Sähköpostitse käytyä keskustelua tänään työpäivän aikana:

X: -Sairaan hyvä juttu!

Minä: -Joo, repesin, kun luin. Muutenkin hieno päivä ja kiva fiilis….trallallallaa.

X: - No hyvää viikkonloppua sulle! Koita nyt “housuissas” pysyä.

Minä: - Se voi kyllä nyt olla vähän vaikeeta. Taidan lähteä radalle tuulettamaan (en oikeasti ole siis menossa, mutta vähän “testasin”) tätä hyvää fiilistä. Kunhan ensin poljen fillarilla himaan, ja yritän taas kaatua paloaseman kohdalla

X: -Joo, kai sitä pitäis lähtee, ku tulee lätkää ja kaikee. CU?

Minä: - Missä ja monelta? (hymiöitä)

X: - Niin, en mä tiedä. Joku kaunis päivä.

Tässä vaiheessa keskustelusta hävis punainen lanka, jos sitä nyt ylipäänsä oli ollutkaan.

Minä: - Mä en tajunnu, mut ei se mitään. Pidä hauskaa ja lippu korkeella.

X: - En mäkään, mut mee jo kotiin, ettei hyvä fiilis katoo!!! (hymiöitä)

Minä: - Joo, niin mäkin sua

Voi hitto, mikähän mun aivot on taas pehmentänyt. Tuo kyseinen X:hän siis on K. Ja keskustelu käynnistyi eräästä jo viime viikolla lähettämästäni hauskasta videosta.

Ihan sisällötöntä paskaa, mutta jotenkin mussa heräs vimma testata, että kauanko se jaksaa jatkaa “leikissä” mukana. Ja montako kertaa se vastaa mun ihan päättömiin viesteihin? Olis lopettanu, mua alkoi ihan oikeesti jo pelottamaan, että se ehdottais tapaamista tänään. Jotenkin toi CU antoi mun ymmärtää niin. Mutta ilmeisesti taas kerran ymmärsin väärin, joka tässä tapauksessa oli ihan oikeasti tosi hyvä juttu. Koska tässä mielentilassa ei olis ollu hyvä idea tavata K:ta. Siksihän peruin sen tämänpäiväisen palaveriinosallistumisenkin, jonka keskiviikkona ilmoitin myös K:lle. Ja kolleega ilmoitti äsken, ettei K:kaan ollut palaverissa….se ei  varmaan halunnut mennä, kun tiesi, etten mä ole siellä Voi jestas. Nyt mä lähden kotiin nukkumaan, ihan levotonta tää ajatuksenjuoksu taas.