Nimittäin tämän viikon fillariprojektista 
Sisukkaasti olen nyt pyöräillyt joka päivä töihin. Matkaa tulee yhteensä n. 20 km päivässä, mikä tuntuisi olevan mulle juuri sopiva. Ihan henkihieveriin en mene, mutta sen verran kuitenkin syke nousee, että hiki on sopivasti pinnassa. Jospa ne kilot tästä lähtisi karisemaan…. Laskeskelin eilen, että tuon pyöräilyn ansiosta kaloreita palaa n. 700 kCal extraa päivässä. Jos vielä malta pysyttäytyä terveellisessä ruokavaliossa (eilenkin pyöräilyn verukkeella sorruin jäätelöön…), niin on PAKKO tulla jotain tuloksia, eikös vaan!!!! No, jos nyt edes hiukan kiinteytyisi….
Se kiloista, tämä ikiläski on kyllä niin tiukassa, että nälkään en kuolisi autiolla saarella ainakaan vuoteen 
.
Muuten viikko on ollut jotenkin tahmea. Vaikka kelit on ollut hienot, ja muutenkin mieli varsin virkeä, on jotenkin taas pinnassa erilaisia tunteita. Kaikki ehkä kumpuaa siitä yksinäisyyden tunteesta, jälleen kerran. Kun olis edes joku, jonka viestiä voisi odotella. Ja ylipäänsä joku, jota odottaa. Nämä ovat siinä mielessä vaarallisia fiiliksiä, että _hyvin helposti_ sortuu sitten näihin entisiin. Alkaa kaihoilemaan niitä, ja tekee vielä tyhmyyksiä.
No, onneksi viikonloppu menee tuolla Tampereen lähistöllä leireillessä, joten ehkäpä voin jättää tämän kaihomielisyyteni sinne ja palata taas iloisin mielin kotiin.
*hali*
Paulah said,
Huhtikuu 23, 2008 @ 11.05
Tuo kyllä välillä rassaa aika tavalla, ettei se puhelin piippaa, ei sitten millään. Tuntuu, että KAIKKI muut saa viestejä, mut omaan puhelimeen kasvaa hämähäkinseittejä, kun sille ei ole käyttöä…
Mut annas olla, jos joku ilta olet kuolemanväsynyt ja menet 17 nukkumaan, niin eikös kaikki ole kaivannut sillä aikaa. Entiset, nykyiset, tulevat ja tämähetkiset :). Nimim. kokemusta on.
Kyllä se sunkin puhelin vielä joskus piippaa *valaa uskoa*. Tsemppiä kiinteytyspyöräilyprojektiin!