No niin
Nyt tuli sitten se ikävän tunne. Tiedättehän, sen että haluaisi niin kovasti tuntea sen toisen ihmisen siinä vierellään. Juuri sen tietyn ihmisen.
Voi että, se unikin minkä näin. En mä sellaisia ennen ole nähnyt. Aiemmin unet näistä mun toivottomista ihastuksista ovat olleet sellaisia lähinnä ahdistavia. Mutta ei nää, mitä näen N:stä. Päikkäreillä nähty uni tosin oli aika kuvauksellinen. Siinä oltiin jossain yhteisessä ulkoilmatilaisuudessa. Oltiin yhdessä tilaamassa jotain juotavaa, ja N tuli niin lähelle minua kuin vain pääsi. Hengitti siinä lähellä syvään. Sovittiin, että tavataan terassilla. Että N odottaisi minua siinä. Jostain syystä en päässyt mitenkään N:n luo. Unessa vaan juoksin koko ajan, jonkinlaisessa paniikissa, mutta en vaan päässyt N:n luo, vaikka näin koko ajan hänet odottamassa minua. Lopulta kuitenkin pääsin N:n luo, ja minut valtasi sellainen hirveän helpottunut ja rauhallinen olo. Heräsin siihen. Ja sen jälkeen tuli hirmuinen ikävän tunne sen ihmisen luo. Voi hitto, miksi mulle taas kävi näin. Että yksinään ikävöin ja kaipailen täällä kotona ihmistä, joka tuskin muistaa mun olemassaoloakaan.
Ja tämä on kirjoitettu parin punaviinilasillisen ja parin shamppanjapikarillisen jälkeen. Onneksi rakas ystäväni kävi kylässä.
EDIT: Neitsyt 8.8.08
“Jonkun kiinnostus on herännyt. Älä tee mitään, tulet huomaamaan, että asiat sujuvat kuin itsestään.”
Miten niin muka “tuskin muistaa mun oelmassaoloakaan”?
En ihan sitä usko.
Uskoisin, että se pomokin jotain näki teidän välillä, pienet asiat paljastavat.
Eli “romanttinen draamakomedia” saa jatkoa!
Kommentti dolce — 8.8.2008 @ 23.20
Minustakin tuntuu, että N tuskin edes voisi unohtaa olemassaoloasi
Joo, nuo unet ovat siitä nin ikäviä, että monesti kun on nähnyt jotain ihan todelta tuntuvaa unta Siitä Tyypistä, ja sitten herääkin todellisuuteen - se pudotus on ihan käsittämättömän kivulias! Minäkin näin viime yönä taas unta, jossa kaikki oli hyvin ja olin niin onnellinen! Se raivostuttaa ihan satasella kun tajuaa etä on joutunut unen takia hirveisiin tunnekuohuihin, ja se onkin vain unta
Kommentti Neiti B. — 9.8.2008 @ 9.40
Kiito Dolce ja Neiti B.
No juu, ehkä se sentään muistaa, että mä olen olemassa, mutta kyllä te nyt tiedätte mitä mä tarkoitin, ex vaa?!
Mun on muuten pakko vielä editoida tota postausta, ja lisätä siihen eilisen päivän horoskooppiennustus. Voin sitten taas vuoden päästä tsekata, että pitikö mikään paikkaansa.
Kommentti unessani — 9.8.2008 @ 9.49
Meinasinkin juuri sanoa, että nyt kannattaa kyllä uskoa horoskooppeleihin.
Mukavaista viikonloppua!
Kommentti sirenita — 9.8.2008 @ 12.26
Toi horoskooppihan tarjoaa sulle just loistavan neuvon => noudata sitä
Vaikka N:lla on varmasti paljon ajateltavaa, niin ihan varmasti olet sinäkin siellä sekamelskassa mukana. Viimeinen juttu jota se just nyt kaipaa on varmaan painostus ja vastausten antaminen. Pysyt vaan lähituntumassa, mutta ei liian lähellä…
Rauhallista viikonloppua!
Kommentti Sade — 9.8.2008 @ 15.19
Horoskoopit ovatkin oivallisia. Miten ne aina osuvatkin niin oikeaan:)
Useimmiten on niin, että haluaa suojella itseään, kun ei usko juuri mihinkään ja etenkään siihen, että eihän se minusta piittaa… vaikka kuin olisi toisin!
Odotan seuraavaa osaa innolla! Eikös N:n loma alkanut? Yksin? Voi, voi, kuinkahan se saa sen kulumaan…
Kommentti kimmeli — 9.8.2008 @ 16.17
Mainio horoskooppi! Tosin ei tässä tilanteessa varmaan hirveästi haittaa, jos vähän jotain teet,kin. Sellaista pientä, josta N tietää, että olet edelleen ja aidosti kiinnostunut.
Kommentti dolce — 9.8.2008 @ 17.29
Se ikävän tunne on kamalaa.Vasta kun on kolme viikkoa mennyt täyttä hiljaisuutta se alkaa hiukan laantumaan.Sinä sentään näet häntä unissa
Minä en edes silloinkaan 
Mä yhdyn kans tohon horoskooppiin.Se on musta hyvä ohje.
Kommentti Tuhkimo — 9.8.2008 @ 18.06
Kiitos taas kommenteista!
Ei sentään vielä helpottanut, vaan loma alkaa vasta viikon päästä. Ja en tosiaan tiedä, lomaillaanko yksin vai kaksin. Ja reissu on ainakin luvassa, sen tiedän. Että kyllä se saa aikansa kulumaan.
Pitää tehdä joku sotasuunnitelma ensi viikoksi, että voin jotenkin huomaamattomasti herätellä sitä kiinnostusta. Voi sitten loman ajaksi jäädä sille muhimaan…
Sitä piti vielä sanomani, että Kimmelillä on tosiaan pointti tuossa, että suojelee itseään. Mutta kuten sanottu, olen sellainen, että tarvitsen kyllä sitä rautalankaa monesti, että uskallan luottaa jonkun kiinnostukseen. Niin se taitaa olla nytkin, ja uskoisin ehkä N:n olevan kiinnostunut, JOS sillä ei olisi sitä epämääräistä ero-ollaanyhdessä-tai jotain -hässäkkää, ja JOS siitä kuuluisi edes pihaus näin työajan ulkopuolella. Haaveilin tuossa juuri, että mitä jos se laittaisikin viestin, ja pyytäisi mua ulos. Uskaltaisinko mennä, ja jos menisin, niin mitäs sitten tapahtuisi? Lähinnä pelottaa joutuminen siihen kuuluisaan laastarin rooliin, ja se jos jokin on asia, jolta haluan itseäni suojella.
Ja Tuhkimolle vielä, että en minäkään yleensä niitä unia näe. Tämä on varsin poikkeuksellista ja hämmentävää!
Kommentti unessani — 9.8.2008 @ 18.31