Hopeinen

Huhhuhhuhhuh, minkälaisen kankkusen kourissa on tullut tämä päivä vietettyä! Vasta noin puoli seitsemän maissa illalla sain itseni repäistyä sängystä ylös. Niin, että heihei tämä päivä! Mutta, ilta oli mukava, ja tulihan taas testattua myös oma markkina-arvo

Kaveri tuli meille alkuillasta, ja nappailtiin siinä muutamat pohjat ennen kuin suunnistettiin tuohon meidän paikalliseen pubiin jännäämään lätkän loppumetrejä. Suurinpiirtein siinä sekunnissa, kun astuttiin ovesta sisään, eräs entinen tuttavuus hyökkäsi siihen seuraamme. Ja seuraavassa sekunnissa se oli jo kovasti suutelemassa!! Olin vähän häkeltynyt tilanteesta, ja yritin siinä jarrutella, että jos siirryttäis tälle asteelle vasta hiukan myöhemmin. Siinä sitten olin ihanan lämpimässä halauksessa, kun paikalle pyyhältää erittäin kiukustuneen näköinen nainen. Eikä tietenkään tarvinnut laskea kuin 1+7 tajutakseen, että vain mustasukkainen perusnätti nainen voi näyttää niin kamalalta :). Poistuttiin siis tämän kaverini kanssa vähin äänin pubin yläkerrassa sijaitsevaan yökerhoon ja naureskeltiin näitä yli-innokkaita exiä. Tai no ei tätä edes voinut exäksi kutsua, “hoito” ehkä kuvastaa paremmin . Komea, raamikas, tumma mies, ei siinä mitään. Ja ihan komeahan tuo oli vieläkin.

Vientiä olisi taas riittänyt. Kaverinikin, joka itse on todella kaunis ja hyväkroppainen nainen, kysyi, että onko sulla aina tällainen kysyntä täällä . Olin tietenkin jotenkin imarreltu, enhän aikoihin ole käynyt missään, jossa ylipäänsä olisi ollut mahdollisuuksia tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tämä ex-hoito (kamala sana muuten…) toisaalta teki kaikkensa tyrehdyttääkseen mitkään ulkopuoliset lähestymisyritykset. Aina se hyökkäsi jostain puskista “pelastamaan” minua, jos juttelin jonkun muun miehen kanssa. Oli sitten hankkiutunut eroon tästä mustisnaisesta, ja kysäisinkin, että eikö ollut vähän turhan rohkeaa flirttailla muiden kanssa, jos paikalla oli tyttöystävä. No kyseessä ilmeisesti olikin joku satunnainen baarituttavuus, joka olisi mielellään viettänyt iltaa ex-hoidon seurassa. Enkä ihmettele, onhan se mies kyllä ilo silmälle.

Jotenkin kummasti siinä sitten kävi niin, että kaverini lähti aikaisemmin pois, ja minä jäin. Ja löysin itseni omasta sängystä, mutten suinkaan yksin . Joten minua on nyt halattu, pussattu, suudeltu, kuiskittu ihanuuksia korvaan ja pidetty oikein hyvänä. Olkoonkin, että kysessä oli “vanha tuttu”. Toisaalta, mä olen huono lähtemäänkään ventovieraiden matkaan, joten tää oli ihan hyvä ratkaisu. Kyllähän sitä aamulla oli vähän ristiriitaiset fiilikset, kun typpi tuhisi siinä vieressä, mutta kun se sitten unissaan veti mut kainaloonsa, niin totesin, että nukkukoon siinä :D. Ei siitä sitten sen kummempaa, heppu lähti kotiin jossain vaiheessa, ja minä jäin kärsimään krapulaani. Oli se ystävällisesti soittanut mun kännykkään, jotta jää numero muistiin. Mutta enpä taida soitella, tästä jäi ihan hyvä mieli, eikä ehkä kiinnostus riitä tämän enempään.

Joten nautiskelen nyt vähän tästä olotilasta, jotta voin sitten taas palata valivalipostauksiin