Luovuus hukassa
Niin, enpä ole juurikaan keksinyt kirjoitettavaa viime päivinä. Jonkinlaista blogiväsymystä ehkä. Luen kyllä sujuvasti kaikki vakkariblogit, mutta jotenkin tuo kommenttienkin tuottaminen on ollut kyllä äärimmäisen haastavaa viime aikoina. Tuntuu ihan, ettei yhtään selväjärkistä lausettaa saa aikaiseksi. Ja onhan tuo aikakin kortilla, jälleen kerran. Harrastus vie huimasti aikaa, ja nyt kun kilpailukausi lähestyy taas, menee käytännössä koko vapaa-aika jonkun tyyppiseen valmentautumiseen. Toisaalta odottelen kyllä jo kiihkeästi sitä kihisevää jännitystä, minkä kilpailuihin osallistuminen aina tuo mukanaan. Varsinkin, kun ratkaisevassa roolissa en ole minä, vaan koirani, jonka päähänpistoja ei voi aina ennalta arvata 
Koirat kun tietävät varsin hyvin, milloin ollaan kilpailutilanteessa. Ne _tietävät_, että silloin voi sikailla, eikä ohjaaja voi juurikaan muuta kuin levitellä käsiään, ja katsoa elukan riemukasta kirmaamista ympäri kenttää . No, jospa nyt ei ihan noin huonosti kävisi kuitenkaan…
Perjantaina näyttäisi olevan taas illanviettoa luvassa työporukan kanssa. Tällä kertaa paikalla on myös Suloinen, joten saas nähdä joko mä taas ihastun siihen hetkellisesti. Se on kyllä ollut sellaista on/offia, etten todella tiedä, mitä tunteita tunnen milloinkin. No, mulla hiukan kyllä hypähti sydänalassa, kun esimieheni tokaisi, että sinun nimenomaan toivottiin Suloisen taholta osallistuvan. Kunnes tajusin, että tuo toivoja olikin ollut toinen henkilö, joka on siis samanniminen kuin Suloinen. Toisaalta hyvä niin, koska heti alkoi jarrut menemään päälle, kun kuvittelin mielessäni, että Suloisella olisi jotain suunnitelmia varalleni. Pöh…on tämä vaikeaa, kun mikään ei ole hyvä!
No, pitää katsoa, mitä perjantai tuo tullessaan. Luultavasti ei mitään dramaattista, mutta onpahan nyt jotain sosiaalista kanssakäymistä tiedossa. Loppuviikon olenkin opiskelemassa sisarhentovalkoisen alkeita, ja siis tekohengitystaidot ainakin pitäisi olla hallussa pe-iltana . Ja ai niin…haaveeni huonopalkkaisesta toiveammatistani näyttää tällä hetkellä mahdottoman todennäköiseltä. Voipi nimittäin olla, että pikapuoliin kirjoittelee teille sydämensä tunnelmista tuore poliisikokelas. Koskaan ei kai ole myöhäistä pistää elämää uusiksi….
Herran pieksut, ihanaa! Mitä mitä, kerro lisää?! Mä haaveilin myös jossain vaiheessa kauan, kauan sitten poliisin ammatista, mutta kun minusta tuli vähän tällainen hukkapätkä, niin piti keksiä sitten jotain muuta
Kommentti anis — 2.4.2008 @ 14.59
Mielenkiintoista!
Täytyykin sitten olla ihmisiksi, kun Cherry on valmistunut ja ylläpitää kuria ja järjestystä
Yritä nyt edes sitä tekohengitystä Suloisen kanssa silloin perjantaina!
Kommentti dolce — 2.4.2008 @ 15.14
Kiitos Anis ja Dolce
Juu-u, meikä sitten meni ja laittoi paperit poliisikouluun vetämään. En todellakaan tiedä, tulenko ylipäänsä valituksi, mutta ainakin nyt ensimmäinen karsinta on läpäisty 
Olen haaveillut poliisin ammatista aina, ja hainkin aikanaan Tampereelle opiskelemaan. Tuo valintaprosessihan on kovin moniosainen, ja ainakin ne kaksi ekaa läpäisin viimeksi. Sitten tuli stoppi, kun tuo juniori ilmoitti tulostaan.
Nyt kun tämä elämä näyttää olevan taas sillä mallilla, että muutosta kaivataan, niin ajattelin repäistä. No, ei pidä innostua liikaa, ja vasta syssymmällä sitten selviää toteutuuko haaveeni vai ei
Be careful out there! (tiedättekö muuten mistä jo melkein “kulttisarjasta” tuo lentävä lausahdus on peräisin?)
Kommentti unessani — 2.4.2008 @ 16.14
Mikä sen sarjan nimi oli.. se on ihan kielen päällä ja muistan sen tunnelman mutta nimi ei vaan tule.. Poliisisarja kumminkin. Sopii teemaankin
Peukut pystyyn nyt tuon sisäänpääsyn kanssa!
Kommentti Anis — 2.4.2008 @ 20.21
Hill street bluesista tietenkin! Sitä sarjaa tuli aika pitkäänkin seurattua.
Muakin jossain vaiheessa poliisin ammatti kiinnosti, mutta mulla oli sama vika kuin Aniksella eli olen kanssa hukkapätkä (vaikka omasta mielestäni normaalipituinen huom). Ja olihan mulla sen lisäksi huono näkö ja vielä tää allergiataipumus. Musta tulikin sitten vaan toimistorotta
Tuleeko susta sitten koirapollari? Peukut pystyssä on täälläkin!
Kommentti Sade — 2.4.2008 @ 20.51
Sade arvasi yhdellä kertaa kaksi juttua oikein. Eli Hill Street Blues oli sarja, ja indeed, koirayksikköön suuntaus sitten joskus tuhannen vuoden päästä. Onneksi on ainakin jo paljon tuttuja rekkuvoimissa. No joo, katotaan nyt miten käy ylipäänsä, ja oonko mä sitten tarpeeksi rohkea lähtemään, jos valituksi tulen.
Kommentti unessani — 2.4.2008 @ 21.16
Kas, mä en muutes oo hiffannu, ett böönillaki on joku hukkapätkäraja sinne skoudeskoleen.
Hill Street Bluesia oon mäkin joskus kattonu silloin aikanaan, nykyän ei enää riitä aika/into sarjojen seuraamiseen.
Tsemiä Tserrylle!
Kommentti dolce — 2.4.2008 @ 21.41
Vau! Onnea valitsemallesi tielle. Musta poliisin ammatissa on jotain hurjan kiehtovaa. Ja onhan siellä niitä mukavan näköisiä miehiäkin univormuissaan.:D
Kommentti sirenita — 2.4.2008 @ 21.45
Aivan ajattele etuuksia ja työkavereita joita poliisikoulussa on. On mistä valita… :)Näytät olevan jo vähän paremmalla fiiliksellä. Ja älä Cherry välitä näitä bloggaus kriisejä tulee itsekullekin aina välillä, sitten pitää vain hetki hengähtää ja taas on uutta energiaa ja intoa pyöriä täällä tähänkin aikaa yöstä
Kommentti voimissain — 3.4.2008 @ 0.17
Onnittelut uudesta urasuunnitelmasta! Todellakin vielä ei ole myöhäistä vaihtaa kerrassaan alaa. Itsekin nykyisessä ns. unelma-ammatissani alan kärsiä motivaation puutteesta, mutta opiskelu ei tällä hetkellä jaksa innostaa. Toivottavasti haaveesi toteutuu! Ja siellä jos missä on miespuolisissakin valinanvaraa. Ihan innostuin puolestasi.
Kommentti syksy — 4.4.2008 @ 8.54
Olen muuttanut
Kommentti Haahis — 5.4.2008 @ 13.06