Öö..tota..
Höh, mulla on ihan tyhjä pää, enkä oikein osaa aloittaa mistään tuon K-tapaamisen suhteen. Kaikki siis meni hyvin, ei siinä mitään, mutta olihan taas maailman oudoin iltapäivä mulla. Tai no outo ja outo, mutta sanotaan nyt, etten ihan ollut sinut tilanteen kanssa, ja välillä tunsin kyllä itseni vähän vaivaantuneeksi.
Nähtiin siis meille jo niin tutuksi käyneessä kuppilassa. Kahvit juotiin ja turistiin niitä näitä, kirjaimellisesti vaihdettiin kuulumisia. Aika sellainen leppoisa tilanne, ihan kun oltais nähty viimeks eilen. Se on K:n kanssa kyllä ollut aina plussaa, tavallaan vaikka sitä henkisesti vieraantuu kun ei nähdä, niin jotenkin vaan se sanaton yhteys löytyy aina kun tavataan. Pisteet siitä.
Outous alkoi siitä, kun K kysyi, että onko mulla kiireitä, vai lähtisinkö sen mukaan shoppailemaan vähän tarvikkeita sen “landelle”. Se asuu siis evakossa remontin takia nyt kesäasunnollaan, joka on tuossa 15 km päässä minun kotoani. Sitä ennen se oli pitkät pätkät kertonut, kuinka hyvä on, että sillä on nyt paljon duunireissuja, koska talolla on melko yksinäistä (ahaa…). Sitten se kertoi, että on ajatellut tänään lämmittää saunan ja vähän grillata (2x ahaa…). Yksinkö?, mä kysyin. No joo, ei tässä oikein seuraakaan taida olla, vastaa K. Ahaa, ahaa, ahaa. Mulla raksutti varmaan satasta päässä, kun olin ihan varma, että se pyytää mut sinne. Kaikenlaisia vihjeitä se heitti koko ajan, ja sanoi jossain vaiheessa, että soittele, jos ajelet joskus siellä päin. Ja kumminkin se sitten oli jotenkin vaikee, jos heitin vitsinä, että “joo, grillataan vaikka herkkusieniä pekonilla”. Mä ihan vilpittömästi heitin sen tsoukkina, mutta jotenkin se meni musta sen näköseks, kun olis luullu, että mä oon tosissaan. No, anyway, lähdettiin siis ostelemaan roskista, päiväpeittoa yms. krääsää ja muutenkin roikuttiin siellä kaupassa pyörimässä varmaan tunti. Ihan kaheli tilanne tavallaan!!! Mistä v*tusta MINÄ tietäisin minkälaiset verhot sinne talolle sopisi? Joskus olisin kovin mielellään auttanut valitsemaan, mutta nyt mua ehkä hiukan jopa ärsytti. Ihan niin selvä tämä kuvio musta vielä ei ole kuitenkaan, ja aika liipasimella olen koko ajan. Itse sitten ilmoitin, että lähden toiseen lähellä sijaitsevaan kauppaan hakemaan pari juttua omaan kotiini, niin yhtäkkiä se oli sinnekin tulossa mukaan.
Oikeestaan oli ihan kivaa naureskella kaikille typerille asioille, ja muutenkin oli sellasta väsyneen levoton koko tilanne.
Ihan siis leppoisaa oli, eikä nytkään mitään tunnekuohuja sen kummemmin ole. Silti mua jäi vähän vaivaamaan noi sen vihjailut (jotka ei välttämättä olleet vihjeitä, vaan kuvittelin vain ne sellaisiksi). Hassua. Mutta sanomattakin nyt vaikuttaisi aika selvältä, että jos K seurusteleekin jonkun kanssa, niin kovin tiivistä se ei tunnu olevan. En yhtään siis kuvittelekaan, että se mulle raportoisi aiheesta yhtään mitään, mutta tää nyt on vaan taas se kuuluisa intuitio, joka kertoo, että se on vapaa mies.
Homma loppui jotenkin ihan tökerösti siinä kaupan parkkiksella siihen, että K syötti mulle suklaata, jonka jälkeen se toivotti hyvät juhannukset. Kiitos samoin, vastasin ja hyppäsin autoon ja huristelin tieheni.
Pöh ja hah. Sellaset treffit siis tänään.
Kyllä varmaan oli ihmeellinen tilanne, mutta klaarasit homman kaikesta päätellen hyvin. En edes osaa kuvitella itseäni oman exäni kanssa samaan tilanteeseen. Miksiköhän K:n piti kierrellä ja kaarrella noin? Oliko sillä jotain asiaa (eikä saanut kakistettua ulos) vai etsikö se vaan huomiota tms. Testasi viehätysvoimaansa? Yksinäiseltä kuulosti ainakin. Eikös tuollaiset hankinnat tehdä tyttöystävän kanssa, jos sellainen sattuu olemaan. Onneksi kuitenkin sulla ei menny pasmat sekaisin ja fiilikset säilyi ihan rauhallisena. Rauhallista loppuiltaa!
Kommentti Sade — 13.6.2008 @ 18.29
Kiitos Sade. Joo, hyvin mä klaarasin, ja fiiliskin on ihan hyvä, että sen suhteen kaikki ok. Mukavaa iltaa sulle myös!
Kommentti unessani — 13.6.2008 @ 18.35
Joo, hyvin klaarattu. On kai kesämieli valloittanut K:nkin, kun noin vihjailee. Ehkä se koitteli vähän maaperää. Että missä mennään sun puolelta. Ja jos vaikka kutsua alkaa kuulumaan, niin pysyt vaan näissä hyvissä meiningeissä. Eikös juu?!
Muksaa viikonloppua.
Kommentti sirenita — 13.6.2008 @ 19.06
Hyvä tyttö, hyvin klaarasit
Mutta on kyllä tosiaan mahtanut olla kummalliset fiilikset! Tämä perjantai 13. pv on sekoittanut ilmeisesti itse kunkin. Kyllähän tuo nyt taas kuulosti ihan siltä että K kokeilee maaperää, ainakin näin sivusta kuulijana ja naisnäkökulmasta. Onpa kummaa kerrassaan!
Kommentti April — 13.6.2008 @ 21.04
Kiitti Sirtsu ja April!
Joo, mitä enemmän mä sitä mietin, sitä pöhkömmältä se koko tilanne tuntuu. Jotenkin vielä tuntu, että K oli koko ajan kauheen huolissaan siitä, että mä en jaksais olla siellä kaupoilla. Vähän väliä se muistutti, että “ei sun tarvii tässä roikkua, jos sun tarvii mennä”. Sanoin sille vaan, että sen verran iso tyttö olen, että osaan lähteä kotiin sitten kun siltä tuntuu, ettei sen tarvii siitä huolehtia.
Mä muuten tunnistin itseni tuosta K:n “huolehtimisesta”. Mä olin ennen aina samanlainen, aina kun nähtiin jossain, mä olin huolissani, että se tahtois jo lähtee kotiin, ja mä ikään kuin pidättelen sitä. “Pitääks sun lähtee? Kyllä sä voit jo lähtee, jos sun täytyy.” - oli sellaset lauseet, mitkä mun suusta K kuuli varmaan sata kertaa.
Mutta tän päivän lopputulos fiilispuolella on ihan hyvä. Taas kerran aavistuksen voiton puolella, ja luulen, että jopa K alkaa kohta luottamaan siihen, että mä pysyn hiljaa historiasta, enkä ala vatvomaan mitään
Kommentti unessani — 13.6.2008 @ 23.07
Tsemppiä
Sitä niin helposti alkaa vatvomaan,jos suhteessa on jäänyt jotain käsittelemättä loppuun. Tiukka linja vaan ja pää kylmänä.Luota vain tosi asioihin äläkä anna sen puhua itseäsi pyörryksiin.Hyvää kesää 
Kommentti dulchinea — 15.6.2008 @ 21.22
Mä oon lukenu tän postauksen varmaan 4 kertaa, enkä oo osannut kirjoittaa mitään. En oikein vieläkään.
Vaikuttaa siltä, että K tykkää susta, ja välitää. Ei paha sekään.
Kommentti dolce — 16.6.2008 @ 9.56
Kiitos Dulchinea ja Dolce!
Kyllä mä tiedän, että se tykkää musta. Mutta kun mulle nyt vaan jotenkin se on ihan sama. Siis kyllä mäkin tykkään K:sta, mutta on tässä sopassa liian monta pippuria käynyt makua antamassa, että edes jaksaisin suoda ajatusta sille, että tästä jotain joskus roihahtaisi. Ja siinä se pointti tulikin…kun enää ei roihahda. Joskus kotosalla, kun on muutenkin tylsää, huomaa ikävöivänsä. Mutta kuten todettu, ei ehkä sittenkään ikävöi enää K:ta, vain niitä tilanteita, kun oikeasti tiesi olevansa toiselle tärkeä. Se oli ihana tunne, kun sait keskellä yötä viestin, jossa sanottiin, että “mä rakastan sua niin paljon, kulta, etten saa unta”…tai että “mä en pysty hengittämään ilman sua”, “mä tarviin sut mun elämään”. Jälkikäteen voi toki viisastella vaikka mitä noista viesteistä, mutta sillon ne tuntu hyvältä.
Ei K:n kanssa enää saa oikein sitä OIKEAA kontaktia, sillä on muuri ympärillä, eikä mulla ole riittävästi mielenkiintoa lähteä sitä murtamaan.
Vaikka K:n kanssa juttu sujuukin, niin samoja asioita voisin rupatella kenen tahansa kanssa, kaikki henkilökohtaisuus on tiessään, tai mitkään kohteliaisuudet ylipäätään.
Kiva, että se ajattelee mua, mutta ei mulle riitä, että mua ajatellaan kerran parissa kuukaudessa
Kommentti unessani — 16.6.2008 @ 14.07
Naulan kantaan!! En mä keksi edes mitään lisättävää tuohon, se vaan on just noin.
Kommentti April — 16.6.2008 @ 15.07