Artikkelin Mikä menikään pieleen ja milloin? kommentit http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/ Mon, 08 Sep 2008 04:38:00 +0000 http://wordpress.org/?v=wordpress-mu-1.2.4 By: unessani http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1041 unessani Thu, 08 May 2008 19:28:07 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1041 Totta turiset, Syntappi. Ne muistothan ne pahimmat ovatkin. Välillä oikein miettii, että miten jostain niin, niin suloisesta, on tullut jotain näin, näin katkeraa. Ei pysty ymmärtämään. Totta turiset, Syntappi. Ne muistothan ne pahimmat ovatkin. Välillä oikein miettii, että miten jostain niin, niin suloisesta, on tullut jotain näin, näin katkeraa. Ei pysty ymmärtämään.

]]> By: Syntappi http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1040 Syntappi Thu, 08 May 2008 15:30:32 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1040 Heikkoja hetkiä tulee kaikille silloin kun suurta ikävää työstetään ja koitetaan rämpiä eteenpäin. Kun on kuitenkin muistissa se yhdessä eletty elämä, kaikki ne hyvät ja ihanat muistot. Kummasti niistä vain aina pääsee yli, ennemmin tai myöhemmin. Mutta ihan pirun lujille se välillä ottaa! Hengessä mukana! Heikkoja hetkiä tulee kaikille silloin kun suurta ikävää työstetään ja koitetaan rämpiä eteenpäin. Kun on kuitenkin muistissa se yhdessä eletty elämä, kaikki ne hyvät ja ihanat muistot. Kummasti niistä vain aina pääsee yli, ennemmin tai myöhemmin.

Mutta ihan pirun lujille se välillä ottaa!

Hengessä mukana!

]]> By: unessani http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1039 unessani Thu, 08 May 2008 11:57:00 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1039 Kiitos April! Ihan uskomatonta, miten joku pikku juttu voi saada fiilikset aina näin katolleen. Toivottavasti tää tästä taas! Ja kiitos myötäelämisestä! Kiitos April! Ihan uskomatonta, miten joku pikku juttu voi saada fiilikset aina näin katolleen. Toivottavasti tää tästä taas! Ja kiitos myötäelämisestä!

]]> By: April http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1038 April Thu, 08 May 2008 11:53:16 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1038 Voi sinua, lohtuhali! Kyllähän se tosiaan niin on, että jotkut menevät ihon alle ja sieltä niitä on hirvittävän vaikeaa saada poistettua ihan lopullisesti. Välillä ne tunteet ja se kaikki koettu muistuttaa olemassaolostaan, minkäs sille mahtaa. Täytyy vaan antaa itselle lupa tuntea kaikki jojo-fiilikset, niin kyllä se taas siitä tasoittuu. Myötäelän! Voi sinua, lohtuhali! Kyllähän se tosiaan niin on, että jotkut menevät ihon alle ja sieltä niitä on hirvittävän vaikeaa saada poistettua ihan lopullisesti. Välillä ne tunteet ja se kaikki koettu muistuttaa olemassaolostaan, minkäs sille mahtaa. Täytyy vaan antaa itselle lupa tuntea kaikki jojo-fiilikset, niin kyllä se taas siitä tasoittuu. Myötäelän!

]]> By: Sade http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1037 Sade Thu, 08 May 2008 10:54:25 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1037 Jotkut ihmiset vaan menee ns. ihon alle ja verenkiertoon, niin että eroon pääsy on hankalaa ja hyi niin tuskallisen hidasta. Kyllä silloin kaikenlainen tuki, siis positiivinen sellainen on tarpeen ja ihan sallittua. Kunhan kukaan ei loukkaa itseään. En näe tuota laastarijuttua välttämättä minään lohtusuhteena (vaikka usein sitä niin ajatellaan) vaan ihan yleisenä lohdun ja tuen hakemisenakin. Kyllä ystävätkin ovat laastaria ja balsamia haavoille. Erikoisen hyvää balsamia onkin vastakkaisen sukupuolen imartelevat kommentit kun huomaa, että herranen aika, mähän olen vielä suht simpsakka kissukka :) Jotkut ihmiset vaan menee ns. ihon alle ja verenkiertoon, niin että eroon pääsy on hankalaa ja hyi niin tuskallisen hidasta. Kyllä silloin kaikenlainen tuki, siis positiivinen sellainen on tarpeen ja ihan sallittua. Kunhan kukaan ei loukkaa itseään. En näe tuota laastarijuttua välttämättä minään lohtusuhteena (vaikka usein sitä niin ajatellaan) vaan ihan yleisenä lohdun ja tuen hakemisenakin. Kyllä ystävätkin ovat laastaria ja balsamia haavoille. Erikoisen hyvää balsamia onkin vastakkaisen sukupuolen imartelevat kommentit kun huomaa, että herranen aika, mähän olen vielä suht simpsakka kissukka :)

]]> By: unessani http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1036 unessani Thu, 08 May 2008 10:20:19 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1036 Kiitos Sade. Tuo "laastari"-ilmaisu oli ehkä vähän raju, ei minullakaan varsinaisesti mitään vakituista laastaria ole missään vaiheessa ollut. Mutta on sellaisia, joiden kanssa on pusuja vaihdeltu ja pidetty yhteyttä. Juuri sellaisia, joille on voinut soittaa, kun mieli on ollut mustimmillaan. Ja nyt ei ole ketään sellaista, joten ehkä tämä K:sta lopullinen irrottautuminen on todella ollut rankempaa, kuin ikänä olisin voinut kuvitellakaan. Vaikka kyllähän tässä pitkällä voiton puolella ollaan, välillä vaan jotkut asiat ja haikea mieli palauttaa muistoja mieleen. Kiitos Sade. Tuo “laastari”-ilmaisu oli ehkä vähän raju, ei minullakaan varsinaisesti mitään vakituista laastaria ole missään vaiheessa ollut. Mutta on sellaisia, joiden kanssa on pusuja vaihdeltu ja pidetty yhteyttä. Juuri sellaisia, joille on voinut soittaa, kun mieli on ollut mustimmillaan. Ja nyt ei ole ketään sellaista, joten ehkä tämä K:sta lopullinen irrottautuminen on todella ollut rankempaa, kuin ikänä olisin voinut kuvitellakaan. Vaikka kyllähän tässä pitkällä voiton puolella ollaan, välillä vaan jotkut asiat ja haikea mieli palauttaa muistoja mieleen.

]]> By: Sade http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1035 Sade Thu, 08 May 2008 09:30:21 +0000 http://unessani.ajatukseni.net/2008/05/08/mika-menikaan-pieleen-ja-milloin/#comment-1035 Kuulostaa tutulta tuo levottomuus ja ikävä. Silloin aikoinaan ex-X:n sotkun jälkeen ikävöin, vaikka tuo ihminen oli kohdellut mua todella kaltoin. Samat virheet mullakin, olin sokea ja jouduin liian syvälle. Sieltä rämpiminen kestikin hetken ja välillä todella otti päähän kun ikävöi ja samaan aikaa inhosi ja jopa vihasi. Ei ihan helppoa ja ei ihme jos olo on sekaisin. Onneksi vähitellen tuo tietyn ihmisen ikävä muuttuu vain ikäväksi. Eikä ihme, että noita taantumia tulee, kun tapahtumista ei ole kuitenkaan kulunut niin pitkää aikaa vielä ja prosessointi on ikäänkuin kesken vielä. Varmasti tuohon yleiseen ikäväänkin tulee vielä ratkaisu, ehkä et ole vielä sellaiseen valmis. Itselläni ainakin kesti suht kauan ennenkuin olin oikeasti rauhoittunut ja heittänyt pettymykset ja ennakkoluulot roskiin. Itse olin tuolloin niin rikki, etten olisi voinut kuvitellakaan mitään laastarimiestä, en kertakaikkiaan. Ehkä hyvä ratkaisu olikin se, että laastaroin itseäni ystävien seuralla (vatvontasessioilla), tein asioita itseni hyväksi, aloitin opiskelua ja lopulta löytyi uusi harrastuskin. Ja mM, vaikka siitä ei heti valmista tullutkaan :) Kuulostaa tutulta tuo levottomuus ja ikävä. Silloin aikoinaan ex-X:n sotkun jälkeen ikävöin, vaikka tuo ihminen oli kohdellut mua todella kaltoin. Samat virheet mullakin, olin sokea ja jouduin liian syvälle. Sieltä rämpiminen kestikin hetken ja välillä todella otti päähän kun ikävöi ja samaan aikaa inhosi ja jopa vihasi. Ei ihan helppoa ja ei ihme jos olo on sekaisin. Onneksi vähitellen tuo tietyn ihmisen ikävä muuttuu vain ikäväksi. Eikä ihme, että noita taantumia tulee, kun tapahtumista ei ole kuitenkaan kulunut niin pitkää aikaa vielä ja prosessointi on ikäänkuin kesken vielä. Varmasti tuohon yleiseen ikäväänkin tulee vielä ratkaisu, ehkä et ole vielä sellaiseen valmis. Itselläni ainakin kesti suht kauan ennenkuin olin oikeasti rauhoittunut ja heittänyt pettymykset ja ennakkoluulot roskiin.

Itse olin tuolloin niin rikki, etten olisi voinut kuvitellakaan mitään laastarimiestä, en kertakaikkiaan. Ehkä hyvä ratkaisu olikin se, että laastaroin itseäni ystävien seuralla (vatvontasessioilla), tein asioita itseni hyväksi, aloitin opiskelua ja lopulta löytyi uusi harrastuskin. Ja mM, vaikka siitä ei heti valmista tullutkaan :)

]]>