…kirjoitettavaa Vappu oli ja meni, eikä yhtään mitään mainittavaa tapahtunut. Eikä vapunpäivänäkään. Tai no, onhan kai mainitsemisen arvoinen asia, että pikkulinnut laulelivat, että Exällä on uusi kulta kainalossa. Sinänsä minun kannaltani erinomainen uutinen, mutta enemmän sieppasi taas tuon pojan puolesta. Ehkäpä tässä yksi syy, miksi “iskä on niin kiireinen ollut viime aikoina”. Plaah, se siitä.

K:n kanssa tuli vaihdettua hyvän vapun toivotukset. Muttei siitäkään sen enempää.

Eli tiivistettynä, länsirintamalta ei niin mitään uutta. Pojan kanssa ollaan käyty kalassa parina iltana, ilman saalista tosin, mutta onhan ollut kiva nauttia näistä lämpimistä illoista ja puhkeavasta kesästä. Tänään leivoin pitkästä aikaa pullaa, kun olin ollut viisas ja ottanut vapaaksi tämän perjantain. Pyöräilin 10 km, ja söin varmasti tuplasti saman verran kaloreita, mitä pyöräillessä kulutin. No, kävelin sentään kahden tunnin lenkin koirien kanssa, joten annan itselleni anteeksi pari korvapuustia ja ah, ihanat hillopaahtoleivät

Yritän parhaani mukaan nautiskella tästä seesteisestä olotilasta ihmissuhderintamalla, vaikka kovinhan tämä elo tylsältä tuntuu. Kun juurikin se “jokin” puuttuu. Puhelin ei muuten ole soinut tai piipannut tänään kertaakaan. Se sai minut ajattelemaan, että jos olisin kuollut, niin kukaan ei välttämättä kaipaisi ennen maanantaita. Eikä työni luonteen vuoksi välttämättä vielä silloinkaan. Tai no tietysti poika kaipaisi, mutta jos vaikka se olisi hoidossa jossain.

O-ou, menipä ankeiluksi, ei tässä nyt sentään ihan aallonpohjalla olla.

Mukavaa viikonloppua kaikille!