Eipä ahdistanu turhaan
Niinhän tässä kävi, kuin pahimmissa painajaisissani ehdin pelätäkin. Eli käräjäoikeuteen mennään taistelemaan lapsen huoltajuudesta. On siinä ihmisellä otsaa kerrassaan. Miten se voi oikeesti vaatia yksinhuoltajuutta??? Se on muuttamassa 100 km päähän uuden “perheensä” luo, jossa nainen on työkyvyttömyyseläkkeellä, ja elätettävänä 3 alaikäistä lasta. Sitten se vaatii, että pojan pitää mennä sinne sen luokse asumaan. Että poika ei saa äitinsä (eli minun) kanssani moraalisesti oikeanlaista kasvatusta, ja että minun arvomaailmani on sellainen, jollaista kenenkään lapsen ei pitäisi joutua näkemään. Ei siis helvetin helvetti!!!
Yritin vielä oikeasti siinä rauhoitella, ja sanoin, että mun mielestä yhteishuoltajuuskin on ratkaisu, kunhan saadaan asiat sovittua niin, että voidaan sitten jatkossa sopia lapsen tulevaisuudesta. Mutta ei…. Se yritti kyllä siinä kovasti mielin kielin sanoa, että “lapsen parastahan hän tässä vain ajattelee” ja “että elämäntilanne on ollut nyt sellainen, ettei ole viime aikoina pystynyt juurikaan lastaan tapaamaan”, mutta että “haluaa lapselle turvallisen tulevaisuuden ja kasvatuksen, mitä ei äidin kanssa ole mahdollista saada”.
Siis ei jumalauta mikä äijä, ihan oikeesti. Mulla ei riitä sanat kuvailemaan sitä inhoa ja halveksuntaa, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Ja yhä edelleen se vierittää syyt kaikesta mun niskaani.
Onneksi sain hillittyä itseni tuossa tilanteessa, ja yritin koko ajan pysyä sen yläpuolella, vaikka olis tehnyt mieli tempaista päin näköä sitä ihmistä.
Mä olen niin raivona, ja samalla niin surullinen, että tässä piti käydä näin.
Vaikkei sillä teoriassa pitäis olla mitään mahdollisuuksia saada sitä yksinhuoltajuutta, niin silti nyt on pikku pelko takapuolessa. On niitä ennenkin tehty ihan käsittämättömiä ratkaisuja oikeudessa.
Täytyy varmaan alkaa kaivelemaan asianajajien yhteystietoja. Vittu.
Voi kurjuus miten inhottava tilanne! Voimahali! Vaikka itselläni ei lasta olekaan, niin voin jotenkin kuvitella raivon ja surun määrän. Oliko se niin, että lapsonen on vielä sen verran pieni, että ei tajua missä mennään. Varmasti on paras alkaa valmistautua ja hankkia itselleen kunnon tukijoukot. Paljon jaksamista sinulle
Kommentti Sade — 21.5.2008 @ 11.09
No johan on hullu mies. Eräällä ystävälläin on samankaltainen tilanne ja käytännössä miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta juttu on menossa käräjille. Ystäväni on nyt hyväksynyt tilanteen ja on tyytyväinen siinä suhteessa, että viimeinkin tulee asiasta mustaa valkoisella ja miehenkin on sitten se hyväksyttävä. On myös periaatteessa hyväksynyt sen, että jos joku lapsi haluaa isälleen (todellisuudessa kukaan ei halua) niin tyytyy siihenkin.
Mikään järkipuhe ja sovittelu ei nyt miehen suhteen auta. Käsittääkseni teidän tapauksessa ei mies koskaan ole liiemmälti osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Faktat puhuhavat selvästi miehen häviön puolesta. Mutta ymmärrän pelkosi.
Hanki hyvä asianajaja. Yksinhuoltajien liitollakin on lakimies, kysy sieltä neuvoa, jos et muuten pääse eteenpäin asiassa.
Saat kaiken myötätunoni ja tempityksen multa, mitä ikinä näin virtuaalisesti vaan voi lähettää!
Kommentti syksy — 21.5.2008 @ 11.13
Kiitos Sade ja Syksy. Sade, kyllä muksu on jo 10-vuotias, että sanansa saa hänkin tietysti tähän sanoa. Mutta lapsi on tietenkin lojaali molempia vanhempia kohtaan, ja muksun toive olisikin saada olla yhtä paljon molempien vanhempien luona.
Syksy, samaa minäkin tavallaan ajattelin, että tuleepahan viimein mustaa valkoiselle tässäkin asiassa. Mutta silti on se pieni pelko, että mitä jos…
Äidilläni on onneksi paljon suhteita työnsä kautta nimenomaan näihin asioihin erikoistuneisiin ihmisiin, joten luotan, että sieltä löytyy asiansa osaava lakimies.
Kommentti unessani — 21.5.2008 @ 11.27
No johan nyt on helvetti! Voimahali täältäkin. Onpa miehellä otsaa, verenpaine nousee jo tässä lukiessa. Mutta kuten todettua, kyllähän faktat on selkeästi eksäsi häviön puolella tuossa asiassa. Ymmärrän silti pelkosi, raivosi ja turhautumisesi - kuinka voisitkaan olla tuntematta niitä tuossa tilanteessa. Nyt on paha paikka, mutta on hyvä että saatte nyt vihdoin mustaa valkoiselle, jonka jälkeen voit hengähtää. Jaksamista sulle tuohon savottaan - hyväksi se vielä kääntyy!
Kommentti April — 21.5.2008 @ 12.18
Kiitos April. Enpä olisi uskonut, että tääkin päivä pitää vielä nähdä. Tuli kyynel silmään, kun muksu äsken soitti, että “sopiiko jos käytän Oskarin sitten sun kanssa yhtäaikaa ulkona, että kävellään vähän pidempi lenkki yhdessä”. Ja kun justiin eilen tapeltiin muksun kanssa tuosta oman koiran ulkoilutuksesta….niin nyt se tuntuu niin vähäpätöiseltä asialta isossa mittarissa.
Kommentti unessani — 21.5.2008 @ 12.27
No voihan persus… ei voi muuta sanoa. Mikä saa ihmisen toimimaan/luulemaan näin? Onpa otsaa miehellä.. no häviämään se tulee, mutta että pitää sotkee lapsi huoltajuuskiistaan mukaan..saateri, ett pistää vihaksi. Mun tuttavapiirissä on kanssa menossa vastaava tilanne. Ukko oli vuoden ulkomailla töissä ja sieltä palattuaan halusi eron (lapsi oli syntynyt just kun se lähti komennukselle..eli ei juurikaan tuntenut omaa lastaan) ja lapsen yksinhuoltajuuden..EX mies vielä luuli voittavansa jutun.. Paniikkihan kaverille aluksi tuli, mutta kyllähän se selvä peli on että ei Suomessa ruveta ottamaan lasta äidiltä kovin hepposin perustein.. eli sen suhteen voit olla huoleti. Tietysti se paperisota yms. ottaa pataan ja nämä jutut kun tuntuvat vielä kestävän ennekuin päätös saadaan. Voimia sulle…
Kommentti roxy71 — 21.5.2008 @ 13.21
Kiitos sullekin Roxy. Onneks voin aina tänne tulla heikkoina hetkinä vuodattamaan tästäkin asiasta, kyllä noi teidän tsempit lämmittää mieltä ja tieto siitä, että ootte hengessä mukana.
Kommentti unessani — 21.5.2008 @ 13.25
Ei oo totta! Noi tilanteet on niin perseestä. Olen itsekin vierestä katsellut vastaavaa juttua. Tärkeintä on vaan nyt uskoa itseensä ja pitää itsensä rauhallisena. Kunnon lakimies asialle ja pää kylmänä. Voimia, niin paljon kuin pystyn lähettämään!
Kommentti Haahis — 21.5.2008 @ 13.38
No voihan Kempele!
Masentaa sun puolesta. Faktat on tietenkin selvät: kun äijä ei ole lastaan ‘ehtinyt nähdä’ tähänkään asti, niin hänen vaatimuksillaan ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia.
Röyhkeä äijä on, huh huh! Aloin miettiä takana olevia motiiveja. Kosto?
Tuomioistuinkäytännöstä näissä asioissa en tarkkaan tiedä, vaikka olenkin yhtä ja toista kuullut. Se tuskin tekee ihan toiseen äärilaitaan olevia päätöksiä, ellei jompi kumpi vanhemmista ole täysin kyvytön tai haluton. Eli jos koitan arvella päätöstä, se varmaan on yhteishuoltajuus ja se, että lapsi asuu pääosin sinun luonasi ja tapaa isäänsä viikonloppuisin ja loma-aikoina. Siis joudut valitettavasti tekemään yhteistyötä isän kanssa, ja asiallisten välien luominen/säilyttäminen olisi tärkeää, vaikkakin hammasta joudut puremaan.
Jaksamista ja mielenmalttia toivotan.
Kommentti dolce — 21.5.2008 @ 14.13
Voi paska minkä teki!
Heti ensimmäisenä osta muistikirja!! Merkitse siihen joka ikinen miehen yhteydenotto, omat soittosi, keskustelun aiheet ja lapsen tapaamiset, toteutuneet ja peruuntuneet. Ja säilytä kaikki mahdolliset teksitiviestit puhelimessa!! Joka ikinen!
Prosessi tulee olemaan pitkä ja rankka, mutta lopussa kiitos seisoo!
Voimia tulet tarvitsemaan, niitä toivotankin rekkakuormallisen jo heti näin aluksi!
Kommentti Syntappi — 21.5.2008 @ 18.09
Ei voi olla totta! Miten se edes kehtaa vaatia yksinhuoltajuutta! Ja syyttää sua vielä epäkelvoksi kasvatushommiin. Johan nyt on perkele!
Ja vaikka tietysti tämä tilanne pelottaakin, niin sillä ei kyllä ole kovinkaan kehuttavaa näyttöä vanhemmuudestaan. Mitkään ‘elämäntilanteet’ kun ei ole sellaisia, ettei ehtisi omaa lastaan nähdä, jos tosissaan haluaisi. Raivostuttavaa.
Kurjaa, että tämän piti mennä näin. Mutta kyllä asia vielä kääntyy parhain päin. Voimia ja jaksamista taistoon. Ja halaus tähänkin hetkeen.
Kommentti sirenita — 21.5.2008 @ 18.29
Kiitos Dolce, Syntappi ja Sirenita! Joo, taidan ottaa Syntapin neuvosta vaarin, ja todella säästää nyt ainakin tästä eteenpäin kaikki meilit ja tekstari. Viimeisin tuli tänään kuuden aikaan, jossa sanoo näin: “jos sulla on joku visio täydellisestä maailmasta, niin kerro se. Hyvin tarkasti.” En vastannut siihen kyllä mitään nyt, enkä tiedä vastaanko ollenkaan. Veikkaisin, että todellisena motiivina on kosto, tai katkeruus tai mikä ikinä. Vilpitön halu olla lapsen vanhempi se ei ole.
Harmittaa, että olen tainnut joskus hävittää sen vanhat meilit sun muut ja ne pahimmat tekstarit. Olis tosiaan pitäny säästää kaikki. Jotain onneksi on vielä tallellakin.
Kommentti unessani — 21.5.2008 @ 19.06
Voi paska =( Kamala tilanne. Mikä noihin miehen irvikuviin on oikein mennyt? Kosto elää ja lapsi otetaan kiistakapulaksi kun muitakaan keinoja ei ole. Voimia täältäkin kovasti ja tsemppiä! Ei ole helppo paikka, mutta toivottavasti voit tukeutua läheisiin ja sukulaisiin tällä hetkellä.
Kommentti EroTessa — 21.5.2008 @ 19.33
Joo, säilytä vaan tosiaan kaikki viestit; tuokin esimerkki oli hyvä osoitus siitä ettei siellä päässä ole kaikki ihan kunnossa. Kostohan tuossa munkin mielestä on viime kädessä takana, joillakin tekee näköjään tosiaan tiukkaa päästää irti!
Kommentti April — 21.5.2008 @ 20.02
Kiitos EroTessa ja April.
Onneksi mulla on lämpimät välit molempiin vanhempiin. Tosin isä sanoi jälkeenpäin, että oli ihan varma, että joku on kuollut, kun itkua tihrustaen soitin sille. Sanoi, että on viimeksi nähnyt mun itkevät joskus kersana…
Mutta tukijoukkoja löytyy kyllä, onneksi. Yksin olisi vähän liikaa kestämistä.
Kommentti unessani — 21.5.2008 @ 22.30
Älä vastaa ollenkaan miehen idioottiviesteihin. Vain asiallisiin ja vain esim. lapsen tapaamista koskeviin.
Vaadi sosiaalitätien kautta väliaikainen sopimus tapaamisista, jota sitten on noudatettava pilkulleen siihen saakka kunnes oikeus päättää asiasta. Näin voit itse suunnitella tekemisesi silloin, kun lapsi on isällään ja mies ei voi muuttaa suunnitelmaa viimetipassa, jonka varmaan tekisi ihan kiusantekomielessä. Ja jos mies ei sopimuksesta pidä kiinni, sekin on yksi osoitus siitä, että ei todellakaan ole kykenevä huoltajaksi.
Kannattaisi miettiä myös yksinhuoltajuuden hakemista. Sehän ei sinänsä tapaamisiin vaikuta. Mutta helpottaa käytännössä sinua, kun et tarvitse virallisissa asioissa isän mielipidettä.
Vaikeaksi menee, mutta selviät voittajana!!!
Kommentti syksy — 22.5.2008 @ 7.31
Tsemppiä! Pidä puolesi sillä tiedät että olet ainoa oikea turva lapsellesi.Älä päästä sitä menemään sairaan exäsi luo.Suojele lastasi pahalta.Olen hengessä mukana.
Kommentti dulchinea — 22.5.2008 @ 11.16