Archive for Toukokuu, 2008
Toukokuu 30, 2008 at 11.13 · Filed under Yleinen
… saisin mahdollisuuden tehdä asiat toisin, olisi muutama merkittävä juttu, joihin erityisesti kiinnittäisin huomiota:
- en olisi niin sinisilmäinen
- en koskaan hankkisi yhtään luottokorttia
- omistaisin vain yhden koiran
- en ryntäisi suin päin rakkauden sokaisemana suhteeseen, vaan harkitsisin tarkkaan, mitä MINÄ haluan
- en olisi asunut avoliitossa 10 vuotta ihmisen kanssa, joka tällä hetkellä ainoastaan aiheuttaa minulle etovuudellaan vilunväristyksiä
- en eläisi yli varojeni
- olisin tarkempi ruokailutapojeni kanssa
- olisin tarkempi lapseni ruokailutapojen kanssa
Tuo lista olisi aika pitkä, jos siihen kaikki listaisi. Mutta kyllähän sitä jossain kohtaa aina tulee miettineeksi, että missä risteyksessä valitsikin väärän suunnan. Olen ollut pahasti metsässä tiettyjen asioiden kanssa, mutta onneksi alkaa tämä oma elämä pikkuhiljaa tässä hahmottua, ja osaan jopa joskus nauttia siitä. Teen tähän vielä toisen listauksen, asioista, joista haaveilen, ja jotka toteuttaisin voitettuani lotossa:
- ihan ekaks pitkä ja rentouttava loma pojan kanssa, pojan ehdoilla.
- sen jälkeen oma loma ilman muksua, ehkä muutaman hyvän ystävän kanssa
- pieni nykyaikaiseksi kunnostettu maatila läheltä pääkaupunkiseutua, jossa voisin pitää paljon eläimiä ja ehkäpä perustaa suojapaikan hylätyille eläimille
- lähimmät sukulaiseni, kuten äitini, siskoni ja isäni saisivat kukin osansa voitosta
- palkkaisin kotiapulaisen
- ostaisin Chevrolet Voyagerin sekä Cadillac ‘69:n
- palkkaisin jonkun hoitamaan raha-asioitani, joka huolehtisi myös laskujen maksusta
- ostaisin kaupunkiasunnon rilluttelureissuja varten
- palkkaisin henkilökohtaisen kokin, joka valmistaisi vain terveellisiä vähäkalorisia ruokia, jotka olisivat aina valmiina juuri silloin kun minulle tulee nälkä, ja joka hävittäisi säännönmukaisesti kaikki ostamani herkut kaapeista
Ja taas miljoona muuta asiaa 
Turhamaisuudesta en viitsinyt kirjoittaa mitään, mutta toki uudet kynnet pitäisi laittaa, käydä kampaajalla ja selluliittihieronnassa 
Ja ostaa uusia ihania vaatteita, ja kenkiä. Ja laukkuja. Ja ehkä vielä muutamat kengät. Ja kengät :D
Huomenna sitten juhlitaan kevätjuhlassa muksun koululla ja hoilataan suvivirttä antaumuksella. Viikon päästä muksu lähteekin äitini ja siskoni kanssa mökille kokonaiseksi viikoksi, joten minulla on luksusta tiedossa. Vaikka joudunkin itse raahautumaan kustannuspaikalle.
Mutta silti, nyt on hyvä fiilis.
Toukokuu 26, 2008 at 12.39 · Filed under Yleinen
Onpa kiva, että tuota aurinkoa on riittänyt! Jopa niin paljon, että pihallani kasvava syreenintaimi oli ihan nuupahtanut, kun palasin viikonloppureissulta kotiin… Nuo hortonomin taidot eivät oikein muutenkaan ole minun vahvuuksiani, mutta nyt on pakko tsempata, koska naapurin mummo antoi vastuulleni myös huolehtia uuden tuijan kastelusta etupihalla… ja sitä toimeksiantoa ei parane ryssiä, joten samalla sitten tulee varmaan kasteltua muutkin pihakukat. Kunhan vielä muistais sisäkukat kastella…
Viikonloppu meni hujauksessa metsäläisen elämää viettäessä. Olin vetämässä koulutusta leirillä, ja aamusta iltaan tuli taas oltua ulkoilmassa. Olihan taas mukavaa sosiaalista elämää samanhenkisten ihmisten parissa. Tiukkojen treenien jälkeen tarvittiin vain sauna ja maukasta grilliruokaa, niin meikäläinen veteli jo hirsiä. Eli perinteiset leiririekkumiset jäi väliin tällä kertaa.
Tämä viikko meneekin myös melkoisen koirapainotteisesti, ensi viikonloppuna kun pidetään yhdistyksemme järjestämä kilpailu, johon meinasin pokerina osallistua molemmilla koirilla, toisen kanssa vielä kahteen luokkaan. Saa nähdä mitä siitäkään seuraa…. Lisäksi ilmoittauduin tuon vanhemman hurtan kanssa viralliseen henkilöetsintäkokeeseen parin viikon päästä, joten nyt pitää tosiaan keskittyä koiran työskentelyyn ja motivaatioon.
Huoltajuusrintamalla ei mitään uutta, paitsi että otin itse yhteyttä lakimieheen, jonka kanssa käymme tapauksen nyt läpi. Sitten päätän, lähdenkö itse hakemaan yksinhuoltajuutta, ja teemmekö lakimiehen kanssa ehdotuksen tapaamisille ja elatusmaksuille siihen asti, kunnes saadaan oikeuden päätös niille. Poika kyseli taas perjantaina isältään, että sopiiko tapaaminen tänä viikonloppuna, mutta kaikki varmaan jo arvaavatkin mikä oli vastaus - ei nyt, ehkä ensiviikonloppuna, iskällä on vähän kiireitä (menossa joihinkin häihin). Käsittämätön tyyppi, joka ei ainakaan laitaa tikkua ristiin uhkailujensa toteuttamiseksi. Luulenpa, että mitään haastetta ei hänen toimestaan koskaan laiteta vireille tässä huoltajuusasiassa, ja jos en tee mitään, niin odotan päätöstä maailman tappiin. Voi kuulostaa ihan typerältä, mutta mä haluaisin tämän jutun päätökseen vain ja ainoastaan tuon pojan takia. Että se pikkuinen tietäisi, mitä tapahtuu milloinkin, ja että tapaako isäänsä ollenkaan vai ei.
Että sellaista täältä tänään - ei mitään kovin mullistavaa ja ihmeellistä - tasaista puuroa (Taas vaihteeksi - onneksi!)
Toukokuu 22, 2008 at 11.20 · Filed under Yleinen
Olen mä kuitenkin onnellinen ihminen. Mulla on ihan mahtavat vanhemmat, jotka todella auttaa, silloin kun hätä on suurin. Eilen soitin ensitöikseni molemmille itkunsekaiset puhelut, kun pääsin ulos sieltä lastenvalvojalta. Ensin äidille, joka oli juuri sellainen “Äiti” isolla Äällä. Kuunteli, pyysi rauhoittumaan, lupasi auttaa käytännön asioissa, ja lopuksi sanoi, että “kuule kulta, ei oo mitään hätää, kaikki järjestyy kyllä”. Pelkästään nuo sanatkin saivat aikaan valtavan itkuryöpsäyksen, josta ei meinannut tulla loppua.
Sen jälkeen soitin isälleni, joka todella harvoin siis näkee todellisia tunteitani. Jostain syystä mulle on isän kanssa ollessa päällä sellainen “kiltin tytön syndrooma”, jolle näyttelen olevani vahvempi, kuin aina olenkaan. Isälle taisi siis olla aikamoinen järkytys, kun en ensimmäiseen minuuttiin saanut sanottua sanaakaan itkultani, ja sitten yritin sekavin sanoin kertoa, ettei kukaan todellakaan ole kuollut, että minulla vaan on nyt niin paha mieli. Isäkin lohdutti, ja sanoi paljon viisaita asioita. Isä on kyllä aina ollut hirveän viisas, ja jotenkin kaikesta hänen kertomastaan huokuu sellainen elämänkokemus ja luottamus.
Illalla käytiin äidin luona saunomassa ja syömässä, äiti vielä otti minut halaukseensa, ja sanoi, että “muista, ettei sun tarvii ikinä olla yksin”. Arvatkaa vaan tuliko taas itku. Jotenkin tuntuu, että siitä on niin kauan, kuin kukaan on osoittanut minkäänlaista konkreettista myötätuntoa mua kohtaan, että liikutun siitä näköjään ihan tosi paljon. Ehkä mä vaan olen padonnut kaikkia näitä tunteita liian kauan. Kun pitää olla niin pirun vahva, muka.
Isä puolestaan laittoin viestin aamulla: “hyvää aurinkoista päivää sinulle, rakas lapseni”. Taas tuli kyyneleet silmiin. Jotenkin tuo oli niin suloinen tuo viesti, omassa yksinkertaisuudessaan. Isä tulee tänään käymään. Mukavaa. Lisäksi se on suunnitellut kauheasti ohjelmaa pojan kanssa, menevät katsomaan uusinta Indiana Jonesia, käyvät uusitussa Eläinmuseossa ja menevät katsomaan tulevana kesänä Suomeen saapuvaa sirkusta. Ja kesän kruunaa vielä viikko isän mökillä Itä-Suomessa. Ihana juttu tuolle muksulle kertakaikkiaan.
Vielä pitää mainita oma esimieheni töistä, joka kutsui mut eilen luokseen juttelemaan. Kyseessähän on siis mies, joka parhaillaan itse läpikäy tuoretta avioeroaan. Istuttiin sitten puolitoista tuntia hänen huoneessaan, ja juteltiin molemmat omista kuvioistamme. Ymmärrettiin toisiamme. Esimieskin sanoi, että ajatteli minut nähdessään, että kaipaan varmaan nyt juttuseuraa, ellei nuo kirjavat vanat poskillani sitten ole jokin uusi muotivillitys
On mahtavaa huomata, että vaikeuksien keskellä apua on saatavissa, pyyteettömästi ja vilpittömästi.
Iso kiitos kuuluu myös vakkarilukijoille täällä blogistaniassa. Moni teistä on seurannut tätä mun elämääni jo viime syksystä asti. Aika lailla ailahtelevaahan tää koko kulunut puoli vuotta on ollut näiden tunteiden osalta, mutta siitä huolimatta kaikkien tuki, kommentit, kannustukset ja järjentakomiset on ollut yksi tärkeistä jaksamisen lähteistä.
Jotenk kaunis kiitos myös teille !
Toukokuu 21, 2008 at 10.42 · Filed under Yleinen
Niinhän tässä kävi, kuin pahimmissa painajaisissani ehdin pelätäkin. Eli käräjäoikeuteen mennään taistelemaan lapsen huoltajuudesta. On siinä ihmisellä otsaa kerrassaan. Miten se voi oikeesti vaatia yksinhuoltajuutta??? Se on muuttamassa 100 km päähän uuden “perheensä” luo, jossa nainen on työkyvyttömyyseläkkeellä, ja elätettävänä 3 alaikäistä lasta. Sitten se vaatii, että pojan pitää mennä sinne sen luokse asumaan. Että poika ei saa äitinsä (eli minun) kanssani moraalisesti oikeanlaista kasvatusta, ja että minun arvomaailmani on sellainen, jollaista kenenkään lapsen ei pitäisi joutua näkemään. Ei siis helvetin helvetti!!!
Yritin vielä oikeasti siinä rauhoitella, ja sanoin, että mun mielestä yhteishuoltajuuskin on ratkaisu, kunhan saadaan asiat sovittua niin, että voidaan sitten jatkossa sopia lapsen tulevaisuudesta. Mutta ei…. Se yritti kyllä siinä kovasti mielin kielin sanoa, että “lapsen parastahan hän tässä vain ajattelee” ja “että elämäntilanne on ollut nyt sellainen, ettei ole viime aikoina pystynyt juurikaan lastaan tapaamaan”, mutta että “haluaa lapselle turvallisen tulevaisuuden ja kasvatuksen, mitä ei äidin kanssa ole mahdollista saada”.
Siis ei jumalauta mikä äijä, ihan oikeesti. Mulla ei riitä sanat kuvailemaan sitä inhoa ja halveksuntaa, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Ja yhä edelleen se vierittää syyt kaikesta mun niskaani.
Onneksi sain hillittyä itseni tuossa tilanteessa, ja yritin koko ajan pysyä sen yläpuolella, vaikka olis tehnyt mieli tempaista päin näköä sitä ihmistä.
Mä olen niin raivona, ja samalla niin surullinen, että tässä piti käydä näin.
Vaikkei sillä teoriassa pitäis olla mitään mahdollisuuksia saada sitä yksinhuoltajuutta, niin silti nyt on pikku pelko takapuolessa. On niitä ennenkin tehty ihan käsittämättömiä ratkaisuja oikeudessa.
Täytyy varmaan alkaa kaivelemaan asianajajien yhteystietoja. Vittu.
Toukokuu 19, 2008 at 10.34 · Filed under Yleinen
Keskiviikkona pitäisi mennä sitten sopimaan tuon muksun tapaamis- ja elatusasioista. Ja mua ahdistaa se nyt ihan vietävästi. Laitoin tänään jopa Exälle hyväntahtoisen viestin, ja ehdotin, että jos kumminkin tavattaisiin asian tiimoilta vielä ennen keskiviikkoa. Mutta eihän se taas kykene muuta kuin haukkumaan. Että jos ei tähänkään asti ole voitu hyvässä hengessä asioista sopia, niin miksi sitten nytkään. Ja että antaa nyt ulkopuolisten päättää pojan asioista, kun ei itse siihen pystytä. Jotenkin naiivisti kuvittelin, että tää sen uusi suhde olis saanut sen jotenkin pehmenemään ja järkiinsä, mutta turha toivo näköjään.
En käsitä sitä ihmistä ollenkaan. Joka ei sinänsä ole mitään uutta.
Toukokuu 18, 2008 at 20.04 · Filed under Yleinen
Huhhuhhuhhuh, minkälaisen kankkusen kourissa on tullut tämä päivä vietettyä! Vasta noin puoli seitsemän maissa illalla sain itseni repäistyä sängystä ylös. Niin, että heihei tämä päivä! Mutta, ilta oli mukava, ja tulihan taas testattua myös oma markkina-arvo
Kaveri tuli meille alkuillasta, ja nappailtiin siinä muutamat pohjat ennen kuin suunnistettiin tuohon meidän paikalliseen pubiin jännäämään lätkän loppumetrejä. Suurinpiirtein siinä sekunnissa, kun astuttiin ovesta sisään, eräs entinen tuttavuus hyökkäsi siihen seuraamme. Ja seuraavassa sekunnissa se oli jo kovasti suutelemassa!! Olin vähän häkeltynyt tilanteesta, ja yritin siinä jarrutella, että jos siirryttäis tälle asteelle vasta hiukan myöhemmin. Siinä sitten olin ihanan lämpimässä halauksessa, kun paikalle pyyhältää erittäin kiukustuneen näköinen nainen. Eikä tietenkään tarvinnut laskea kuin 1+7 tajutakseen, että vain mustasukkainen perusnätti nainen voi näyttää niin kamalalta :). Poistuttiin siis tämän kaverini kanssa vähin äänin pubin yläkerrassa sijaitsevaan yökerhoon ja naureskeltiin näitä yli-innokkaita exiä. Tai no ei tätä edes voinut exäksi kutsua, “hoito” ehkä kuvastaa paremmin . Komea, raamikas, tumma mies, ei siinä mitään. Ja ihan komeahan tuo oli vieläkin.
Vientiä olisi taas riittänyt. Kaverinikin, joka itse on todella kaunis ja hyväkroppainen nainen, kysyi, että onko sulla aina tällainen kysyntä täällä . Olin tietenkin jotenkin imarreltu, enhän aikoihin ole käynyt missään, jossa ylipäänsä olisi ollut mahdollisuuksia tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tämä ex-hoito (kamala sana muuten…) toisaalta teki kaikkensa tyrehdyttääkseen mitkään ulkopuoliset lähestymisyritykset. Aina se hyökkäsi jostain puskista “pelastamaan” minua, jos juttelin jonkun muun miehen kanssa. Oli sitten hankkiutunut eroon tästä mustisnaisesta, ja kysäisinkin, että eikö ollut vähän turhan rohkeaa flirttailla muiden kanssa, jos paikalla oli tyttöystävä. No kyseessä ilmeisesti olikin joku satunnainen baarituttavuus, joka olisi mielellään viettänyt iltaa ex-hoidon seurassa. Enkä ihmettele, onhan se mies kyllä ilo silmälle.
Jotenkin kummasti siinä sitten kävi niin, että kaverini lähti aikaisemmin pois, ja minä jäin. Ja löysin itseni omasta sängystä, mutten suinkaan yksin . Joten minua on nyt halattu, pussattu, suudeltu, kuiskittu ihanuuksia korvaan ja pidetty oikein hyvänä. Olkoonkin, että kysessä oli “vanha tuttu”. Toisaalta, mä olen huono lähtemäänkään ventovieraiden matkaan, joten tää oli ihan hyvä ratkaisu. Kyllähän sitä aamulla oli vähän ristiriitaiset fiilikset, kun typpi tuhisi siinä vieressä, mutta kun se sitten unissaan veti mut kainaloonsa, niin totesin, että nukkukoon siinä :D. Ei siitä sitten sen kummempaa, heppu lähti kotiin jossain vaiheessa, ja minä jäin kärsimään krapulaani. Oli se ystävällisesti soittanut mun kännykkään, jotta jää numero muistiin. Mutta enpä taida soitella, tästä jäi ihan hyvä mieli, eikä ehkä kiinnostus riitä tämän enempään.
Joten nautiskelen nyt vähän tästä olotilasta, jotta voin sitten taas palata valivalipostauksiin
Toukokuu 17, 2008 at 14.25 · Filed under Yleinen
Heh…huvittavaa taas todeta, miten hyvin tuo lause pitääkään paikkansa
Mutta siis, aamupäivällä soi puhelin, ja muksun luokkakaveri pyyteli kalaan. Sovittiin, että saa toki mennä mukaan. No hetken päästä soi puhelin uudestaan, ja kaverin äiti kysäisee, että saiskos meidän muksu mennä heille yökylään….äipällä kun vähän menojalka vipattaisi. Toki tuon kaverin iskä siellä olisi paikalla, mutta olisi pojilla seuraa toisistaan . Niinpä siis me äiskät lähdetään humpille, ja muksu menee siis kaverilleen yökylään. Jipii! Kaiken lisäksi ehditään vielä seuraamaan Suomen pronssitaisto rakasta Ruotsia vastaan, joten oikeastaan kaikki menikin ihan nappiin. Liekö taas kohtalolla ollut sormensa pelissä, tässäkin asiassa
Nyt pitäkää peukkuja, että se kohtalo olis suunnitellut vielä jonkun oikein mukavan yllätyksen tälle päivälle !
Toukokuu 16, 2008 at 11.13 · Filed under Yleinen
Hitto, että sapettaa, sylettää ja kiukuttaa!!!!! Nyt se saamarin miehen irvikuva ilmoitti (ei suinkaan minulle, vaan pojalle) ettei viikonloppu uusperheen parissa onnistukaan. Että katotaanko vaikka ens viikonloppuna. Saatana, että mua vituttaa. Oikeesti repisin siltä silmät päästä, jos satuttais kohdakkain. Oli kuulemma yrittänyt keskiviikkona pojalle soittaa, muttei ollut saanut yhteyttä. Ei kumminkaan tullut mieleen mulle ilmoittaa asiasta. Vaikka miksipä nyt olis tullutkaan, muksun kauttahan tää on taas hoidettu koko juttu. Miten kukaan ihminen voi olla noin pöyristyttävän inhottava???!!! Jos ajatukset tappais, se mies olis kuollut moneen kertaan.
Eli sinne vaan vessanpöntöstä alas kaikki viikonloppusuunnitelmat. Ellen nyt hätävarana keksi sitten jotain yökyläpaikkaa pojalle. Miten mun elämä oikeesti voi olla näin vitun hankalaa????
Toukokuu 15, 2008 at 11.07 · Filed under Yleinen
Syntapilta kopioin tämän viestin:
Hei!
Olen valinnut 11 ihmistä, jotka koskettavat elämääni ja joiden uskon
haluavan ottaa vastaan tämän. Ole kiltti ja lähetä tämä myös
takaisin minulle.
Jos sinä et tiedä sitä, Pyhä Teresa/Äiti Teresa on tunnettu
Pienten Tekojen Pyhimyksenä, merkittävää on, että tekemällä pieniä asioita elämässä
hyvin ja suurella rakkaudella, hän on ‘ruusujen edustaja’, kiitetty.
Olkoot kaikki, jotka saavat tämän viestin, siunattuja. Äiti Teresan
Rukousta ei voi pyyhkiä pois tai ohittaa.
MUISTA antaa toiveesi, ennen kuin luet rukouksen. Se osa on kaikki
mitä sinun tarvitsee tehdä. Sitä ei ole liitetty oheen. Jaa tämä vain
ihmisille. Olen pahoillani, että sinun täytyy viedä viesti eteenpäin, mutta ole
kiltti, yritä olla katkaisematta ketjua. Rukous on yksi parhaista ilmaislahjoista
joita saamme.
Äiti Teresan Rukous
Salli tänään löytyä rauha sisimpääsi. Olkoon luottamuksesi Jumalaan,
että olet täsmälleen siellä missä sinut on tarkoitettu olemaan.
Älä unohda äärettömiä mahdollisuuksia, jotka syntyvät
luottamuksesta/uskosta.
Tule käyttämään niitä lahjoja, jotka olet saanut, ja anna eteenpäin
sitä rakkautta, joka on ylhäältä annettu sinulle.
Ole tyytyväinen tiedosta, että olet yksi Jumalan lapsista.
Salli tämän läsnäolon asettua sinun sisimpääsi, ja anna sielullesi
vapaus laulaa, tanssia, ylistää ja rakastaa.
Se kuuluu meille kaikille.
Lähetä nyt tämä yhdelletoista ihmiselle Ja muista lähettää yksi takaisin. Minut lasketaan yhdeksi. Tulet ymmärtämään miksi.
Minä olen aina itse uskonut korkeimpiin voimiin. Nuorempana rukoilin paljonkin, viime aikoina vähemmän. Mutta kyllä minä silti uskon, että joku minua suurempi ohjailee elämääni ja kohtalon kulkua. Toisinaan olen kyseenalaistanut kyllä tietyt asiat, en omalta kohdaltani, vaan kovia kokeneiden lähimpien osalta. Välillä olen miettinyt, ettei kukaan, edes Jumala, voi olla niin epäoikeudenmukainen, kuin se toisille tuntuu olevan. Mutta sittenkin, kaikella ehkä kuitenkin on tarkoituksensa.
Toukokuu 14, 2008 at 11.13 · Filed under Yleinen
Alkaa olla jo vähän hakusessa noi otsikotkin, kun ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Niin sille “ei mitään”, on vaikea keksiä oikein mitään otsikkoakaan Eli ei mitään uutta tämän tytön auringon alla.
Eilen Exex kävi korjaamassa muksun fillarin, ja huolsi munkin fillarin siinä samalla. Se on kyllä kamalan kiltti ihminen. Vaikkei se aina ole sellainen ollut, mutta ehkä nyt sitten vähän kasvanut ja miehistynyt. Onhan tästä kuitenkin jo reilusti yli 10 vuotta, kun seurusteltiin.
Pyöräillyt olen ahkerasti töihin, mutta mitään tuloksia se ei kyllä ole vielä tuottanut. Oikeastaan haittavaikutuksia, koska olen ihan älyttömän väsynyt ja kovin nälkäinen moisen urheilusuorituksen jälkeen 
. No, okei. Pari kiloa on kadonnut, mutta sitä ei voi vielä laskea, koska ne on niitä “viimeisimpiä läskejä”, eli sellaisia extrakiloja, jotka seilaavat muutenkin edestakaisin.
Viikonloppuna aion lähteä baariin (niinhän mä nyt uhoilen…). Niin onnellisesti on asiat (en kyllä vieläkään usko, ennen kuin näen), että muksun isä on kutsunut pojan mukaansa viikonlopuksi uuden vaimokkeen ja tämän lasten luo. Muksu on jopa jo keskustellut puhelimessakin tämän naisen kanssa, ja suhtautui ihan kivasti, joten alku ainakin näyttää lupaavalta. Ehkäpä minäkin pikkuhiljaa uskallan alkaa taas oikeasti elämään. Kunhan nyt saadaan vielä ensiviikon elatussopimusasia taakse.
Eli minulla on tiedossa vapaa viikonloppu, jihuu! Enkä ole edes onnistunut täyttämään viikonloppuani millään koiramenoilla, joten todellakin - voisin lähteä vähän ihmisten ilmoille! Oikeastaan minun ei pitäisi, koska tiukka budjettini tulee kärsimään siinä aikamoisen loven, mutta en mä voi kyllä kotiinkaan enää höperöityä! Tarvitsen ihmisiä ja hälinää ympärilleni nyt. Mielenterveys vs. raha….ööö…..kyllä terveys voittaa
Eli sellaista suunnitelmissa, vielä jää nähtäväksi miten toteutus onnistuu!
Next entries »
