Hopeinen

Vietettiin päättäjäisiltaa leirillä. Tunnelma oli korkealla, olihan päivässä monta juhlan aihetta. Itse olin läpäissyt ensimmäisen vaiheen kouluttajakoulutuksestani, ja olin siis virallisesti koulutusohjaajaharjoittelijaksi ylennyt. Lisäksi monta tuttua pätevöitiin monivuotisen urakan päätteeksi, ja asiaankuuluvat seremoniat sen kuin lisäsivät juhlatunnelmaa. Kesämiehen aiheuttamat fiilarit olivat jossain stratosfäärissä, eikä se omassa säälittävyydessään jotenkin herättänyt mussa muuta kuin sääliä. Tuttunikin sanoi, että se seurasi mun tekemisiäni ja menemisiäni hyvinkin tiiviisti, mutta en jaksanut pilata iltaani miettimällä enää sen aivoituksia.

Niinpä siis siideri virtasi, ja muutenkin meno oli melkoisen riehakasta. Tanssilattialla tuli heiluttua niinkin vauhdikkaasti, että tuloksena oli ainakin yksi kuhmu ja yhden särkyneet aurinkolasit…pari tangon taivutusta olisi vaatinut hiukan parempaa tasapainoa, ja lopputuloksena siellä maassa makasi iso läjä enemmän ja vähän hysteerisesti nauravia tanssijoita.

Ilta eteni liian nopeasti, ja baari sulkeutui (kyseessä on muuten paikallisen uimahallin kahvio, johon aina kyseiseksi viikoksi hankitaan anniskeluoikeudet, ja johon ahtautuu pitkälti kolmattasataa ihmistä iltaa viettämään ). Niinpä päätettiin lähteä jatkoille “kämpille”, eli majoitustiloihimme. Olihan siinä näky, kun reilut sata ihmistä tunki itsensä pieneen kolmioon…ja iloliemi tietenkin jatkoi virtaamistaan.

Aiemmin illalla olin jo huomannut erään tutun tietynlaiset katseet. Tosin moni muukin oli samaiset katseet ja kosketukset saanut osakseen, joten en ottanut niistä sen suurempaa painetta. Olihan tuon hepun avovaimokin samassa paikassa, ja muutenkin tyyppi on hirmu mukava ja sympaattisen oloinen, joten en osannut epäilläkään, että sillä jotain muuta olisi mielessä.

Jatkoilla kuitenkin tyyppi sitten lähestyi jo ihan toisenlaisella asenteella, ja olin siinä ensin hiukan vaivaantunutkin. Kuitenkin toisen läheisyys tuntui ihan mukavalta, niin en hirveästi siinä äläkkää nostanut, sanoin kuitenkin tyypille, että kannattaa ehkä hiukan olla varovainen, kun on monta silmäparia ympärillä katselemassa. Heppu ei paljon varoituksista piitannut, ja sitten piti sanoa jo ihan kovastikin, että nyt riittää. Muuten ei mitään, ihan miellyttävä tyyppi ja kaikkea, mutta kiusasi ajatus siitä avokista ja kaikista tutuista ympärillä - puhumattakaan siitä, että avovaimokin on ihan hyvä tuttu ja näemme usein treeniporukoissa.

Jossain vaiheessa tämä X sitten pyysi mukaansa tupakalle, josta ystävällisesti kieltäydyin. Hiukan myöhemmin menin ulos, ja X tempaisi minut mukaansa. Ja siinä samassa se suuteli mua kiihkeästi ja pitkään, ja olin jotenkin niin lamaantunut (ja humalassa) siinä vaiheessa, etten osannut laittaa vastaankaan. Ja pakko myöntää, että kyllä kunnon suuteleminen tuntuu niin niin mahtavalta….vaikkakin kyseessä oli ihan täysin väärä kohde…eh..

No, yhtäkkiä olinkin sitten keskellä kaameaa draamaa (jälleen kerran!), ja otin oikein kunnolla yhteen erään tutun kanssa. En tiedä oliko joku nähnyt jotain muutakin, kuin vain väärässä paikassa liikkuvia käsiä, mutta joka tapauksessa juttu sai sellaiset mittasuhteet, että oksat pois. Luojan kiitos se avovaimo ei ollut paikalla, viattomasta pikkujutusta olisi tullut ihan liian suuret seuraukset. Ja rukoilen kyllä Jumalalta, ettei sen avokin korviin kantaudu mitään perättömiä huhuja.

Anyway, ilta päättyi siihen, että aloin itkemään ihan valtoimenaan. Jotenkin koin, että olin kyllä nyt ihan syyttä suotta joutunut kauhean hyökkäyksen kohteeksi, ja varsinkin, kun en itse ollut oikeasti tehnyt asian suhteen mitään väärää (jos sitä pusua ei lasketa, ja sitä ei kukaan nähnyt). Toki mulla oli omat ystäväni siinä “puolustamassa”, mutta voitte varmaan vaan kuvitella, mitä tietynlainen kateus, katkeruus, humala ja väsymys saavat ihmisissä aikaan.

Häivyin vähin äänin paikalta, ei huvittanut jäädä kuuntelemaan lisää imartelevia “totuuksia” itsestäni. Uskokaa tai älkää, törmäsin tietenkin vielä yksin seikkailevaan kesämieheenkin kotimatkalla, mutta tällä kertaa minä kiersin sen kaukaa. Ei kiitos enempää draamaa siihen iltaan.

Eli näin siis taas

Todettakoon tässä nyt vielä, että minä, joka suht harvoin antaudun alkoholille ihan kokonaan, join leirin jokaisena iltana (yhtä lukuunottamatta, jolloin join vain kaksi siideriä!) itseni humalaan. Tein luultavasti henkilökohtaisen ennätykseni niin alkoholin nauttimisessa, valvomisessa ja draaman aiheuttamisessa Ja tuo kaikki ihan yrittämättä, ihan vaan olemalla minä….heh…

No mutta, kai sitä kerran kesässä saa vähän irroitella, kun ei ole muksukaan mukana, vai mitä??!!!