Uusi päivä, uudet mietteet
Jos mun pitäisi nimetä yksi asia, mitä inhoan, on se ajatussekamelska tässä pikkuisessa päässä. Eilinen oli jotenkin huono päivä. Ajatukset sinkoili edestakaisin, enkä oikein saanut mistään kiinni. Olin jotenkin ihan hukassa.
Mussa on joku vika. Ihastun nähtävästi aivan liian helposti ihmisiin, ja tietysti siis niihin toivottomiin tapauksiin. Siis niihin, joiden suhteen minulla ei kyllä ole mitään toivoa. Niinpä luulen käyvän tässäkin tapauksessa. Tai siis toivoa saattaisikin olla, mutta luulen olevani liian kärsimätön siihen, että jaksaisin odottaa asioiden selkiytymistä.
Tällä hetkellä tilanne N:n kohdalla on varmaan aika dramaattinen, eilen kai se oli raahannut kamansa pois avovaimonsa luota. Avovaimosta kai pitää vielä puhua, koska tuo epämääräinen metallikertymä tuossa sormessa vielä kimaltelee. Haluanko mennä sotkemaan sen, ja ennenkaikkea itseäni tällaisessa tilanteessa? NOT. En helvetissä halua olla kenenkään olkapää ja pyykkikori. Ainakaan tällaisessa tilanteessa, jossa kuvittelen tuntevani itse jotain toista kohtaan.
Kun illalla mietiskelin noita lauantain tapahtumia, niin tajusin, että kyllä se oli N, joka niitä ohjasi tiettyyn suuntaan. Teki sen sitten niin, että sai minut kiinnostumaan itsestään entisestään. Koska pakko kai tässä jotain alitajuista viehtymystä on ollut aiemminkin, en kai vaan ole sallinut itseni ajatella asiaa sen pidemmälle. Mutta jos totta puhutaan, niin moni asia näin jälkikäteen kertoo itselleni, että juuri noinhan se on ollut. Heräilevä kiinnostus, uteliaisuus.
Erikoista minusta tässä on se, että N on itse kovin avoimesti ja vuolaasti kertonut tästä tulevasta “erostaan”. Nimenomaan minulle. Lomalta palatessani hän kertoi muuttavansa pois lähiviikkoina. Kysyin, että pitääkö ottaa osaa vai onnitella, johon N totesi vaan, että eiköhän se tässä tilanteessa ole ihan onnittelun paikka. Lisäksi muutamat lausahdukset lauantain aikanakin kertoivat, että hän odottaa muuttoa ja sen mukanaan tuomaa vapautta olla. Toisaalta taas joissain tilanteessa olin näkevinäni surullisen häivähdyksen miehen kasvoilla. Hakeeko se musta jotain lohduttajaa, en tiedä, mutta ei sekään kyllä hyvältä tunnu.
Jotenkin vaan se sai mut nyt ihan pauloihinsa, ja mä olen ihan pihalla. Jotenkin julmaa, että kun pitkästä aikaa tällaisia tunteita tulee, pitää ne samantien kuopata johonkin syvään hautaan. Mutta jos tämä elämä jotain on opettanut, niin sen, että asioiden venyttäminen yleensä vaan pahentaa tilannetta. Joten jos jään odottelemaan, miten tässä käy, niin vajoanko vaan syvemmälle tähän tunteeseen, enkä sitten enää saa repäistyä itseäni ylös? Hmph…mikähän siinä on, että aina ajattelee asian niin, ettei tässä ainakaan hyvin voi käydä? Itsesuojeluako kenties? Silti taas takaraivossa soi, että “parempi katsoa kuin katua”. Ja intuitio kertoo, etten minä ihan yksin kai tätä soppaa taas keittänyt. Vaan että toinenkin on (tai ainakin oli) kiinnostunut. Muttei tiedä itsekään, mihin suuntaan lähteä. Helvetti, moraali on välillä niin p*rseestä.
Joka tapauksessa mun on todettava, että näin taisi siis taas käydä. Että minä onneton menin ja ihastuin, ja kun huomasin tilanteen mahdottomuuden, innostuin vain lisää.
No, sainpahan taas syksyksi vatvottavaa 
Kuules nyt, sussa ei ole mitään vikaa. Olet vaan avoin ja symppis ihminen
Varsin kinkkinen tilanne. Toisaalta ei halua juuri olla tuo olkapää ja lohduke, mutta samaan aikaan pelottaa, että tyttis haluaakin N:n takaisin tai että joku muu tulee ja nappaa sen. Kyllä tuossa tilanteessa on hyvät ainekset sille, että joku satuttaa itsensä. Kun vaan muistelee sitä aikaa, kun itse oli eronnut, että kuinka sekaisin, tarvitseva ja ailahteleva sitä oli. Eikös noillakin ole ollut pitkä suhde, niin että kyllä se “likapyykin” pesu tulee ottamaan aikansa. Vaikea tässä on mitään järkevää sanoa, ehkä se, että älä mene liian lähelle. Tsemppiä! Kyllä me myötävatvotaan täällä sun kanssa
Kommentti sade — 6.8.2008 @ 8.23
Ilman muuta vatvotaan kimpassa
Sulla taitaa tuossa asetelmassa nyt olla vaan se epäkiitollisin osa. N on sanonut, että rakastaa yhä avovaimoaan ja että ero oli avokkeesta lähtöisin. Samalla kuitenkin samainen N antaa selkeää signaalia sulle siitä että jotain on meneillään teidän välillänne.. Uskon, että tunteet hänen puoleltaan on sinänsä aidot, mutta kuten todettua, miekkonen taitaa olla nyt aikamoisen sekaisin tuossa tilanteessa ja luonnollistahan se onkin. Emotionaalisesti tuo tilanne on ihan yhtäläinen näiden juuri kokemiemme juttujen kanssa, vaikkei tilanteet sinällään olekaan. Näen yhtäläisyyden siinä että mies on sinänsä varmaan sinunkin suhteen ihan vilpittömin mielin, mutta ihan liian sekaisin tunteidensa kanssa…
Siksi tuo Saden “älä mene liian lähelle” on ihan passeli neuvo! Toki äärimmäisen paljon helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta todellakin kaikki ainekset sille että joku satuttaa itsensä on kyllä olemassa. Jaksamista ja halaus!
Kommentti Neiti B. — 6.8.2008 @ 8.43
Kiitos likat! Tuohon samaiseen lopputulokseen tulin itsekin eilen näitä pyöritellessäni. Että suojelen tässä tapauksessa nyt itseäni, enkä ala sen enempää rakentelemaan pilvilinnoja!
Kyllä tää tästä, kun ei päästä tätä yhtään pidemmälle!
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 8.46
Se multa unohtui tuosta alkuperäisestä vuodatuksesta vielä, että eilen mun jotenkni kävi N:ää hirveen sääliks. Ajattelin, että mitä se tosiaan mahtaa just käydä läpi siellä kotona, ja miten oikeasti yksinäiseksi se tuntee itsensä varmaan sitten. Ja tää kaikki oli nyt taas ihan vilpitöntä, ei mitään sellaista, että “haa-tungen siihen väliin”-juttua. Ja arvatkaa, olisko paljon helpompaa ollu vielä viime viikolla tsempata sitä ihan aidoin fiiliksin, että kaikki selviää jossain vaiheessa, ja että pitäis antaa aikaa itselleen funtsia niitä asioita. Samalla mun olis tehnyt mieli sanoa sille myös, että hirveän usein nuo poismuuttotoivomukset puolison puolelta ei lupaa kovin hyvää, eikä niissä yleensä kerrota koko totuutta. En tietenkään noin suoraan olis sanonut, mutta olisin voinut vihjaista, ettei nyt jää toivomaan liikaa, vaan toimii niin kuin itse katsoo parhaaksi. Kun tiedän, että tuollaisessa tilanteessa tosiaan arvostelukyky joskus pettää ja asiat kasvaa jäävuoren korkuisiksi ja lopulta homma kuitenkin leviää reisille. Mutta en mä nyt enää ainakaan voi sille mitään tuollaista mennä sanomaan, enkä tiedä olisinko sanonut muutenkaan.
Ja senkin taisin unohtaa mainita, että N kertoi, ettei tuo ero välttämättä ole ihan yksiselitteinen. Että varmaan ihan oikea ero tulisi, jos ei tuon avovaimon oma elämä olisi just nyt niin sekaisin. Eli kaiketi mielenterveydellisiäkin syitä tässä riittää…. Huoh…nyt kun tätä tähän kirjoittaa, niin viimeistään tajuaa millaisen sopan ainekset tässä on kasassa! Pysyn siis kaukana.
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 8.53
“Mussa on joku vika. Ihastun nähtävästi aivan liian helposti ihmisiin, ja tietysti siis niihin toivottomiin tapauksiin. Siis niihin, joiden suhteen minulla ei kyllä ole mitään toivoa. Niinpä luulen käyvän tässäkin tapauksessa. Tai siis toivoa saattaisikin olla, mutta luulen olevani liian kärsimätön siihen, että jaksaisin odottaa asioiden selkiytymistä”
Oli aika osuvasti sanottu.. täällä on yksi prikulleen samanlainen “tollo” ja muutenkin kun luen sun juttuja niin samaistun sinuun monessa asiassa..
Kärsivällisyyttä ja tsemppiä kuitenkin toivotan sekä sinulle ja itselleni:) Toi on aika kinkkinen juttu kun sillä on tunteita vielä EXää kohtaan, mutta ajan kanssa nekin tunteet voi kohdistua kokonaan sinuun.. Nyt varmaan sille kelpaa apu ja kuuntelukaveri sekä tuki..eihän sitä koskaan tiedä jos se muuttuu vielä rakkaudeksi.. elämä osaa aina yllättää:) välillä negatiivisesti ja välillä positiivisesti
Kommentti roxy71 — 6.8.2008 @ 9.16
Niin todella itseäsi säästääksesi sinun on paras pysytellä tietyn välimatkan päässä N:stä. Vasta eronneet ja eroamassa olevat eivät ole itsekään vielä sinut asian kanssa ja siitä ei hyvä seuraa, jos uutta suhdetta rupeaa yrittämään liian aikaisin. Ja jos sopassa mukana on vielä mielenterveysongelmia niin ei hyvä seuraa huh, huh.
Tuo säälin tunne N:ää kohtaan paljastaa taas empaattisuutesi. Mutta muista pitää huolta ensisijaisesti itsestäsi ja sitten vasta muista. Positiivistahan on kuitenkin se, että pystyt tuntemaan ihastumisen tunteita. Se on sentään elämää.
Osallistun ehdottomasti vatvontaan, jos vatvonnan tarvetta ilmenee!
Kommentti syksy — 6.8.2008 @ 9.18
Kiitokset myös Roxy ja Syksy!
Roxylle ensin, että niin myös täällä - aika paljon samaa löydän sun jutuista, kuin mitä täältä omasta päästäni
Ja Syksylle kiitokset liittymisestä vatvontakerhoon. Oikeassa olet, pysyttelen sopivan etäisyyden päässä ja keskityn vaikka palauttamaan nyt meidän “suhteen” samalle tasolle, mitä se oli ennen viime viikonlopun “vahinkoa”
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 9.34
Glups… mun on kans varmaan palautettava mun ja erään tietyn tyypin suhde takaisin sille jääkaudelle, ei tästä muuten mitään tule…
Mä en ala! Just kun on päässyt jaloilleen, niin kohtalo alkaa pistämään kapuloita rattaisiin! Mutta tiukkana pysyn päätöksessäni. Ilman muuta, ei ole muuta vaihtoehtoa, en halua ajatellakaan mitään muuta vaihtoehtoa.
Sori kun avauduin tänne omista jutuistani näinkin monisanaisesti, mutta tavallaanhan tämä liittyy aiheeseen
Koitetaan nyt arvostaa itseämme ja olla varovaisia. Sulla on tietty vähän eri tilanne kuin itselläni, ja teillähän saattaa olla vielä vaikka mitä hienoja juttuja edessänne jos N saa asiansa kuntoon! Mulla taas on kerran mennyt maku totaalisesti, joten en enää halua siihen samaan soppaan takaisin. Eri soppa on eri asia 
Kommentti Neiti B. — 6.8.2008 @ 11.52
Kai se itsensä arvostaminen tarkoittaa myös sitä, että tosiaan miettii, että mitä minä haluan ja tarvitsen tässä tilanteessa jne. eikä vaan heittäydy sen toisen osapuolen “armoille” ja vietäväksi. Itse määrää sävelet eikä tyydy vaan toisen lauluja lauleskelemaan. Juujuu, olen paraskin sanomaan
Olkaa tiukkoina, mutta ei tiukkapipoina arvon leidit
Kommentti Sade — 6.8.2008 @ 12.19
Oi voi neitiB, käynkin ensitilassa tarkistamassa tilanteen (jos olet sen päivittänyt blogiisi jo), kunhan täältä kerkeän. On tässä täälläkin tänään taas sattunut ja tapahtunut. Ja kun joka hemmetin pilkusta ja pisteestä pitää taas etsiä niitä merkityksiä…..v*attu sentään!
Juu Sade, ei ikinä tiukkiksia siinä mielessä, mä en usko että meistä sais sellasia!
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 12.25
Päivitin kyllä..
Auts.. joo. Jaksetaan!
Kommentti Neiti B. — 6.8.2008 @ 12.26
Joo, nää on tosiaan hirveitä nää työpäivät. Ärsyttää, kun näköjään viikonlopusta puhumista vältetään kuin ruttoa -> sitä vituttaa se koko hässäkkä sillon. Luulen mä. Äsken oltiin kahvilla, niin menin ite ihan vaikeeks, kun kolleega kysyi, että mitäs teit viikonloppuna. Ja heppu istuu siinä mua vastapäätä….. Ei perkele, nyt kyllä lupaan ja vannon, etten enää ikinä edes pussaa työkaverin kanssa (ennen ku seuraava kerta tulee).
Joka toinen lause ton suusta kuulostaa siltä, että se jotain funtsailee (v*ttuilee mulle, pelleilee ja tekee tikusta asiaa), ja joka toinen taas siltä, että se haluais unohtaa koko jutun (”emäntä sisustaa parhaillaan sitä uutta kämppää; se osti sinne just uudet verhot; ei sentään tarvi vielä omaisuutta jakaa…jnejne.”) Tuntuuko musta vaan, vai yrittääkö se korostaa mulle, että se nyt ei kumminkaan oikeasti eroa. Tyhmä, koska mä en ole sille pienintäkään vinkkiä antanut siitä, että mua mitenkään kiinnostais.
Mutta kohta kyllä laitan sille vaikka viestin, että oikeesti unohdettais nyt koko juttu. Ei tälleen kukaan töissä kestä!
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 13.44
Jep, vuosien kokemuksella voin sanoa, että ei tuota tosiaan kestä
On toi kyllä hiton inhottava tilanne, ja koko ajan yrittää lukea rivien välistä mikä meininki. Itse tulin lopulta siihen tulokseen, että jos tyyppi antaa ristiriitaisia signaaleja, niin silloin se ON ristiriitainen. Se on sekaisin, etkä sä saisi siltä kunnon vastausta vaikka kysyisit suoraankin. Kun ei se reppana tiedä itsekään mitä sen päässä liikkuu…
Kommentti Neiti B. — 6.8.2008 @ 13.48
Niinpä. Mutta ehkä sitä helpottais, jos mä kuittaisin tän jutun nyt ihan silleen huumroilla. Hitto, kun mun muisti pätkii niin pahasti ton lauantain osalta, enkä tiedä mitä kaikkea mä olen sille sanonu. Jos mä vaikka oon sanonu, että mä rakastan sitä
, ja se nyt panikoi sitä??!!! Voi hitto, mä alan (taas) nunnaks ja muutan luostariin 
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 14.16
Mä ajattelisin, että vaikka se on kuinka vaikeeta, niin odottelet nyt hetken ilman mitään kuittauksia. Kun se alun vaivautuneisuus on jo ohitettu. Jos se nyt just muuttaa omaan kämppään se varmaan käy läpi kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia. Ei varmaan kovin herkullinen tilanne silläkään.
Yleensä noi erilleenmuutot ei kovin hyvää lupaa. Yleensä. Jos sillä nyt on tunteita sua(kin) kohtaan, ei välttämättä kannata alkaa polttaa siltoja takanaan.. Jos antaisit mennä vaan omalla painollaan tämän homman. (Tiedän, helppo sanoa, vaikea toteuttaa…) Kun ei sitä koskaan tiedä.
Kommentti sirenita — 6.8.2008 @ 15.50
Kiitos Sirtsu, sä puhut kyllä tosi viisaita. Mä jo kerran päätin, että annan nyt vaan olla, mutta jotenkin tää on niin kauheeta. Ihan hajalla taas täällä kotona.
Kertokaa, miten mä nyt taas jouduin tällaseen liemeen?
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 16.13
Viisaita ja visaita.
Ei kun se on vaan helppo ajatella ns. ‘järkevästi’ , kun itse ei ole tuossa tilanteessa. Voin kyllä kertoa, että omat suhteeni saan (ja olen saanut/ajautunut jne…) kyllä semmoiseen soppaan ja solmuun, vatvon ja analysoin ja ihan kaikkea muuta. Se on se ihastuneen/rakastuneen naisen luonto. 
Kommentti sirenita — 6.8.2008 @ 16.37
Mun on niin helppo samaistua N:ään.Näen asiat siten että hän on sekaisin ja se on tuossa tilanteessa just noin.Ei tiedä mitä haluaa.Yksinäisyys pelottaa.Onko ketään kenen kanssa pitää hauskaa ja hetkeksi unohtaa että ero on menossa.Joku jolle laittaa viesti.Samalla kun hän on ristiriitainen hän yrittää saada vinkkiä sinun sanoistasi ja ilmeistäsi mitä mieltä sinä olet.En kehoita sinua aloittamaan suhdetta.Älä edes pussaa vahingossa,mutta jos hänet haluat niin ole ystävä.Lähellä tarvittaessa.Älä ala roskakoriksi vaan tee selväksi että sinun kanssa puhutaan muista asioista kun existä.Niin kauan kun hän on yhä exässä kiinni niin pysy vain ystävänä.Se ei tarkoita etteikö voi kertoa tunteista ja ajatuksista.Salailulla ei voita mitään,mutta voi paljon menettää.Tässä minun mielipiteeni asiaan.Tsemppiä vatvomiselle
Kommentti Tuhkimo — 6.8.2008 @ 17.23
Aika jännäksi menee…tämähän on kuin jotain kirjaa lukisi. Innolla odotan uusia käänteitä:)
Kommentti kimmeli — 6.8.2008 @ 19.51
Vaikeeta on Sirenita, vaikeeta
Tuhkimolla oli kyllä hyvä kommentti, ja yritänkin kasata teidän kaikkien vinkeistä ja neuvoista sellaisen yhteneväisen linjan, jota noudatan.
Kiitos Kimmeli, mun puolesta tää kirja sais nyt kyllä loppua (mieluiten onnellisesti minun kannaltani…)
Kommentti unessani — 6.8.2008 @ 20.49