Vähänpä taas on sellainen nihkeä päivä. Ja oli jo eilenkin. Tuntuu taas vahvasti siltä, ettei mulla oikeasti ole Elämää. Tai no on tietysti, mutta aika robottina sitä mennään päivästä toiseen. Pieneksi piristykseksi kävin eilen leikkaamassa tukan lyhyeksi. Lopputulos on..no jaa, ihan ok. Muistin kyllä, että minulle olisi sopinut lyhyt tukka paremminkin. Mutta ehkä mä taas totun tähän. Ei kyllä ole mitään morkkista sen kummemmin, mutta niin se on ollut muutenkin viime aikoina ulkonäköseikkojen suhteen. Pitää ryhdistäytyä sillä saralla, ja olkoon tämä hiusten leikkuu nyt ensimmäinen askel. Lyhyt tukka kun kertakaikkiaan pitää laittaa aamulla. Sitä ei voi vaan sutaista ponihännälle ja lähteä menemään.
Oikeastaan aika ärsyttävää huomata tällaisia piirteitä itsessään. Olen aina ollut melko tarkka siitä, miltä näytän, ja olen myös pyrkinyt pitämään huolta itsestäni. Nyt oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana homma on vähän livennyt. Tukka oli mitä oli, sellainen hamppukasa oikein, kynsiä en ole lakannut ties milloin viimeksi. Säärikarvat saa kyytiä silloin kun jaksan, kainalot nyt sentään tulee pidettyä siisteinä ihan säännöllisesti 
. Syöminen on ihan holtitonta, ja itseään saa syyttää tästä turvonneesta olotilasta. Naama on välillä ihan ok, toisina päivinä ei voi edes katsoa peiliin. No joo, tää nyt on taas sellasta turhanpäivästä rutinaa , eiköhän tässä nyt ryhdistäydytä kevään tullen
Hmph…tuttava kysyi eilen, että “etkö sä nyt vieläkään ole löytänyt miestä itelles?”. -Ai miten niin vieläkään?, minä kysyin. - No kunhan ajattelin, vastasi se tuttu. Pöh! Ja pah! Miten niin vieläkään??? Vastahan mä alan olla edes suurin piirtein toipunut tästä koko sopasta, mukaan lukien avoero Exästä ja sitten vielä näistä sotkuista K:n kanssa. Ja heti pitäisi olla taas “joku”. (No okei, olishan se mustakin ihan kiva, mutta en kestä, jos multa aletaan tenttaamaan asiasta!) Argh. Ja etenkin, kun tää samainen tuttu oli itse sinkkuna varmaan 5 vuotta, ennen kuin pari vuotta sitten löysi nykyisen miehensä. Ja sekin muuten töistä, ja vielä varattu oli silloin, mutta erosi sitten tän tutun vuoksi
No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei tässä nyt herneitä nokkaan vedetty, paitsi ehkä siitä, että näkyykö tää miehen puute jo päälle päin?
*hali*
sade said,
Maaliskuu 19, 2008 @ 12.28
Rohkee temppu leikata hiukset lyhyeksi. Kestäähän se hetken, että tottuu uuteen lookin ja sen laittamiseen. Itse nautiskelen kun tukka on kasvanut pituutta sen verran, että sitä ei tarvitse aamulla sen kummemmin laittaa, riittää että vaan harjaa. Sopii hyvin mulle laiskalle. Yritän pitää kiinni “viikkohuollosta”, jossa kyytiä saa kynnet, turhat karvat ja kuolleet ihosolut. En siltikään ole mikään vimpan päälle tyyppi, kaukana siitä.
No olipas ihme tuttava. Voisihan kysymyksensä asettaa vähän nätimmin (jos siis haluaa välttämättä tietää), vaikkapa, että tapailetko jotain miestä tms.Ehkä olisit voinut kuitata, että enpä ole vielä löytänyt sopivaa varattua töistä