Voi p*ska.
Siis voi helvetin helvetti. Mä olen ollut koko viikon jotenkin tosi levoton, on ollu vaikee keskittyä duuneihin ja muutenkin on ollu vähän sellanen leijuva olo. Surffailen vaan blogeissa ja muualla netissä, enkä saa mitään aikaseks. Mahassa on sellanen outo olo, ihan kuin mä jännittäisin jotain. Eli käytännössä mua ahdistaa joku, josta en nyt oikein saa kiinni, mikä se on. Sitten mulle valkeni.
Mä en ilmeisesti sittenkään selvinnyt ihan niin helposti K:n tapaamisesta, kuin kuvittelin. Tän ahdistuksen on pakko johtua siitä. Olenhan mä miettinytkin sitä tavallista enemmän taas, mutten nyt kuitenkaan silleen, että olisi mitään masennuskohtauksia tullut tms. Äsken sitten huomasin painelevani koko ajan duunin sähköpostin Send/Receive-näppäintä. Ajattelin jo itekkin, että mitä mä nyt oikein odotan, ja samassa sitten tajusin, että tietty mä odotan, että K:sta taas kuuluis jotain. Voi hittojen hitto mä sanon. Eli taisi yksi tunnettu ennustaja-eukko ainakin osittain olla oikeassakin, kai sitä näköjään ihminen palaa vanhaan toimintamalliin heti, jos vähänkin saa saumaa siihen.
Kyllähän mä tästä taas tokenen, kunhan taas hiukan aikaa kuluu, eikä mulla nyt todellakaan ole mitään sydänsuruja tms. Mutta sellanen olo kuitenkin, että haluaisin kuulla K:sta jotain. Ei hyvä yhtään. Koska joskus aikaisemmin näissä tilanteissa homma meni niin, että kun K:sta ei sitten kuulunutkaan mitään, niin johan mun piti itseni mennä kirjoittelemaan sille jotain. Ja aina pettyä siihen vastaukseen kumminkin. Onneksi sen verran pitkällä olen kuitenkin kokonaisuuden kannalta tässä toipumisessani, että siihen tuskin enää lähden. Ei mulla kumminkaan olis sille mitään järkevää sanottavaa.
No, olihan tää ehkä arvattavissa tietyllä tavalla. Annan nyt kuitenkin tän itselleni anteeksi, ja yritän olla viisaampi taas seuraavalla kerralla :D .
Oih ja voih, eihän se kohtaaminen tietysti ihan jälkiä jättämättä voinut mennä. Toivottavasti saisit jotain muuta mukavaa ajateltavaa ja odotettavaa, että et ehtisi K:n yhteydenottoa odottelemaan. Ajattele nyt vaikka aluksi niin, että K saa olla se joka ottaa yhteyttä jos ottaa. Ja jos homma on ennen mennyt niin, että sinä olet sitten viimein ottanut yhteyttä, jos mitään ei ole kuulunut, niin nyt K ajattelee sinun toimivan entisen kaavan mukaan. Mutta sinäpä näytätkin miten hienosti pärjäät vaikka tapasittekin, etkä “odota” mitään jatkossa. Vähän kieroa, mutta ehkä tässä tilanteessa sallittua käytöstä.
Kommentti syksy — 16.4.2008 @ 10.29
Hmmm. Mielestäni tuo on ihan inhimillistä enkä toisaalta ihmettele, että noin kävi. Siis tarkoitan sitä, että se ihminen on kuitenkin merkinnyt sulle tosi paljon eikä edes niin kovin kauan sitten. Varmasti ison askeleen tuon ahdistuksen poistumisen suhteen otit sillä hetkellä, kun tajusit mistä se johtuu. Tsemppiä!
Kommentti Paulah — 16.4.2008 @ 10.30
Kiitoksia taas tsempeistä Syksy ja Paulah!
En mä todellakaan aio siihen K:hon olla yhteydessä, kuten totesinkin, niin en osais sille mitään sanoa. Jotenkin vaan nää ajatukset karkailee ihan luvattomille teille taas välillä, mutta kuten sanottu, en mä nyt mitenkään rikki ole. Mutta jälkensähän tuo mies on jättänyt, ei siitä pääse mihinkään. Kyllä tää taas tästä
Kommentti unessani — 16.4.2008 @ 10.37
Joo tiedän tunteen, kun ajatukset pyörii muualla ja työteko ei nappaa. Silloin pitää keksiä jotain piristävää, että saa itsensä repäistyä irti. Ihan ymmärrettäväähän tuo fiilis on ja ehkä se on merkki siitä, että et ole vielä valmis mihinkään ystävyysjuttuihin ja yhteydenpitoon. Jaksuja!
Kommentti Sade — 16.4.2008 @ 11.00
Taidetaan olla kaikki naiset sitten aika samanlaisia.. Ja muista, että silloin helposti lankeaa tuohon kun ei ole muutakaan rakkautta ilmassa. Silloin muistijälki muistaa just sen edellisen ihanan rakkaudentunteen ja sitten kun siihen vielä yhdistää kevään ja pariutumisvietin niin soppa onkin valmis mm. itsepetokseen..
Mitäs tuohon voi neuvoksi sanoa? Ei oikein mitään..kai sitä vaan pitää yrittää päästä tilanteen ohi ja sitten taas helpottaa.
Osaan kuvitelle muuten ton fiiliksen..ensin on tavannut ja oli ihan jees olo..sitten alitajunta jää ikäänkuin odottamaan jospa sittenkin herra olis lämmenyt ja lähestyis..ja kun ei toisesta kuulu niin tulee se levoton olo ja ehkä vähän pettynytkin..höh!.. Ihmisen luonne on kato niin ovela, että kyllä se nyt haluaa vielä vähän kepillä jäätä kokeilla:)
Kommentti roxy71 — 16.4.2008 @ 15.24
Tuttuja tunnelmia.. Tuossahan nuo likat ovatkin jo kaiken oleellisen sanoneet, joten komppaan heitä. Ja kyllähän se tosiaan taas siitä tasoittuu kun ette vähään (riittävän pitkään) aikaan näe! Tsemppihali!
Kommentti April — 16.4.2008 @ 17.58
Joo, ja kyllä me miehetkin tuo osataan
Muistan joskus olleeni kuin pahinkin narkkari, kun olin toivottomasti rakastunut. Toista piti vaan yrittää nähdä milloin mistäkin (teko)syystä, vaikka jokainen ‘annos’ vain pahensi tilannetta.
Ja kyllähän sä siltikin aika hyvin oot selvinnyt. Tuollainen pieni takapotku hoituu taas kuntoon muutamassa päivässä!
Kommentti dolce — 17.4.2008 @ 12.37
Kiitos kaikille
Niinhän se taitaa olla, kuten Roxykin sanoo, että on niin helppo palata siihen vanhaan, kun ei muutakaan ole. Mutta nou hätä, tänään on jo paljon parempi mieli!
Kommentti unessani — 17.4.2008 @ 14.41
Positiivistä tässä on se, että vaikka niitä notkahduksia tuleekin niin ne ovat nykyään enää lyhyt kestoisia. sitä ollaan jaloillaan takaisin nopeammin kuin olisimme koskaan osanneet kuvitella. Tsemppiä arkeen!
Kommentti voimissain — 17.4.2008 @ 22.00