Onpa kiva, että tuota aurinkoa on riittänyt! Jopa niin paljon, että pihallani kasvava syreenintaimi oli ihan nuupahtanut, kun palasin viikonloppureissulta kotiin… Nuo hortonomin taidot eivät oikein muutenkaan ole minun vahvuuksiani, mutta nyt on pakko tsempata, koska naapurin mummo antoi vastuulleni myös huolehtia uuden tuijan kastelusta etupihalla… ja sitä toimeksiantoa ei parane ryssiä, joten samalla sitten tulee varmaan kasteltua muutkin pihakukat. Kunhan vielä muistais sisäkukat kastella…

Viikonloppu meni hujauksessa metsäläisen elämää viettäessä. Olin vetämässä koulutusta leirillä, ja aamusta iltaan tuli taas oltua ulkoilmassa. Olihan taas mukavaa sosiaalista elämää samanhenkisten ihmisten parissa. Tiukkojen treenien jälkeen tarvittiin vain sauna ja maukasta grilliruokaa, niin meikäläinen veteli jo hirsiä. Eli perinteiset leiririekkumiset jäi väliin tällä kertaa.

Tämä viikko meneekin myös melkoisen koirapainotteisesti, ensi viikonloppuna kun pidetään yhdistyksemme järjestämä kilpailu, johon meinasin pokerina osallistua molemmilla koirilla, toisen kanssa vielä kahteen luokkaan. Saa nähdä mitä siitäkään seuraa…. Lisäksi ilmoittauduin tuon vanhemman hurtan kanssa viralliseen henkilöetsintäkokeeseen parin viikon päästä, joten nyt pitää tosiaan keskittyä koiran työskentelyyn ja motivaatioon.

Huoltajuusrintamalla ei mitään uutta, paitsi että otin itse yhteyttä lakimieheen, jonka kanssa käymme tapauksen nyt läpi. Sitten päätän, lähdenkö itse hakemaan yksinhuoltajuutta, ja teemmekö lakimiehen kanssa ehdotuksen tapaamisille ja elatusmaksuille siihen asti, kunnes saadaan oikeuden päätös niille. Poika kyseli taas perjantaina isältään, että sopiiko tapaaminen tänä viikonloppuna, mutta kaikki varmaan jo arvaavatkin mikä oli vastaus - ei nyt, ehkä ensiviikonloppuna, iskällä on vähän kiireitä (menossa joihinkin häihin). Käsittämätön tyyppi, joka ei ainakaan laitaa tikkua ristiin uhkailujensa toteuttamiseksi. Luulenpa, että mitään haastetta ei hänen toimestaan koskaan laiteta vireille tässä huoltajuusasiassa, ja jos en tee mitään, niin odotan päätöstä maailman tappiin. Voi kuulostaa ihan typerältä, mutta mä haluaisin tämän jutun päätökseen vain ja ainoastaan tuon pojan takia. Että se pikkuinen tietäisi, mitä tapahtuu milloinkin, ja että tapaako isäänsä ollenkaan vai ei.

Että sellaista täältä tänään - ei mitään kovin mullistavaa ja ihmeellistä - tasaista puuroa (Taas vaihteeksi - onneksi!)