Siis ehkä tää mun kaihoiluni on jotenkin läpinäkyvää ja leijuvaa, ja on kantautunut K:n tietoisuuteen? Koska se juuri laittoi mulle viestin ja kyseli, että ehdittäiskö ennen juhannusta vielä käymään kahvilla. Monta päivää kuulemma jo pitäny laittaa viestiä.
Oikeestaan ihan kiva juttu. Vaikkei välttämättä mun tunnetilan takia mikään loistava ajatus, mutta uskon kuitenkin selviäväni kunnialla tästäkin. Sitten pääsenkin jo pian kesäleirille, jossa voin siirtyä haaveilemaan Kesämiehestä. Fiuh, pikkasen lentää taas korkealla hän…. Mutta siis mun itsetunnolleni nyt teki tässä tilanteessa ihan hyvää, että tuo kahvitteluehdotus tuli K:lta 
Perjantaina siis treffit. Voi tsiisus. Ilmotti lähtevänsä työreissulle pariks päiväks, ja minä puolestaan raportoin lähteväni käymään mökillä tänään. Ihan vaan hiukan tuli haikea mieli, kun se vanhaan tapaansa kehotti ajelemaan varovasti. Heh, pikku juttu, mutta tollasista mä nykyisin liikutun. Siitä, että joku edes näennäisesti välittää.
EDIT: 13:06 Pakko lisätä tähän loppukevennykseksi jotain mielettömän suloista. Tässä uinuu äitikissan kainalossa pikkuinen Anu-tyttönen 
*hali*
Sade said,
Kesäkuu 10, 2008 @ 13.05
Oho! Sulla on varmaan pää ihan pyörällä. Eihän siinä mitään, jos tapaamaan pystyy ihan ystävällisissä merkeissä ja jalat pysyy maassa. Parempihan se kuitenkin on olla jossain väleissä kuin välit lopullisesti poikki. Se nimittäin jonkin verran painaa ja ahistaa, nimimerkki kokemusta on.
Anu-gimma on tosi söpö ja näköjään vetää unta täydellä hartaudella
Voi noita pikku tassuja.