Epäreilua

Toukokuu 8, 2008 at 23.01 · Filed under Yleinen

Hmph. Ei tässä näin pitänyt käydä.

Poika sai vihdoin muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen tavata isänsä. Hurraa, syntymäpäivälahjankin olivat ostaneet, tosin vain 2 kk myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Exällä on uusi tyttöystävä. Tai no, uusi ja uusi. Tyttö, tai nainen, jonka on tuntenut ikänsä ja jotain ihastustakin kai joskus on ollut ilmassa. Eikä siinä mitään, olen oikeasti ihan iloinen Exän puolesta. Ehkäpä se nyt alkaisi taas muistaa enemmän myös tuon poikansa olemassaoloa. Ja ehkäpä tämänpäiväinen tapaaminen oli johdannaista tulevalle tapaamiselle lastenvalvojan luona. Tehdään taas vaikutus poikaan. En todellakaan tiedä, kuinka vilpitöntä tuo tapaaminen todellisuudessa oli. Toivottavasti aitoa halua nähdä ja tavata taas omaa lastaan.

Mutta epäreilua siis…. Se on epäreilua, että Exä on piinannut minua pian 3 vuotta. Enemmän tai vähemmän vaikuttanut valintoihini ja tekemisiini. Samaa tahtia, kun Exä on tempauksiaan keksinyt, on arvostukseni sitä kohtaan laskenut kuin lehmänhäntä. Se ihminen on sanomisillaan ja käytöksellään ajanut minut ajoittain niin ahtaalle, että olen luullut, etten koskaan pääse tyypistä lopullisesti eroon.

Ja hemmetin epäreiluksi minusta kaiken tekee nyt se, että Exällä on uusi, ja minulla ei!!! Olkoon kuinka lapsellista ajattelua tahansa, mutta se on väärin! Ei sillä, että joku pitäisi olla vaan olemisen ilosta, mutta minä ihan oikeasti uskoin, kun Exä tasaisin väliajoin ilmoitti, ettei koskaan enää voi olla kenenkään naisen kanssa, saati luottaa heihin. Koska minä olin ollut paska nainen, vienyt 10 vuotta hänen elämästään, tehnyt hänelle tahtomattaan lapsen, ja nyt vielä pettänyt ja valehdellut. Ja nyt sillä on siis uusi. Näpit palaa Exällä tämänkin kanssa, se on harmillista tietää jo nyt. Tiedän vain liikaa tämän naisen historiasta arvatakseni miten suhteen käy. Ennemmin tai myöhemmin.

Oikeasti ihan älyttömän ristiriitaiset tunnelmat. Tavallaan heitän onnesta kuperkeikkaa, koska uskon, että MINÄ olen vihdoin vapaa Exästä. Ja jos jonkun tapaankin, minun ei tarvitse paniikissa ajatella, mitä tapahtuu kun kerron asiasta Exälle. Ja toisaalta olen kateellinen Exälle niistä onnentunteista, joita varmasti käy läpi parhaillaan.

Kaikelle katkeran naisen tilitystä, mutta helpottipas! Nyt nukkumaan ja hyviä öitä kaikille!

Kommentit (8)

Mikä menikään pieleen ja milloin?

Toukokuu 8, 2008 at 10.51 · Filed under Yleinen

Tuntuu taas siltä, että on pakko kirjoittaa. Ajatuksilla ei ole taas päätä eikä häntää, mutta kovaa vilskettä ne tuntuvat tulla aivokopassa pitävän. Jälleen kerran mä olen löytänyt itseni kaihoamasta K:ta, olen jopa katsellut sen valokuvia ja miettinyt, että missä kohtaa meillä lähti menemään pieleen? Noh, vastausta nyt ei tarvinnut kovin kauan etsiä. Ihan alusta lähtien se koko kuvio oli pielessä ja vääristynyt. Sen salamarakkauden aiheuttama sokaistuminen olosuhteille teki sen, että päästin itseni liian syvälle siihen tarinaan. Ja nähtävästi tämän kuopan reunat on valuvaa hiekkaa - juuri, kun olet pääsemässä reunan yli, pettää maa alta, ja valahdat taas muutaman metrin alaspäin.

No joo, ehken nyt voi sanoa, että olen mitenkään tuskissani ikävöinyt. Lähinnä ehkä vaan se läheisyydenkaipuu aiheuttaa sen, että alkaa kaihoilemaan entisiään.

En oikeastaan ole koskaan aikaisemmin ollut näin yksin. Aina on ollut joku “laastari”, jolle on voinut soittaa, kun on ollut kaikkein heikoimillaan. Aina on ollut ainakin joku sellainen, joka on odottanut soittoani, ilahtunut kuullessaan minusta. Ehkä juuri sellaisia ihmisiä, joita olen tahtomattani loukannut antamalla ymmärtää jotain muuta, ja väistynyt vähin äänin takavasemmalle, kun homma on ollut mielestäni menossa liian vakavaksi. Olen kylmästi jättänyt nuo ihmiset taakseni, ja ajatellut, että kyllä elämä korjaa särkyneet sydämet. Sitten, omahyväisesti olen kuitenkin käyttänyt heitä tietyllä tavalla hyväksi, kun oma elämä on ollut puuroa. Hakenut illan läheisyyttä ja unohtanut jälleen.

Siitäkö sitä nyt sitten maksetaan? Joku nauraa jossain, että “nytpä tiedät”. Sille jollekin voisin sanoa, että juu, olen oppinut läksyni. Ja puolustuksekseni tahdon sanoa, etten kyllä yhtäkään ihmistä ole tietoisesti kaltoin kohdellut, vaikka joskus on tietysti ollut aistittavissa, että joku on saattanut loukkaantua tekemisistäni. Anteeksi olen pyytänyt, silloin kun siihen on ollut aihetta. Sitä en koskaan pyytänyt exältäni anteeksi, että rakastuin toiseen mieheen. Keneltäkään en ole pyytänyt anteeksi sitä, ettei joku satunnainen ihastus koskaan muuttunut rakkaudeksi, minun kohdaltani. Mutta taidan silti olla anteeksipyynnön velkaa joillekin.

Kommentit (7)