Pitäiskö olla iloinen…
…vai ahdistunut, niinkuin mä nyt olen? Tällä kertaa ahdistus ei johdu suinkaan miehistä, töistä, raha-asioista tai edes Exästä. Vaan siitä, että mun kalenterini on syksyn osalta niin täynnä kaikkea häppeninkiä! Miten tässä nyt näin kävi???
On työantajan järjestämää reissua Tallinnaan, Ruotsiin ja Saksaan, lisäksi muutama muu edustustilaisuus eri puolilla Suomea. Sitten on henkilökohtaisia reissuja tiedossa ainakin Saksaan ja Ouluun. Molemmat tietää ankaraa biletystä (siis parhaimmillaan). Lisäksi on erilaista illanviettoa ja kissanristiäistä melkein joka viikonlopulle!!!
Ja ahdistushan johtuu siitä, että joudun joka kerta erikseen järjestämään muksulle hoidon. Se nyt varmaan vielä onnistuukin, mutta sitten tuo mun karvainen laumani. Sitä ei yksikään ihminen ota kokonaisuudessaan, vaan käytännössä yksi reissu vaatii vähintään muutaman ihmisen mobilisointia. Ääks!
Ja jälleen tässä tilantessa tekis mieli kuristaa Exä. Olis hiukan helpompi näitäkin menoja suunnitella, jos isä ottais muksua säännöllisesti, ja muutenkin voisi sopia poikkeuksellisia järjestelyjä tarvittaessa. Mutta ei tämän kanssa! Yök, mikä mies.
No, ehkä mä joudun tinkimään jostain vähemmän kivasta jutusta.
Mutta, asioillahan on taipumus järjestyä, niin eiköhän se tämäkin!
Tuo on niin tyypillistä minullekin; tyhjä kalenteri ei oo hyvä, mutte ei liian täysikään :-/ Mutta, kyllä se siitä. Me naiset varmaan stressataan tuollaisia juttuja liikaa
Minkäkokoisia ne karvaiset kaverisi muuten ovat? Täällä löytyy vapaaehtoinen koirien ulkoiluttaja !!
Olen aina omistanut koiran, mutta viime eron yhteydessä koiramme jäivät ex-exälle.
Kirjoitin blogini osoitteen tuonne vieraskirjaan. Voithan poistaa viestin kun olet napannut osoitteen talteen?
Kommentti jojo — 22.7.2008 @ 9.56
Kiitos Jojo!
Juu, poistan toki viestin pikimmiten
Kiitos ulkoilutusaputarjouksesta, mutta mulla on siis 2 saksanpaimenkoiraa….ja samaan paikkaan en niitä mielellään anna hoitoon (paitsi vanhoille tutuille
). Koirat siis tulevat toimeen keskenään, mutta uloslähtiessä niillä jää aivot narikkaan, kun ovat kahdestaan, ja pörräävät vastaantulijoille jne. Ja varsinkin vieraan ihmisen kanssa ottavat sitten ilon oikein huolella irti elämästä. Pätee myös koiriin tämä “joukossa tyhmyys tiivistyy” 
Yksinään ne ovat molemmat oikein mallikelpoisia koirakansalaisia
Minkä kokoisiin/tyyppisiin koiriin olet tottunut aiemmin?
Kommentti unessani — 22.7.2008 @ 10.27
Jojo, mä en pysty kommentoimaan sun uudessa osoitteessa, kun vaatii multa Google-tiliä…eli ns. anonyymia kommenttia ei anna jättää sinne.
Jotain tällaista yritin viimeiseen postaukseesi kirjoittaa:
“Voi surkeus! Aina niin ikäviä uutisia tällaiset! Toivottavasti kuitenkin jaksat kaikesta huolimatta ponnistella tämän(kin) yli! Muistathan, että elämällä on taipumus jatkua, vaikka se suru onkin ensin koettava. Päivä päivältä olet ehjempi ja terveempi, kunhan ensin olet surun ja ikävän kohdannut!”
Kommentti unessani — 22.7.2008 @ 10.37
Kiitti, oot ihana. Kaikki ihmiset ympärilläni yrittävät tsempata ja kertovat ettäö kaikki järjestyy ja kaikkea, mutta silti on välillä niin vaikea olla.
Mutta kiitti sanoistasi.
Kävin jo säätämässä tuolla että nyt pitäisi pystyä kommentoimaan
Mulla on ollut hieman pienempiä koiria kuin nuo sinun, viimeisimmät olivat toyvillis ja kääpiövillis. Vanhempien luona meillä on ollut terrieri ja kaksi sekarotua (eri aikaan, yksi koira kerralla vaan) Mutta joo, ymmärrän ettei koiria halua/viitsi antaa hoitoon vieraalle (sellaiselle joka ei tunne koiria ja minähän en edes tunne sinua
Mulla järjestyi noi hoitoasiat niin helposti un asuin silloin suht lähellä vanhempiani ja äiti oli ihan hulluna noihin lempilastenlapsiinsa ;D (siis hänellä ei vielä oo “oikeita” lapsenlapsia niin kutsui aina itseään mummuksi koirille 
Ai että on vaikeeta aamuisin. Yöt nukun suht hyvin (onneksi) mutta illat ja aamut ovat niiiiiin älyttömän vaikeita. (sen takiahan mä oon netissä tähän aikaan just tänään, ei viitsi vielä soitta ja herättää kavereita
Kommentti jojo — 23.7.2008 @ 6.22
Onhan se kivaakin että ohjelmaa on tiedossa. Jätät sitten jotain väliin jossei karvakamuille löydy paikkaa.
Kieltämättä hankalaahan tuo reissuun pääseminen joskus voi olla. Onpahan yksi syy miksei mulla ole mitään elukoita, eikä edes vaativia viherkasveja. Ei tartte kuin muistaa roskiksen viedä, ennen kuin lähtee reissuun (jossei lapsosia ole tulossa tai jos lähtevät messiin).
Kommentti dolce — 23.7.2008 @ 14.07