Hopeinen

Niin, enpä ole juurikaan keksinyt kirjoitettavaa viime päivinä. Jonkinlaista blogiväsymystä ehkä. Luen kyllä sujuvasti kaikki vakkariblogit, mutta jotenkin tuo kommenttienkin tuottaminen on ollut kyllä äärimmäisen haastavaa viime aikoina. Tuntuu ihan, ettei yhtään selväjärkistä lausettaa saa aikaiseksi. Ja onhan tuo aikakin kortilla, jälleen kerran. Harrastus vie huimasti aikaa, ja nyt kun kilpailukausi lähestyy taas, menee käytännössä koko vapaa-aika jonkun tyyppiseen valmentautumiseen. Toisaalta odottelen kyllä jo kiihkeästi sitä kihisevää jännitystä, minkä kilpailuihin osallistuminen aina tuo mukanaan. Varsinkin, kun ratkaisevassa roolissa en ole minä, vaan koirani, jonka päähänpistoja ei voi aina ennalta arvata Koirat kun tietävät varsin hyvin, milloin ollaan kilpailutilanteessa. Ne _tietävät_, että silloin voi sikailla, eikä ohjaaja voi juurikaan muuta kuin levitellä käsiään, ja katsoa elukan riemukasta kirmaamista ympäri kenttää . No, jospa nyt ei ihan noin huonosti kävisi kuitenkaan…

Perjantaina näyttäisi olevan taas illanviettoa luvassa työporukan kanssa. Tällä kertaa paikalla on myös Suloinen, joten saas nähdä joko mä taas ihastun siihen hetkellisesti. Se on kyllä ollut sellaista on/offia, etten todella tiedä, mitä tunteita tunnen milloinkin. No, mulla hiukan kyllä hypähti sydänalassa, kun esimieheni tokaisi, että sinun nimenomaan toivottiin Suloisen taholta osallistuvan. Kunnes tajusin, että tuo toivoja olikin ollut toinen henkilö, joka on siis samanniminen kuin Suloinen. Toisaalta hyvä niin, koska heti alkoi jarrut menemään päälle, kun kuvittelin mielessäni, että Suloisella olisi jotain suunnitelmia varalleni. Pöh…on tämä vaikeaa, kun mikään ei ole hyvä!

No, pitää katsoa, mitä perjantai tuo tullessaan. Luultavasti ei mitään dramaattista, mutta onpahan nyt jotain sosiaalista kanssakäymistä tiedossa. Loppuviikon olenkin opiskelemassa sisarhentovalkoisen alkeita, ja siis tekohengitystaidot ainakin pitäisi olla hallussa pe-iltana . Ja ai niin…haaveeni huonopalkkaisesta toiveammatistani näyttää tällä hetkellä mahdottoman todennäköiseltä. Voipi nimittäin olla, että pikapuoliin kirjoittelee teille sydämensä tunnelmista tuore poliisikokelas. Koskaan ei kai ole myöhäistä pistää elämää uusiksi….