Hopeinen

Eilinen päivä sujui oikein mallikkaasti. Vähän aamulla jänskätti se Suloisen kohtaaminen, mutta mulla kävikin tuuri, ja Suloinen oli juuri lomalla tämän viikon Joten ei tarvinnut punttien tutista sen enempää.

Enemmän yllätyksiä siis odotti kotipuolessa. En muista olenko maininnut aiemmin, mutta tähän meidän eläintarhaamme lukeutuu vielä koirien lisäksi kissa. Kisuli on kovin omatoiminen, eikä sitä juurikaan kotona kesäisin näy, ruokakupit kyllä tyhjenee säännöllisesti, mutta yleensä kissa viuhtoo menemään ulkona. Eilen sitten ihmettelin, kun kissa makoili levottoman näköisenä sängyllä, ja läähätti välillä (ihan hullun näköistä muuten, kun kissa läähättää). No juu, pentujahan se oli tekemässä. Olin mä ehkä hiukan sitä aavistellut, kun neiti oli pyöristynyt melko nopeasti, mutta en kyllä yhtään ollut varautunut, että ne syntyisivät juuri sillä hetkellä ja siinä! Niinpä siis kiikutin kissan äkkiä muksun huoneeseen, tein sille sinne oman pesän ja ryhdyin kätilöksi. Onneksi nuo kissat ovat aika omatoimisia tuossa synnytyksessä, ja tämäkin hoiti lähes yksin koko urakan.

Niin siinä siis kävi, että minusta tuli kertaheitolla kuuden suloisen karvapalleron “mummu” Ilta menikin mukavasti kisuja ihaillessa ja tuijotellessa, enkä aamullakaan olisi malttanut töihin lähteä!