home syndication

Auringonsäteitä tulevaisuudesta

Huhtikuu 15, 2008 at 11.10 · Filed under Yleinen

Muistan, kun yksi suosikkikirjoistani lapsena oli Elsa Beskow’n kirja Auringonmuna. Siinä pieni keijukainen löysi metsästä appelsiinin ja luuli sitä auringonmunaksi. Jotenkin tuon kirjan tarina oli niin viattoman lapsellinen, juurikin Dolcen blogissakin puhutun yksinertaisen kaunis. Kirja tuli mieleeni, kun pari sitkeää auringonsädettä yritti itsepäisesti pilkistellä pilven raosta. Nuo parikin sädettä riittivät saamaan hymyn kasvoille - kyllä maailma ihan oikeastikin on kaunis paikka, kun sitä vain katselee avoimin silmin.

Minä olen tänä aamuna haaveillut. Haaveillut niin syventyneesti, että ajoin ohi töistäkin ja havahduin vasta 5 km päästä, kun tuli risteys vastaan, ja piti päättää mihin suuntaan käännyn :) . Olin uppoutunut miettimään, mitä todella haluan tulevaisuudelta. Haluanko enää parisuhdetta, jaksanko ylipäänsä enää tutustua kehenkään ihmiseen tositarkoituksella? Kun tuntuu, etten oikein enää luota keneenkään motiiveihin. Pähkäilyni tuloksena päädyin kuitenkin siihen, että kyllä mä haluan vielä jonain päivän kokea sellaisen sykähdyttävän rakkauden jotain ihmistä kohtaan. Haluaisin toimivan parisuhteen, jossa rakkaus ja arki eläisivät harmonisessa tasapainossa keskenään. Haluaisin viimein sellaisen terveen suhteen, jossa molemmat osaisivat nauttia elämän pienistä iloista, ja silti suhtautua oikeanlaisella vakavuudella niihin asiaankuuluviin pikku töyssyihin. Rakentavuus - se on ehkä tekijä, joka tähänastisista suhteistani on puuttunut. Kun ollaan kohdattu vaikeuksia, on jompi kumpi osapuoli aina tahtonut ennemmin luovuttaa kuin taistella.

Niinpä siis, tämän unelmointipuuskani siivittämänä päädyin keskustelemaan Oraakkelin kanssa, ja varsin minun kannaltani miellyttäviä vastauksia sieltä tuli. Muunmuassa seuraavaa:

kristalli.jpg

  •  menen naimisiin vielä jonain päivänä (saanpahan kokea myös tämän :) )
  • menen naimisiin rakastamani miehen kanssa
  • rakastamani mies on kuulemma entinen paras ystäväni, ja tämä on vasta alkua (njaa…mitähän tämäkin tarkoittanee)
  • mies rakastaa minua yhtä paljon kuin lintu emoaan (rakastavathan linnut emoaan, rakastavathan????!!!)
  • tapaan miehen lähipäivinä

Sellaista ajanvietettä tälle päivälle :) Nyt eikun odottelemaan sitten Miestä!!! 

dolce said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 11.16

Hmm, hauska tapaus tuo haaveilu, niin että ajoit töistäkin ohi.

Kauniisti kirjoitit parisuhdehaaveistasi. Toivotaan parasta!

Oraakkeli ainakin uskoo parempaan tulevaisuuteen, hienoa!

Sade said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 12.32

Oho, oraakkeli on luvannut sulle säpinää! Nyt vaan sitten odottelet Miestä :)

Ihan oikeasti on vaikea kuvitella, että sinun asenteellasi ei löytyisi tuota harmonista suhdetta. Kun kuitenkin osaat noin hyvin kääntää ikävät asiat oppimiseksi ja varmuudeksi siitä mitä haluat.

Tuli vaan mieleen, että onko tuo emo-linnunpoika rakkaus joku vinkki oraakkelilta, että tie tämän Miehen sydämeen käy vatsan kautta :)

unessani said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 13.05

Kiitos Dolce ja Sade.

Kyllä mäkin luulen, että se mukava parisuhde on mun kohdallani mahdollista - kunhan vaan itse ensin asennoidun niin. Tällainen liika epäluuloisuus kaikkea ja kaikkia kohtaan vaan on jostain iskostunut minuun viime aikoina, toivottavasti vaan ohimenevää.

Hmm…nyt tuo kyllä Sade kuulosti pelottavalta povaukselta….nimittäin juuri eilen Ex-exäni, joka vaihtoi autooni renkaita, muistutti, että oltiin sovittu käyvämme yhdessä syömässä kevään aikana. No onneksi se on kyllä varattu ollu jo viimeiset 10 vuotta, että tuskin se mitään sellaista… eikä mua ainakaan kiinnosta, kuin ihan vaan ystävänä.
Toinen vaihtarihan on tietty sitten K. Se kun silloin viimeksi tavatessamme olisi väen vängällä halunnut lähteä ruokakauppaan ostamaan mulle kaapin täyteen ruokaa - kun sattuneesta syystä mun oma S***o-pankin kortti ei pelittänyt silloin. Mä kyllä kieltäydyin kohteliaasti. Oliskohan vaan pitäny suostua?

roxy71 said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 14.05

No täällähän on sitten mietitty ihan samoja asioita mahdollisesta parisuhteesta.. tai olen miettinyt noita aika-ajoin ja kyllä munkin on pakko se nyt tunnustaa, että kyllä mäkin alan olla valmis kunnon parisuhteeseen eikä vaan puolikkaisiin..Nyt sitten vaan yhdessä uskomaan ja olemaan mieli avoinna..vaikka kokoajan ympärillä näkee kaikenlaista niin pitää sitä silti uskoa, että oikeatakin rakkautta on vielä olemassa ja, että kaikki ei petä, kuseta tms… Tääkin on sellanen asia minkä voi itselleen kerto vaikka joka päivä… nimimerkillä “kyynisyydestä eroon”

sirenita said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 17.05

Haaveilu on ehdottoman tärkeää ja mukavaa ajanvietettä! Itse keskityn nykyään kyllä haaveilemaan lähinnä asuntoasioita, mutta kai minä vielä joskus noista parisuhdeasioistakin. Noh, katsellaan.
Olitpa yhteistyökykyisen oraakkelin löytänyt! Mulle se lupailee aina ihan outoja…vai onkohan kysymyksiä sittenkin syyttäminen?! :D

Innolla odottelemaan sitten, että mistä, miten ja eritoten KUKA se oraakkelin povaama mies sitten löytyy/onkaan?!! Elämme jännittäviä aikoja. ;)

Paulah said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 20.11

Minä luulen, että suurin osa sinkuista/eronneista/leskistä/karanneista tms. miettii aika ajoin sitä, onko vielä valmis tai jaksaako ylipäätään suhteen aloittamista kenenkään kanssa. Välillä se tuntuu ylivoimaiselta, mutta luulen, että ainoastaan silloin, kun ketään potentiaalista ei ole näköpiirissä. Mutta odotas vaan, kun sellainen tulee, niin kaikki epäilykset hälvenevät taivaan tuuliin. Ei jaksa edes murehtia sitä, että mitä jos tuo onkin sellainen, joka jättää kalsarinsa hujan hajan tai vessanpöntön kannen auki… Kyllä se vielä sinunkin kohdallasi napsahtaa :).

Aikainen lintu madon nappaa. (Tämä nyt ei kuulunut yhtään aiheeseen, mutta kun linnuista oli puhe, niin piti yrittää sanoa jotain viisasta.)

April said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 20.38

Paulah oikeastaan veikin sanat suustani sellaisenaan. Mä luulen kans, että niin kauan kuin sitä potentiaalista vaihtoehtoa ei ole lähistölläkään, päällimmäinen tunne on helpostikin juuri se että miettii jaksanko edes koskaan enää tutustua keneenkään niin syvällisesti, onko minusta enää edes parisuhteeseen jne. Mutta sitten kun se oikea tyyppi tupsahtaa eteen ja kaikki tuntuu helpolta, niin mieli onkin jo luonnostaan ihan toinen!

Heh minäkin paraskin puhuja joka ei sitäkään vähää kykene mihinkään vielä edes ajatuksen tasolla kuin sinä!

unessani said,

Huhtikuu 15, 2008 @ 20.45

Kiitos taas kaikille :)

Oikeassahan te olette, olisinhan mä ollut S:nkin kanssa jo valmis vaikka mihin :) Nuo vaan tuppaa aina välillä tulemaan niin voimakkaina nuo tuntemukset, että väkisinkin joutuu kyseenalaistamaan oman kykeneväisyytensä yhtään mihinkään.

Ja April…sain kyllä ihan toisen kuvan tuosta sun blogista. Siis siitä mihin kykenet ajatuksen tasolla :) Ihanaa!

RSS feed for comments on this post · Paluuviiteosoite

Leave a Comment

*
Todistaaksesi olevasi ihminen, etkä roska-automaatti, kirjoita kuvassa näkyvä sana.
Anti-Spam Image