Öisiä mietteitä
Harvinaista, että olen näinkin pirteä vielä tähän aikaan. Takana on mukava kisaviikonloppu Ypäjällä, tosin itse istuskelin vaan katsomon puolella, mutta vankasti hengessä mukana. Tämä lopputalven tapahtuma on ikään kuin kauden avaus koiramaailmassa, ja kerää paikalle kaikki vanhat ja uudet tutut ympäri Suomen. Hiukan jäytää takaraivossa nuo tekemättömät kotityöt, joten tartuin äsken imurinvarteen ja rättiin, ja hiukan siistin paikkoja. Nyt on taas paljon parempi olla 
.
***
Pojan kanssa käytiin tänään keskustelemassa asioista. Hämmästelin jälleen kerran, miten pikkuvanhasti tuo lapsi osaa puhua. Todella. Huomasin kyllä, että myös terapeutti oli samaan aikaan huvittunut ja vaikuttunut pojan sanavalinnoista. Uskomattoman hyvin poika pystyi puhumaan, joskaan itse aihetta ei juurikaan sivuttu, eli siis eroa ja siinä rytäkässä tapahtuneita inhottavia asioita pojan suhteen). Lähinnä vähän käytiin läpi minun ja lapsen suhdetta. Liikuttavaa suorastaan oli, kun poika tuli viereeni sohvalle, pisti pään kainalooni, ja nukahti siihen. Hymyili se terapeuttikin pikkaisen, sanoi, että taisi aika painava lasti lähteä purkautumaan. Hyvä niin, jos noin on! Harmillista sinänsä on se, ettei voida enää tuossa samassa paikassa käydä. Tämä ei ikään kuin kuulu tuolle yksikölle, joten pitää hakeutua perheneuvolaan jatkoa varten. Ja sinnehän taas jonotetaan, tarvitaan isältä luvat jne. Vaikeaksi menee pelkän keskusteluavun saaminen. Lähinnä pojan ongelma on se, ettei pysty/halua puhua minun kanssani eron aikaisista tapahtumista, mutta silti huomaan, että tietyt asiat painavat mieltä. Olisipa rahaa palkata yksityinen terapeutti. Uskon vakaasti, että muutama käynti riittäisi, ja minulla olisi taas ihan entisenlainen iloinen ja reipas poika :) . No, asia kerrallaan.
***
Kevättä odotan kovasti. Aamuisin on jo nyt ihastuttavaa lähteä lenkille, linnut laulavat ihan tosissaan. Vielä kun se kevätaurinko oikein pääsisi valloilleen . Toisaalta tämä kevät tuo aina mukanaan sen tunteen, että olisipa joku. Edes sellainen joku, jonka kanssa voisi silloin tällöin viettää aikaa. Olisi edes jotain vispilänkauppaa jonkun kanssa. Tuntuu, että ihan vieraannun koko miessuvusta, on se sen verran köyhää sillä rintamalla ollut .
Toisaalta, enpä ole juuri ollut tilanteissakaan, joissa nyt jotain olisi voinut kehkeytyä, joten lopetan tämän turhan marinan tähän.
Kauniita unia!
Mä en kanssa tajua miksi tärkeistä asioista tehdään niin vaikeita. Ei kuulu sille yksikölle. Hrrrr… raivostuttavaa ihmisten pallottelua. Mutta jos nyt jätän tuon aiheen sikseen. Liikutuin ihan kyyneliin, liikuttavaa kerrassaan tuo pienen pojan kainaloon nukahtaminen. Toivotaan, ettette kauaa joudu jonottelemaan perheneuvolaan ja että saatte sieltä asianmukaista apua. En toivo mitään muuta niin paljon kuin että todella saat nähdä taas sen iloisen reippaan pojan pian. (Toivon tietysti myös, että sen lisäksi olisi vielä se joku…)
Kauniita unia sullekin!
Kommentti sirenita — 18.3.2008 @ 0.13
Samaa mieltä; noin niin kuin periaatteen tasolla ei kovin tarkoituksenmukaista että pallotellaan sinne tänne, mutta noinhan se menee. Hienoa kuitenkin että saitte pään auki pojan suhteen, todella liikuttavan ihanaa! Ressukka nukahti, taisi tosiaan aikamoinen taakka vierähtää pikku sydämeltään.
Aih, kevätaurinkoa ja miestilanteita odotellessa!
Kommentti Anis — 18.3.2008 @ 6.45
Luin kanssa ilahtuneena, että pääsitte keventämään sydäntä pojan kanssa. Toivottavasti jatkokin järjestyy.
Kuulostat ihanan positiiviselta, joten ihme on jos ei kohta miehiä ole ympärillä pörräämässä. Iloisuus ja tyytyväisuus vetää puoleensa kuin hunaja! Ehkä miehetkin on vielä “talvitokkurassa”, mutta ootahan kun ilmat alkaa tosta lämpeemään…srrrrr srrrr srrrr
Kommentti Sade — 18.3.2008 @ 8.20
Kyllä pienellä pojalla on ollut raskas taakka kannettavanaan, kun noin uupui terapeutilla käynnistä. Harmillista juuri tuo, että perhettä pallotellaan luukulta toiselle apua hakemassa, mutta toivon, että saatte ajan perheneuvolaan pian.
Lapset ovat aina lojaaleja vanhemmilleen ja yrittävät siinä ristitulessa olla molempien puolella. Aikuisten pitäisi ymmärtää hoitaa erimielisyytensä keskenään, mutta sehän tiedetään, että kaikilta se ei onnistu.
Valoisampaa kevättä sinulle ja pojallesi!
Kommentti syksy — 18.3.2008 @ 8.33
Kiitokset kaikille taas kommenteista
Se onkin jännä, miten tuo puhuminen väsyttää :). Olinhan itsekin ihan naatti silloin ensimmäisen käynnin jälkeen. Poika oli illallakin ihan hirmuisen väsynyt, ihmetteli oikein itsekin, että “mikä mua nyt oikein väsyttää”.
Paljon mukavia asioita on nyt tapahtunut pojan elämässä. On menestystä pelikentällä, on pieni ja pirteä koiraystävä ja sen sellaista. Sydämestäni toivon, että myös pojan isä vielä järkiintyisi, ja palaisi pojan elämään.
Ja juu-u, kevätpörriäisiä odotellessa
Kommentti unessani — 18.3.2008 @ 8.56
Uskoisin, että poika avautuu vähän kerrallaan. Varmaan sinunkin mielialasi vaikuttaa siihen, miten poika uskaltaa puhua. Nyt kun sinun fiiliksesi aina vaan paranevat, niin ehkä pojankin käytöksessä “läpimurto” on pian odotettavissa.
Hyviä kevätpörräyksiä sinulle!
Kommentti dolce — 18.3.2008 @ 11.14