Rimakauhua ja rakkautta
Niin. Tai minä tiedä, onko tää nyt rimakauhua ja varsinkaan rakkautta, mutta sellaista epätoivosta toivoon heilumista. Ensinnäkin musta on käsittämätöntä, että joku ihminen saa mussa vielä tällaiset fiilarit aikaan. Oikeastaan aika mielettömän upeeta, vaikka samaan aikaan melko tuskallista, kun tietää nää faktat.
Välillä iskee sellainen pakokauhu, että ei helkkari, olenko mä nyt tällaisessa suossa sitten taas seuraavat kolme vuotta. Rakastunut epätoivoisesti saavuttamattomaan kohteeseen. Sitten mä välillä relaan, mietin, että “anna olla, kaikki menee omalla painollaan, niin kuin on mennäkseen”.
Mä en vaan kestä tätä….ikävää. Sillä sitä se kai on. Välillä olo helpottaa, kun on jotain tekemistä, ja välillä tulee sellainen tärinä ja vapina ja levottomuus. Miten tää voi olla mahdollista? Ruokinko mä omilla kuvitelmillani vaan tätä fiilistä koko ajan isommaksi? Kaikille viime viikkoisille tapahtumillekin on mun mielestä hahmottunut selvästi joku merkitys. Mä olen niin varma, että tää on meidän kahden juttu (tai sitten vaan mun juttu 
). Kunhan vaan olosuhteet antaa siihen myöten. Mutta miten mä jaksan odottaa vaikkapa vuoden? En kai mitenkään.
Sitten mä puolestani mietin, että jos ja kun N:ää ei olekaan tarkoitettu mun Elämäni Mieheksi, niin missä helkkarissa se sitten on? Ja minkälaisen tajunnanräjäytyksen se saa mussa aikaan, kun nyt olen jo ihan sekaisin? Olen kuulkaa viettänyt jo häät, reissannut häämatkat ja lapsenkin tehnyt N:n kanssa. Että en mä kyllä ihan terve ole.
Onpas ihanaa nähdä se huomenna taas. Toivottavasti se on töissä, pettyisin pahan kerran, ja maanantaista tulis mustaakin mustempi jos se ei olisi. Ja toivotaan vielä sitäkin, että se olisi jotenkin söpö ja herttainen, eikä sellainen maanantaifiiliksellä kulkeva zombi.
Joo, lupaan. Meen hoitoon heti ens viikolla, jos ei tää ala helpottamaan.
Ai niin, K kutsui mua kahville. Arvatkaa 100 kertaa kiinnostaako yhtään? Oikein, ei pätkän vertaa, niinpä kieltäydyin. Ja arvatkaa mitä sanoin? Tismalleen samat sanat, kuin K joskus vajaa vuosi takaperin: “Kuule K, tulisin mielelläni, mutta mä oon nyt sitoutunut muualle.” 
Aah, mikä nautinto, vaikkei se asia nyt ihan noin oliskaan. K totesi, että jaa, miten se estää kahvilla käymisen, niin sanoin, että välitän tyypistä liikaa, että lähtisin muiden kanssa kahville Ei se asia nyt oikeesti noin ole, mutta kunhan vähän pääsin näpäyttämään K:ta. No, lupasin kumminkin K:lle, että joku parempi päivä mennään.
Mä oon kauhee bitch.
Hih, aika tuttua… Kyllä sitä kaikki naiset(?), aina miehen tavatessaan, on mallaillut sen nimeä omaansa, kuvitellut sen sohvalleen ja viettänyt eläkepäiviä. Siis joskus vilkas mielikuvitus on varsinainen riesa.
Kommentti kimmeli — 10.8.2008 @ 17.23
“Mä oon kauhee bitch.” :DDDDDDDDD Nauroinpa makeasti! Sangen lystikästä! Sä kun olet bitchistä tooooooosi kaukana.
Kyllä sä tunnut olevan aika vaaleanpunaisissa tunnelmissa. Ja se on nimenomaan mielettömän upeeta. (Kun ajattelee tunnelmia ajassa vähän taaksepäin.)
Ja miksi sen muuten täytyy olla vuosi? Sen odotusajan?! Toipumisia on monenlaisia ja eri ajan vieviä. Ehkäpä N on nopsakampi tapaus toipumaan. Voihan se olla, että muutaman kuukauden kun mietiskelee ja selvittelee tuntemuksiaan siihen exäänsä, se voi olla jo ihan sinut asian kanssa. Vaan en tietenkään voi tietää, kun en tyyppiä tunne, mutta voihan sellainenkin olla mahdollista. Eikä mahdollinen uusi ihastuminen ainakaan pitkitä toipumista.
Kunhan kerkeää käydä läpi tunteitaan ennen uuteen suhteeseen hyppäämistä.
(Enkä nyt tarkoittanut 12kk:tta 
)
Niin että pikkuhiljaa. (Halusin vaan sanoa, että ei se vuosi mikään ehdoton rajapyykki ole). Odottavan aika kun tunnetusti on niin kovin pitkä, mitäs jos ajattelisit asiaa kuukausissa…
Vähän sekava kommentti, mutta menköön…
Kommentti sirenita — 10.8.2008 @ 17.42
Apua miten ihanan herkullinen tilanne tuo K:n kanssa tapahtunut!!! Voi kunpa mäkin joskus pääsisin siihen tilaan aidosti, että voisin ihan rehellisin mielin laukaista jotain vastaavaa
Mitä tulee tuohon muuhun eli kaikkeen N:n liittyvään, niin täällä on kyllä kaikki sormet ja varpaat ristissä sen puolesta, että lopputulos olisi tällä kertaa toisenlainen kuin K:n kanssa! Ei kai nyt hemmetti soikoon yhdelle ihmiselle voida antaa kahta kertaa samanlaista risusavottaa. Eihän..?
Kommentti Neiti B. — 10.8.2008 @ 21.13
Kiitos Kimmeli ja Neiti B. Juu, ei kai sitä soisi tosiaan samanlaista kahteen kertaan, mutta toisaalta pitänee varmaan kattoa peiliinkin. Kuka käski sotkemaan asiat kahteen kertaan?
Kommentti unessani — 10.8.2008 @ 22.01
Sirenita, sun sekava kommentti oli hämmentäny tän bloginki, ja oli jääny jumittamaan tuonne arvioitaviin kommentteihin
Mutta sain kyllä punaisesta langasta kiinni, ja tottahan turiset toki. Mä olen vaan niin hämmentynyt sellaisen miehen edessä, joka silmät kirkkaana kertoo vielä toivovansa yhteistä elämää tulevan exän kanssa. Toisaalta, niin teki K:kin, vielä silloin kun oltiin jo ihan lääpällään toisiimme. Sanoi mulle, että kyllä mä mun avoa vielä rakastan. Mutta sillon se ei mua haitannu, ajattelin vaan, että hyvä, ni ei ala mussa roikkumaan
Olispa sillon tiennyt…
Kommentti unessani — 10.8.2008 @ 22.17
Täällä kanssa toivotellaan, että kaikki menisi hyvin N:n suhteen. Odottelu ja epävarmuus on kyllä syvältä, mutta kaipa N:n haluaa pian tilanteensa ratkaista. Eihän kukaan tykkää epävarmuudesta.
Olipas hauska juttu tuo case K. Hyvä näpäytys!
Hyvää työviikkoa!
Kommentti Sade — 11.8.2008 @ 7.03
Eli jotain positiivista N: takia tapahtunut..K ei enään kiinnosta ja se vasta nannaa..hih! Ihan samoja teen minäkin kun mielikuvitus käy täysillä, sitä luo joskus aikamoiset illuusiot päässään suhteen tulevaisuudesta..eli ihan normaali olet..ei mitään hoitopaikkoja tarvii vielä ruveta varailemaan. Toki tilanteen mahdottomuus varmaan osittain lisää intohimoa yms. fiiliksiä. Joku viisas sanoi joskus, että olsiko Romeolla ja Julialla ollut tuollaista intohimoa jos suku olisi hyväksynyt heidän suhteensa??. Ylipäätään voimakkaat intohimon tunteet syntyy kun jutussa on jotain kielettyä tai jännityselementtiä mukana.
Kommentti roxy71 — 11.8.2008 @ 8.09
Komppaan roxya, mainioita oivalluksia!
Kommentti dolce — 11.8.2008 @ 16.27