Archive for Maaliskuu, 2008
Maaliskuu 8, 2008 at 18.47 · Filed under Yleinen
Juuh, onpahan taas hurahtanut tämäkin päivä johonkin. Vaikka heräsin oikein tarkotuksella aikaisin, jotta ehtisin tekemään mahdollisimman paljon asioita. No olen mä ollutkin oikein toimelias tänään, olen siivonnut, hiukan järjestellyt paikkoja (itse siivoaminen odottakoon huomiseen 
). Olen käynyt naistenpäivälounaalla (äitini kanssa!) ja treeneissä koirien kanssa. Olen leiponut kaksi täytekakkupohjaa huomisia syntymäpäiväkutsuja varten ja ollut muutenkin oikein hyvällä tuulella. Nyt odottelen, että pääsen saunaan nautiskelemaan. Aion lutrata siellä ainakin tunnin, ja teen oikein itsehoito-operaation siellä. Aah!
Ainoa asia mikä kaivelee, on pari puhelua tänään. Tai no, vastaamatonta puhelua. Itse en nimittäin välitä vastata tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Jotenkin vaan en tykkää siitä, että joku joka soittaa minulle, ei halua, että tiedän mistä puhelu tulee. Eihän se aina niin tietenkään mene, mutta olen sitä mieltä, että jos asia on tärkeä, niin vastaajaani voi jättää viestin. Ja nuo numerot siis olivat sikäli tuntemattomia, ettei numeroa näkynyt lainkaan. Ensimmäisen puhelun tullessa vaiensin vain puhelimen, ja unohdin koko jutun, ja korkeintaan ajattelin jonkun lehtimyyjän olleen asialla. No ,muutaman tunnin päästä puhelin soi uudestaan, ja jälleen tuntematon numero. Sitten alkoi jo hiukan mietityttämään, että kuka siellä mahtaa olla. No, sehän ei selviä, kuin vastaamalla, jos vielä tulee soitto. Kävi mielessä, että voisiko se mitenkään olla Kesämies…se nimittäin soitti minulle tuossa loppukesästä, ja silloin juurikin tuntemattomasta numerosta. Toisaalta todennäköisyys, että soittaja oli kesämies, on yhtä pieni, kuin että se olisi ollut vaikkapa Arnold Schwarzenegger.
Eilen myös tuli pieni hinku lähteä ihmisten ilmoille, ja olinkin jo kahden vaiheilla, että lähden naapurikuppilaan “yhdelle”. Mutta eihän mulla ollut hoitajaa tuolle muksulle, ja muutenkin ajatus sammui yhtä nopeasti kuin syttyikin. Pitää säästellä nämä himot meidän Maalismiitinkiin
Nyt saunaan!!
Maaliskuu 7, 2008 at 15.21 · Filed under Yleinen
Tapaamisen jälkeinen päivä…hmm. Ei eroa juurikaan muista. Ei mitään tunnekuohuiluja ollut eilen, eikä ole ollut tänään. Noh…myönnetään, pikkiriikkisen ehkä odotin, että K olisi vielä laittanut postia perään tapaamisen jälkeen. Tai tavallaan en edes odottanut. Höh, enpä nyt osaa sen kummemmin kuvailla mitä oikeastaan ajattelen.
Jonkun verran tietenkin iltalenkillä pohdiskelin tuota K:n käytöstä vielä. Ja yhä enemmän kuitenkin olen sitä mieltä, ettei se ehkä sittenkään ollut suoraa flirttiä. Enemmänkin sellaista hyväntahtoisuuden osoitusta. Tai jotain. Kuitenkin niin päivän selvä asia on, että mitään yhteistä meillä kahdella ei enää ole, jos nyt on ikinä ollutkaan, että sellaisia ajatuksia K:lla tuskin oli mielessään. Tai no, spekuloidaan nyt…voihan toki olla, että K:lla on kenties sukset ristissä Toisen Naisen kanssa. Ja saattaahan olla, että helpointa olisi palata tuttuun ja turvalliseen, etenkin K:n tuntien hän saattaisi toimia niin. Että lämmittelisi vanhaa mieluummin, kuin etsisi uutta. Toisaalta, K:n eilinen käytös ei mitenkään edellytä, että sukset olisivat ristissä kenenkään kanssa. Ihan samanlainen se oli silloinkin, kun takana oli pitkä avoliitto. No okei, puutunut sellainen. Mutta mistäs minä tiedän, miten nopeasti se puutuu suhteisiinsa. Sellainen tuuliviiri se kuitenkin aina on ollut, että naiset varmasti vaihtuu lennossa jatkossakin. Äh, en mä nyt jaksa analysoida tätä sen enempää, oli miten oli, niin suht kevyesti selvisin. Ja luulen, että iso tekijä oli K:n ulkoinen olemus. Siis se Mies, jonka minä tunsin, oli kadonnut johonkin ihan tyystin, ja sen paikalla istui vaan sellainen eksynyt pieni ihminen, joka ei ihan ollut tässä maailmassa. Huomasin kyllä, että se oli yrittänyt laittautua parhaansa mukaan siististi. Parta oli ajettu, hiukset suittu (vähän liikaakin), ja ihan uusi paitakin oli päällä, näkyi vielä kankaassa taitoskohdat (kaiken mäkin pistän merkille). No tietysti haluaisin uskoa, että kaikki tämä oli tehty minua varten. Kuten se lumipallokin . Mutta vain siksi se olisi minusta mukavaa, että tavallaan tuntisin itseni voittajaksi silloin. Nyt on vielä hiukan sellainen altavastaajan fiilis, mikä lienee aika normaalia aina siinä tilanteessa, kun joku kolmas ihminen on tullut ja tavallaan vienyt sun paikan toisen sydämessä.
Mä taidan olla jotenkin kieroutunut ihminen. Muistan aikoinaan kun exäni jätti minut ollessani raskaana. Silloin toivoin, että palattaisiin yhteen, jotta voisin pistää sen jätkän konttaamaan edessäni joku päivä. Halusin niin kostaa silloin. Enpä arvannut, että niin myös kävisi 10 vuotta myöhemmin, ja nyt kyllä kadun toiveitani, jos niillä on mitään tekemistä asian kanssa. En olisi ikinä uskonut, että jostain ihmisestä voi olla näin vaikea päästä eroon.
Hiukan samoja fiiliksiä koin kyllä silloin syksyllä K:n kanssa. Toivoin, että se tulisi katumapäälle, ja jonain päivänä saisin vielä tilaisuuden astua sen näpeille. Tiedän, ihan tyhmää kostomentaliteettia, mutta toivoakseni kai ihan normaalia katkeruuden hetkillä. En kuitenkaan ikinä pystyisi olemaan niin laskelmoiva, että tieten tahtoen sen tekisin, vaikka mahdollisuus tulisikin. Enkä sitä tehnyt tarkoituksella exänkään kanssa.
Tämä taisi olla sekavin postaukseni ikinä, joten lienee paras lopettaa, ennen kuin alatte pitämään mua ihan hulluna. Vaikka eikös ne sano, että nerot on hulluja. Sain nimittäin täältä tulokseksi äo 132. Ja ihan ilman apuvälineitä
Maaliskuu 7, 2008 at 8.51 · Filed under Ihanaa!
PIKAOPAS PAREMPAAN OLOON - JOKAISELLE NAISELLE
1. BIKINIKUNTOON HETKESSÄ!
Ota vaatteet pois. Pue bikinit päälle. Valmis.
2. EROON MENNEISYYDEN PAINOLASTEISTA!
Lopeta märehtimästä menneitä heti paikalla.
3. VÄHENNÄ TYÖTAAKKAASI!
Kieltäydy tekemästä enempää kuin pystyt. Piste.
4. TEE MIEHESTÄSI UNELMIESI MIES!
No hei, pientä rajaa. Ei tule onnistumaan, lopeta yrittäminen.
5. NÄIN SAAN PAREMPAA PALKKAA!
Mene pomon puheille ja pyydä lisää liksaa.
UUTTA KEVÄÄSEEN:
· HIUKSET: Osta marketista vaalennusväri ja pidä sitä liian vähän aikaa päässäsi. Saat kivan keväänkeltaisen hiussävyn.
· VAATTEET: Leikkaa farkkujen lahkeesta 20 senttiä pois. Tadaa, kevätcaprit!
· SISUSTUS: Pese ikkunat. Paitsi jos et jaksa, niin älä pese.
· RUOKA: Keväällä on ihana ostaa parsaa. Parsanippu säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen.
· MEIKIT: Tänä keväänä muotia ovat kirkkaat värit. Niin kuin viime keväänä. Ja sitä edellisenä. Se viisi vuotta vanha oranssi luomiväri on siis ihan hyvä.
Näin helppoa se on, eikö?
Ihanaa oloa uudistuneelle minällesi!
Maaliskuu 6, 2008 at 17.04 · Filed under K
No niin, pakko heti kirjoittaa tänne vähän raporttia tuosta tapaamisesta. Olin siis koko aamun p*skajäykkänä jännityksestä, ja oikeasti taisin vähän itse itselleni lietsoa paniikkia tästä kohtaamisesta.
Menin siis hyvissä ajoin palaveripaikalle, ajattelin, että on jotenkin mukavampaa olla ensin itse paikalla, kuin purjehtia akateemisesti myöhässä paikalle. Siinä sitten kolleegani kanssa tutkailtiin hiukan agendaa, kun herrat, K mukaanlukien, marssivat sisään. Erittäin ärsyttävä tapa tässä meidän firmassa on se, että vaikka samat asiakkaat ollaan tavattu varmaan 5 vuoden ajan joka kuukausi, niin silti aina sanotaan käsipäivää. Tai eihän se siis muuten ole ärsyttävä tapa, suorastaan kohtelias oikeasti, mutta juuri tänään se tuntui musta ihan typerältä. Kätellä K:ta siinä. Pöh. No, se siitä, ja alettiin siis käsittelemään päivän aiheita. Istuksin alkupalaverin melko kankeasti hiljaa, ja kirosin mielessäni sitä, että K asettui suoraan mua vastapäätä istumaan, eli jouduin väkisin välillä katsomaan sitä. Ja sehän siis tyylilleen uskollisena välillä tuijotti suoraan silmiin, ja jos erehdyin vastaamaan katseeseen, niin sieltä “se” hymy aina tuli. K:n hymy oli varmaan ensimmäinen asia, mitä siinä koko tyypissä aikojen alussa huomasin. Ja se tietää sen kyllä, mä olen usein aikoinaan asiasta maininnut.
Siinä siis istunnon edetessä mä jotenkin vapauduin. En jännittänyt enää, ja huomasin yhden aika merkittävän asian. K:n näkeminen ei oikeasti herättänyt mussa mitään tunteita. Lähinnä tarkastelin sitä vaivihkaa sillä silmällä, että mikä tuossa tyypissä on minusta ollut niin viehättävää? Se oli laihtunut entisestään, kasvot olivat väsyneet. Hiukset (mun toinen suosikki K:ssa) oli vedetty päätä myöten ihan kummallisesti. Siitä puuttui ihan kokonaan se “juttu”, mikä sai mut ennen aivan pyörälle päästäni.
Jossain vaiheessa palaveria siis K ilmoitti lähtevänsä savukkeelle. Ehdotti sitä jo aikaisemmin, mutta me muut ilmoitettiin, että jatketaan palaveria. Uusintaehdotuksen tullessa mä jotenkin älysin, että se nimenomaan halusi mun kanssa kahdenkeskisen hetken. Koska jäin itse paikalleni, kun se lähti ulospäin, niin tuli mut erikseen hakemaan mukaansa. Onneksi sain toisen kolleegani siinä samassa pyydettyä mukaan, “että tule nyt säkin, kun tässä kerran kaikki on menossa”. Joten siltä osin selvisin ainakin miltään kuulumisten vaihdolta. K tosin palaverissa yleisesti kertoi mm. tulevasta talvilomastaan, jolloin on lähdössä pariksi viikoksi toiselle puolelle maapalloa. Ja teki sen ihan tahallaan. Koska pari vuotta sitten meidän piti lähteä kyseiselle reissulle yhdessä, ja vielä viimeisenä iltana ennen lähtöä K melkein itkien halasi. Höh, silloinhan siis minun tilalleni lähti avovaimo, jonka ei siis alunperin ollut ollut tarkoitus lähteä mukaan, mutta varmaan jo silloin vaistosi jotain. Ko. reissulta K soitteli useampaan otteeseen ja kaipaili niin kovasti. Ja sanoi, että parin vuoden päästä me mennään sinne yhdessä…eli siis tänä keväänä. Silloin kieltämättä tuntui pieni pistos, kun se muistui mieleeni. Väistämättä ajattelin, että kenenköhän kanssa mahtaa tällä kertaa olla menossa. Ja ehdotteli K siinä julkisesti myös projektiryhmän yhteistä illanviettoa, katsoen minuun. Asia jäi avoimeksi, joten katsotaan, mitä tuleman pitää.
Palaveri läheni loppuaan, ja minä siinä pikavauhtia pakkasin tavarani, ja suunnistin autolleni. Huokaisin helpotuksesta, K:ta ei näkynyt, oli jäänyt vielä sisälle tutkiskelemaan tavaroitaan. Kunnes yhtäkkiä joku heitti minua lumipallolla. Siis oikeasti, lumipallolla! No kukapa muukaan..niin arvaatte varmaan. K siis heitti minua kunnon lumpparilla, ja kehui vielä että “mä tein tän sua varten!”. Mä siinä sitten hölmistyneenä tuijottelin ympärilleni ja ajattelin, että mitäs nyt sitten. Onneksi taas kerran tuli pelastus, ja K:n kolleega tuli siihen paikalle. Ehti se K jo kysellä kuulumisia, mutta onneksi mä en ehtinyt vastata mitään . Mutta siis sellainen oli tämä kohtaaminen, jään nyt sitten jännityksellä odottamaan, että selvisinkö oikeasti näin vähällä, vai iskeekö jossain vaiheessa tajuntaan jotain, mitä ehkä nyt en vaan halua käsitellä.
Maaliskuu 6, 2008 at 12.44 · Filed under Yleinen
Kamalaa, mä vilkaisen kelloa minuutin välein, ja vatsassa kiertää. Miten tällaisen reaktion voi saada aikaan yksi ihminen, jonka käytännössä pitäisi olla jo ihan nobody. Tai no, ei se ihminen tätä reaktiota saa aikaan, vaan lähinnä menneet tapahtumat. Jotenkin ehkä nolottaa hiukan oma käytös ja omat vuodatukset herralle tässä menneenä syksynä.
Joka tapauksessa pian on edessäni tilanne, jossa joudun katsomaan, ei vain K:ta, vaan myös itseäni silmästä silmään. Olenko sittenkään toipunut tästä, vai riittääkö joku mitätön pieni ele taas laukaisemaan koko paskan alusta….
Ei hitto, jäitä hattuun nyt vaan, ja mennään reippaasti katsomaan, mitä tuleman pitää. Vaan mieluusti olisin kyllä jättänyt tämän tapaamisen väliin.
Maaliskuu 4, 2008 at 11.59 · Filed under Yleinen
Alkaa olla hiukan perhosia vatsassa. Ylihuomenna nimittäin joudun kohtaamaan palasen historiaa. Ja samalla ehkä joudun siis kohtaamaan itsenikin, ja tarkastelemaan omia fiiliksiäni. Melkein pääsin jo livahtamaan tuosta tapaamisesta K:n kanssa, kun esimieheni ehdotti tavoitekeskustelua juuri tuolle päivälle. Minä innoissani, että juu, kyllä mulle sopii, että pärjää noi muut ilman minuakin tuolla palaverissa (mikä kyllä on ihan puppua..). No, esimies kuitenkin päätti, että asiakas ensin….tässä tapauksessa. Joten viimeinen oljenkorsikin upposi, ja tapaaminen siis väistämättä edessä. Ja mua jännittää. En oikein tiedä mikä, mutta jännittää silti. Ehkä se, että pelkään jotenkin menettäväni otteen itsestäni, varsinkin alkutilanteessa. Ääni alkaa tärisemään, ja kädet vapisemaan. Puhun jotain ihan tolkutonta ja naureskelen tyhmästi. Ääk!!! Hiukan hillitäkseni tätä jännitystä laitoin sitten K:lle s.postia. Jossa kerroin tulevani ko. tapaamiseen, ja kysyin vielä rakentavassa hengessä, että asia on ok myös K:lle, lähihistorian ei-niin-mukaviin tapahtumiin viitaten. Ehkä tyhmä ja nöyrtyvä veto, mutta jotenkin halusin myös varmistuksen K:lta, ettei tilanteessa ainakaan synny mitään idioottimaista kyräilyä, kuin oikeasti pitäisi vaan niistä työasioista keskustella, ei mistään muusta. Vaikka tässä välissä nyt onkin silloin tällöin jotain kuullutkin K:sta, niin silti en oikein tiedä, miten ko. tyyppi minuun suhtautuu livetilanteessa. Siksi siis tuon viestinkin laitoin.
Huhhuh, mulla taitaa olla ihan stressiperäistä päänsärkyä nyt tän asian kanssa!
EDIT heti perään: K. olikin vastannut jo tuohon mun viestiini näin:
Moi
Tottakai on ok !!! Kiva nähdä suakin!
T:K
Hiukan helpotti, muttei nyt kuitenkaan kokonaan poistanut tuota jännitystäkään. On tää immeisen elämä hanurista välillä!!
« Previous entries
*hali*