Taas uusi viikko
Niin se vain taas hujahti tuokin viikonloppu ilman mitään sen suurempia ihmetyksiä. Perjantaina olin vakaasti sitä mieltä, että nyt tarviis lähteä sinne baariin ja ottaa muutama. Kaipasin oikeastaan vähän sitä humaltumisen tunnetta. Mutta en mä itseäni saanut mihinkään taaskaan. Olishan sitä kaljaa tuolla kaapissa, mutta kun musta ei vaan ole kalsarikännien vetäjäksi.
Ex-poikaystävä oli kylässä perjantaina. Siis mies, jonka aikanaan jätin Exän vuoksi. Oli ihan mukavaa, juotiin siinä kahvit ja höpistiin niitä näitä. Ollaanhan me tavattu säännöllisen epäsäännöllisesti aina autonkorjausten yhteydessä, joten mitään ennenkuulumatonta tässä nyt ei varsinaisesti ollut. Mutta sinänsä positiivista oli se, että tuo mun poikanihan on aina suhtautunut hirveän negatiivisesti, jos olen maininnut joistan miespuolisista ystävistäni (kai ihan ymmärrettävääkin johonkin pisteeseen asti), niin tällä kertaa poika oli kuitenkin tosi avoin ja reipas, ja jutteli tuon Exexän kanssa leppoisasti niitä näitä. Ja sopivat jopa, että Exex tulee korjaamaan pojan fillarin!
Lauantaina oli aivan ihastuttava ilma. Häärin kotona, ja siivoilin. Kävin treeneissä ja jäljetkin tein koirille pellolle. Ei siis juuri mitään kovin tavallisuudesta poikkeavaa tapahtunut. Pientä dramatiikkaa sain tosin iltaan, kun olin käyttämässä koiria ilta-asioillaan. Pusikosta sujahti joku eläin, ilmeisesti supi tai muu vastaava. Ihan hirveä rähinä ja huuto ja valitus kuului metsästä, ja sitten yhtäkkiä ihan täysin hiljaista. Pian koirat tulevat peräkanaa minun huutaessa niitä hysteerisenä, toisella silmäkulmassa hirveä palkeenkieli, ja toisella etutassu ilmassa ja verta vuotaen. Ei muuta kuin kotiin paikkailemaan, onneksi suuremmilta vaurioilta vältyttiin. Hieman jäi askarruttamaan sen kolmannen osapuolen kohtalo - en vaan uskaltanut pimeässä mennä katsomaan, miten sen kävi. Ajattelin, että hyökkää vielä mun kimppuuni, jos on loukkaantunut. Seuraavana päivänä kävelin ohi samasta kohdasta ja yritin katsoa, näkyykö missään raatoja. En ainakaan nähnyt mitään.
Eilinen sitten menikin pojan sählyturnausta seuratessa. Oli siinä pieni mies rinta rottingilla ihka ensimmäinen kiiltävä mitali kaulassaan. Jännitys oli pahempi, kuin lätkää seuratessa konsanaan, mun poika oli nimittäin veskarina. Mutta hienosti pelasivat pojat, kolmesta ottelusta yksi häviö, ja kaksi voittoa, toinen oikein rökälesellainen 
ja nollapeli. Juhlistettiin sitten hienoa turnauksen päätöstä äitienpäiväillallisella (pizzaa ) ja sainpa sieltä pizzeriasta oikein äitienpäiväruusunkin matkaan. Tuli hyvä mieli siitä.
Sellaista elämää meillä
