Nuo koirathan ei oikeastaan koskaan ole täysin valmiita, vaan niidenkin taitoja joudutaan jatkuvasti ylläpitämään. Mutta Sirtsulle vielä, että jos oikein kovasti pelkäät koiria, niin älä ainakaan mene eksymään mihinkään metsään yksinään, sieltä saattaa joku karvakuono vielä sut löytää, ja ajattele, joutusit olemaan ihan kahdestaan sen koiran kanssa. Aasinsiltana vielä tästä koirapelosta sen verran, että toiset pelastuskoirathan ilmaisevat löytönsä haukkumalla. Eli ne jäävät eksyneen luo, ja haukkuvat siinä niin kauan, että apujoukot paikallistavat sen ja eksyneen. Sellainen tilanne voi olla pelottava jonkun sellaisen mielestä, joka pelkää koiria. Tietty nämä palveluskoirat ovat erittäin sosiaalisia ja varmoja, joten ne eivät koskaan purisi ihmistä työskentelytilanteessa. Tosin harjoituksissa koira palkitaan usein “eksyneen” toimesta ruualla tai lelulla, ja jotkut innokkaan nuoret koirat saattavat sitten alkaa ihan oikeassakin tilanteessa vaatimaan sitä palkkaa. Ja tuo palkitseminenhan perustuu siihen, että sillä motivoidaan koira etsimään vieraita ihmisiä, mikäs kiire sen muutoin olisi lähteä omistajansa luota mihinkään Huh, huomaatte varmaan mikä on yksi mun lempipuheenaiheista. Näistä voisin luennoida tuntikausia

Hassu nimitys tuo kirsu Joskus olen miettinyt, etät kärsiikö koirat voimakkaista tuoksuista kuten jotkut ihmiset. Oma “kirsuni” kun on yliherkkä ja reagoi voimakkaisiin tuoksuihin, niin mitenköhän on koirien laita. Alkaako niillä kuono tuhisemaan…

Sehän tuossa onkin haastavaa tuossa opetusvaiheessa, kun koiran pitää “merkata” jokainen askel, eli se ei saa mennä yhdenkään askeleen yli, eikä nenä saa nousta maasta kertaakaan. Ja sitten nuo ihmisen pudottamat tavarat koira ilmaisee siten, että menee maahan itsenäisesti ja tavara jää siihen etutassujen väliin. On se tarkkaa puuhaa Siitä sitten ohjaaja näkee, että jahas, nyt on koira tehnyt löydön.
Nyt kun innostuin, niin pakko vielä kertoa mun toisen koiran bravuurista, joka on siis henkilöetsintä, jossa ihmisiä etsitään metsästä ilmavainun avulla. Eli siinä koira etsii ihmistä ilmaan jäävien hajuvanojen avulla, ja tällöin jäljestäminen ei ole suotavaa. Koiralla roikkuu kaulassa sellainen “pelastusrulla”, jonka se eksyneen löytäessään nappaa suuhun, ja palaa ohjaajan luokse ilmaisemaan löydön. Tämän jälkeen koira lähtee käskystä näyttämään ohjaajalle eksyneen sijainnin. Ne on hirmu viisaita olentoja nää meidän nelijalkaiset ystävät.

Sirenitalle: Jäljen tekeminen tarkoittaa sitä, että ihminen kävelee pellolla Ei vaan, on sillä siis ihan tarkoituskin, eli opetetaan koira esim. etsimään ihmistä ihmisen tekemää jälkeä pitkin, sekä keräämään esim. pakenevan roiston tai eksyneen vanhuksen pudottamia tavaroita. Koira opetetaan seuraamaan yhtä tiettyä jälkeä, eikä se saa häiriintyä ns. harhajäljistä, jotka risteävät sillä oikealla jäljellä, ei edes villieläinten tekemistä. Tässä taannoin poliisikoira oli jäljestänyt 5 km rosmon jättämää jälkeä ja roisto onnistuttiin nappaamaan lähes verekseltään. Koiralle opetetaan myös eri ikäisiä jälkiä, nuorille koirille varsin tuoreita, mutta sitten kokeneemmat joutuvat toisinaan jäljestämään jopa vuorokaudenkin vanhentuneita jälkiä. Koiran nenä on uskomaton kapistus

Dolce, toiset meistä ei kai kasva koskaan aikuisiksi Se on minusta kyllä parempi vaihtoehto, kuin se ettei olisi ollut lapsi lainkaan

Ja tuohan on positiivista, että poika on suhtautunut hyvin johonkin ‘vieraaseen mieheen’, helpottaa sun uuden poikaystävän ‘lanseeraamista’ sitten aikanaan…

Ihan ensin piti kysymäni, että miten tehdään/mitkä jäljet pellolle? Minä kun en ole varsinaisesti koiraihminen, niin en oikein tunne noita juttuja, mutta oikeasti rupes oikein kiinnostamaan.

Mukavalta kuulosti nuo kahvittelut, häärimiset ja varsinkin pizza!

Kai se poikakin pikkuhiljaa iän karttuessa alkaa ’suvaitsemaan’ niitä miespuolisiakin tuttavia. Itselläni oli hirveä vastustus aluksi (kun vanhempani erosivat) noihin juttuihin, mutta kai se oli vaan sellainen asia, että sitä piti vähän sulatella… (Nykyään olen jo ihan reipas siinä suhteessa!:DDDDDDD)

Mä kanssa liikutun mahdottomasti tuollaisissa lasten ‘onnistumistapahtumissa’. Vaikkei ne ole edes omia. Joten voin hyvin kuvitella tuntemuksesi.

Teillähän on varsinainen jännitysnäytelmä metsässä. Minä ja mun mielikuvitukseni olisivat veikanneet vähintään ihmissutta tms. Onneksi ei käynyt karvakorville tuon pahemmin eikä raatojakaan löytynyt.

On se niin liikkistä seurata pienen ihmisen tekemisiä. Kyllä varmaan suitsutus teki oikein hyvää pojalle. Tuli ihan hyvä mieli lukiessakin!