Öisiä mietteitä
Harvinaista, että olen näinkin pirteä vielä tähän aikaan. Takana on mukava kisaviikonloppu Ypäjällä, tosin itse istuskelin vaan katsomon puolella, mutta vankasti hengessä mukana. Tämä lopputalven tapahtuma on ikään kuin kauden avaus koiramaailmassa, ja kerää paikalle kaikki vanhat ja uudet tutut ympäri Suomen. Hiukan jäytää takaraivossa nuo tekemättömät kotityöt, joten tartuin äsken imurinvarteen ja rättiin, ja hiukan siistin paikkoja. Nyt on taas paljon parempi olla
.
***
Pojan kanssa käytiin tänään keskustelemassa asioista. Hämmästelin jälleen kerran, miten pikkuvanhasti tuo lapsi osaa puhua. Todella. Huomasin kyllä, että myös terapeutti oli samaan aikaan huvittunut ja vaikuttunut pojan sanavalinnoista. Uskomattoman hyvin poika pystyi puhumaan, joskaan itse aihetta ei juurikaan sivuttu, eli siis eroa ja siinä rytäkässä tapahtuneita inhottavia asioita pojan suhteen). Lähinnä vähän käytiin läpi minun ja lapsen suhdetta. Liikuttavaa suorastaan oli, kun poika tuli viereeni sohvalle, pisti pään kainalooni, ja nukahti siihen. Hymyili se terapeuttikin pikkaisen, sanoi, että taisi aika painava lasti lähteä purkautumaan. Hyvä niin, jos noin on! Harmillista sinänsä on se, ettei voida enää tuossa samassa paikassa käydä. Tämä ei ikään kuin kuulu tuolle yksikölle, joten pitää hakeutua perheneuvolaan jatkoa varten. Ja sinnehän taas jonotetaan, tarvitaan isältä luvat jne. Vaikeaksi menee pelkän keskusteluavun saaminen. Lähinnä pojan ongelma on se, ettei pysty/halua puhua minun kanssani eron aikaisista tapahtumista, mutta silti huomaan, että tietyt asiat painavat mieltä. Olisipa rahaa palkata yksityinen terapeutti. Uskon vakaasti, että muutama käynti riittäisi, ja minulla olisi taas ihan entisenlainen iloinen ja reipas poika :) . No, asia kerrallaan.
***
Kevättä odotan kovasti. Aamuisin on jo nyt ihastuttavaa lähteä lenkille, linnut laulavat ihan tosissaan. Vielä kun se kevätaurinko oikein pääsisi valloilleen
. Toisaalta tämä kevät tuo aina mukanaan sen tunteen, että olisipa joku. Edes sellainen joku, jonka kanssa voisi silloin tällöin viettää aikaa. Olisi edes jotain vispilänkauppaa jonkun kanssa. Tuntuu, että ihan vieraannun koko miessuvusta, on se sen verran köyhää sillä rintamalla ollut
.
Toisaalta, enpä ole juuri ollut tilanteissakaan, joissa nyt jotain olisi voinut kehkeytyä, joten lopetan tämän turhan marinan tähän.
Kauniita unia!

*hali*