Pitäiskö olla iloinen… (5 kommenttia)
…vai ahdistunut, niinkuin mä nyt olen? Tällä kertaa ahdistus ei johdu suinkaan miehistä, töistä, raha-asioista tai edes Exästä. Vaan siitä, että mun kalenterini on syksyn osalta niin täynnä kaikkea häppeninkiä! Miten tässä nyt näin kävi???
On työantajan järjestämää reissua Tallinnaan, Ruotsiin ja Saksaan, lisäksi muutama muu edustustilaisuus eri puolilla Suomea. Sitten on henkilökohtaisia reissuja tiedossa ainakin Saksaan ja Ouluun. Molemmat tietää ankaraa biletystä (siis parhaimmillaan). Lisäksi on erilaista illanviettoa ja kissanristiäistä melkein joka viikonlopulle!!!
Ja ahdistushan johtuu siitä, että joudun joka kerta erikseen järjestämään muksulle hoidon. Se nyt varmaan vielä onnistuukin, mutta sitten tuo mun karvainen laumani. Sitä ei yksikään ihminen ota kokonaisuudessaan, vaan käytännössä yksi reissu vaatii vähintään muutaman ihmisen mobilisointia. Ääks!
Ja jälleen tässä tilantessa tekis mieli kuristaa Exä. Olis hiukan helpompi näitäkin menoja suunnitella, jos isä ottais muksua säännöllisesti, ja muutenkin voisi sopia poikkeuksellisia järjestelyjä tarvittaessa. Mutta ei tämän kanssa! Yök, mikä mies.
No, ehkä mä joudun tinkimään jostain vähemmän kivasta jutusta.
Mutta, asioillahan on taipumus järjestyä, niin eiköhän se tämäkin!
