälleen sellaisen suunnan kuin haluaa. Sitä tässä vielä haeskelen, katsotaan mihin asti pääsen. Tavoitteena on Elämä
Kommentti unessani — 13.8.2008 @ 14.44
Hienoa että sulla on jo noinkin paljon paremmat fiilikset! N:n loma tulee just hyvään saumaan ja sulla kuulostaa toisaalta muutenkin olevan taas jo niin sanotusti homma hansikkaassa
Tavoitteena elämä - hyvin sanottu
Kommentti Neiti B. — 13.8.2008 @ 19.47
Joo, kyllä täältä ollaan laskeuduttu pilvilinnoista maan tasalle. Kotikentällä taas kaikki hyvin. Tuo homma ja hansikas tuppaa meikäläisen kohdalla viihtymään ihan eri sfääreissä, joten homma lähtee helposti sivuraiteille. Sitten taas palautellaan, kyllä tää tästä (ehkä, kai, toivottavasti…..ihan vaan pikkuisen epäilyttää, mutta vain vähän)
Kommentti unessani — 13.8.2008 @ 19.59
Älä sano, etteikö tulisi vuosisadan lovestooria… Joo, tulee, tulee
Kommentti kimmeli — 13.8.2008 @ 20.09
No en sano, en. Pidetään kirjan sivut vielä auki
Kommentti unessani — 13.8.2008 @ 20.10
Hyvä että on jo rauhallisemmat fiilikset. Kyllä ne asiat aina jotenkin lutviutuu ja koskaan ei voi tietää miten päin asiat kääntyy
Tai mitä uutta voi elämääsi ilmestyä ihan yhtäkkiä…
Kommentti Sade — 14.8.2008 @ 6.18
Niin, jotenkin jo valmiiksi hävityllä asenteella kuulostat olevan liikkeellä N:n suhteen.
Eihän tässä mitään hätää ole, saumat varmaan paranee jos jaksat edes kuukauden, pari ottaa rauhallisesti.
Kommentti dolce — 14.8.2008 @ 14.03
Kiitos Sade ja Dolce…totuus on se, että kun kuviossa on kolme mukana, on siinä yksi liikaa. Ja tässä tapauksessa se olen minä, jos ei muuten niin omasta tahdostani
Katellaan sen pari kuukautta, sitten menee hyvin 
Kommentti unessani — 14.8.2008 @ 14.43
Totuushan tuo tietenkin on. Mutta onko siinä vieläkin kolme mukana?
Kommentti dolce — 15.8.2008 @ 11.36
Mä luulen, että fyysisesti suhde on ohi, mutta henkisesti ei. Ainakaan N:n osalta, ja nätisti tuo sormuskin vielä sormessa kimaltelee. Minen jaksa enää mennä hämmentämään tuohon väliin mitään. Odotan, että se sormus häviää, niin sitten katellaan uudestaan.
Kommentti unessani — 15.8.2008 @ 14.38