Pokkaa
Tää nyt ei välttämättä just tismalleen sovi fiiliksiin, mutta jotain otteita vois näistäkin sanoista poimia tähän omaan tilanteeseen. Lisäksi tää biisi on jääny soimaan eräästä tietystä hetkestä 02.08.2008. Oli oikein pakko käydä kaivamassa sanat 
Mutta, kaikesta huolimatta vieläkin vähän veemäinen olo. Kiukutti duunissakin niin s**tanasti, että teki mieli potkasta N:ää kun se siinä virnuili jotain. Hassua, toisena hetkenä se ärsyttää ihan suunnattomasti, ja seuraavassa sekunnissa unohdun tuijottelemaan sitä ihan muissa aatoksissa. Oikeesti niin mielenkiintonen tyyppi just tässä tilanteessa…silti nyt on sellanen olo, että aivan sama mitä se on mieltä mistäkin ja kuinka päin persettä sen oma elämä menee. Tän kaiken vuodattamisen olis varmaan välttänyt sillä, että ihan pari sanaa ko. illasta oltais vaihdettu kahden kesken. Todettu vaikka, että no hätä, kaikki ok.
Joka tapauksessa, biisi josta tulen N:n muistamaan aina 
:
Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei sulla ole muka muistoo.
Vai pidätkö sä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
refrain:
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Että noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?
refrain
Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mut koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Sitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.
Ihan pakko myöntää, että sinua ei käy kateeksi. Tuo mielialan vaihtelu on niin kamalaa. Tuo tilanne, kun tekisi yhessä hetkessä mieli hypätä kurkkuun ja toisessa huulille…voi kehvatsu!
Kommentti kimmeli — 13.8.2008 @ 10.39
Tuo se sitten osaa olla osuva kipale. Sen itsekin valitsin aikoinaan sellaiseksi yhdistetyksi muisto-muistuttamiskappaleeksi. Eikä pelkästään itselle.
(minäkö vittumainen?!)
Luulen että eräällä suunnalla myös tulee jotain muistoja mieleen joka kerta kun tämän kuulee. Harmi vaan ettei tämä enää pahemmin soittolistoilla pyöri. Tiedän nimittäin että se eräs tuntee jonkinlaisen piston sisällään kun tämä soi. Ja nautin siitä
Kommentti Haahis — 13.8.2008 @ 11.38
Kiitos Kimmeli, näinhän se menee, mutta parempaan päin. Joitain asioita on hyvä tehdä itselleen selväksi niin eipähän tarvii vatvoa….(eipä..)
Haahis, tossa biisissä on kyllä aika osuvat sanat tosiaan. Ja sopis munkin kohdalla ehkä hiukan paremmin erääseen toiseen henkilöön
Kommentti unessani — 13.8.2008 @ 11.59
No sitä mäkin, että eikös ole vähän liioittelua kohdistaa N:ään noin rankkaa kritiikkiä?
Kommentti dolce — 14.8.2008 @ 14.00