home syndication

Archive for Maaliskuu 19, 2008

Hauskaa!

Maaliskuu 19, 2008 at 16.18 · Filed under Yleinen

Sirenitalta kerjäsin tällaisen hauskan jutun:

Ensin kysymykset:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Ja sitten Sirenitan kivat vastaukset:

2. Bändi, tai oikeastaan artisti, on Jonna Tervomaa ja elokuva ehkäpä Elämä on ihanaa (As good as it gets)…on muuten hyvä elokuva. Näitä elokuvia on vähän vaikea keksiä, mutta siinä on ainakin ihana äiti-lapsi suhde ja kimurantteja rakkauskuvioita. (heh)

C: Heh, olipas osuvaa! En olekaan itse nähnyt tuota elokuvaa, pitää ehdottomasti katsoa!

3. Meillä on hyvin samantapaisia ajatuksia, tunnut vähän eräänlaiselta hengenheimolaiselta. Niin ja onhan sitten tietty se Marita Taavitsainen ja Madonna ;) C: Tismalleen samaa mieltä, paljon samanlaisia ajatuksia ;) Ja tosiaan Marita ja Madonna….ehkä jopa Renny? :D

4. Saattaisin kadehtia sinua siitä, että olet kunnollinen, huolehtiva kaikin puolin  hyvä äiti pojallesi

C: Kiitos :)

5. Sinutkin kaiketi bongasin Aniksen blogista. Vaikka vähän ehkä muistan ja luulen, että olin vieraillut jo aiemmin blogissasi vuodatuksen puolellakin; kirjoituksesi  tuntuivat kovin kotoisilta ja useasti tuntui, että olisin itse voinut kirjoittaa samoja ajatuksia.  

C: Aniksen blogi on tainnut olla oikein kohtauspaikka, sieltä minäkin sinut muistan löytäneeni!

6. Neitoperhonen (’on täpläperhosten heimoon kuuluva kulttuuriympäristöjen perhonen. Se on huomiota herättävä perhonen, taustaväri on syvänpunainen ja jokaisessa siivessä on iso ja värikäs silmätäplä.’)

C: Uih! Ihanasti sanottu! Vaikka totuuden nimissä on sanottava, että olen nyt juuri “liian paksu perhoseksi”. :)

 7. Kaksi toivettasi?

C: Tämä taitaa olla vaikein osuus….mutta, toisaalta myös erittäin helppoa, jos ei liian syvällisesti lähde pohtimaan:

  • toivon sydämeni pohjasta, että lapseni kasvaisi tasapainoiseksi ja järkeväksi aikuiseksi, vastoinkäymisistä huolimatta. Toivon lapselleni onnellisuutta, iloisuutta,  rakkautta  ja terveyttä pitkään tulevaan elämäänsä.
  • toivoisin, että oppisin näkemään metsän puilta. Tämä pätee ihan kaikkeen, niin rakkaushuoliin, kuin rahankäyttöönkin. Eli toivoisin osaavani ajatella enemmän tulevaa, enkä elää aina vain tätä hetkeä. Esim. jos mulla nyt on 500 eur, se ei tarkoita, että koko rahalla voi ostaa esim. vaatteita :) Koska rahan pitäisi riittää vielä kolmeksi viikoksi :D

Kommentit (2)

Puutumista

Maaliskuu 19, 2008 at 11.39 · Filed under Yleinen

Vähänpä taas on sellainen nihkeä päivä. Ja oli jo eilenkin. Tuntuu taas vahvasti siltä, ettei mulla oikeasti ole Elämää. Tai no on tietysti, mutta aika robottina sitä mennään päivästä toiseen. Pieneksi piristykseksi kävin eilen leikkaamassa tukan lyhyeksi. Lopputulos on..no jaa, ihan ok. Muistin kyllä, että minulle olisi sopinut lyhyt tukka paremminkin. Mutta ehkä mä taas totun tähän. Ei kyllä ole mitään morkkista sen kummemmin, mutta niin se on ollut muutenkin viime aikoina ulkonäköseikkojen suhteen. Pitää ryhdistäytyä sillä saralla, ja olkoon tämä hiusten leikkuu nyt ensimmäinen askel. Lyhyt tukka kun kertakaikkiaan pitää laittaa aamulla. Sitä ei voi vaan sutaista ponihännälle ja lähteä menemään.

Oikeastaan aika ärsyttävää huomata tällaisia piirteitä itsessään. Olen aina ollut melko tarkka siitä, miltä näytän, ja olen myös pyrkinyt pitämään huolta itsestäni. Nyt oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana homma on vähän livennyt. Tukka oli mitä oli, sellainen hamppukasa oikein, kynsiä en ole lakannut ties milloin viimeksi. Säärikarvat saa kyytiä silloin kun jaksan, kainalot nyt sentään tulee pidettyä siisteinä ihan säännöllisesti :) . Syöminen on ihan holtitonta, ja itseään saa syyttää tästä turvonneesta olotilasta. Naama on välillä ihan ok, toisina päivinä ei voi edes katsoa peiliin. No joo, tää nyt on taas sellasta turhanpäivästä rutinaa , eiköhän tässä nyt ryhdistäydytä kevään tullen :)

Hmph…tuttava kysyi eilen, että “etkö sä nyt vieläkään ole löytänyt miestä itelles?”.  -Ai miten niin vieläkään?, minä kysyin. - No kunhan ajattelin, vastasi se tuttu. Pöh! Ja pah! Miten niin vieläkään??? Vastahan mä alan olla edes suurin piirtein toipunut tästä koko sopasta, mukaan lukien avoero Exästä ja sitten vielä näistä sotkuista K:n kanssa. Ja heti pitäisi olla taas “joku”. (No okei, olishan se mustakin ihan kiva, mutta en kestä, jos multa aletaan tenttaamaan asiasta!) Argh. Ja etenkin, kun tää samainen tuttu oli itse sinkkuna varmaan 5 vuotta, ennen kuin pari vuotta sitten löysi nykyisen miehensä. Ja sekin muuten töistä, ja vielä varattu oli silloin, mutta erosi sitten tän tutun vuoksi :)

No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei tässä nyt herneitä nokkaan vedetty, paitsi ehkä siitä, että näkyykö tää miehen puute jo päälle päin? :)

Kommentit (10)