Rakkautta on rakastaa
Näin uuden viikon kunniaksi piti laittaa vaihteeksi sivupohja uusiksi. Ja kun tuo symbolinen siltakaan ei enää oikein palvele tarkoitustaan enää, niin vaihdoin sen pois. Koska olen nyt päättänyt, että koska kerran olen päässyt sillan toiselle puolelle, takaisin en enää käänny. Eli julkisesti nyt aion täällä mainostaa, että “ohi on!”. Luulen selvinneeni eräästä erosta. Hmm..heti kun kirjoitin tuon, aloin pohtimaan, että olenkohan sittenkään? Mutta nyt kun se lukee tuossa mustaa valkoisella, kaiken kansan nähtävänä, niin pakko minun on ainakin alkaa elää niin, että OLEN SELVINNYT!
***
Eilen oli bileet. Siis lastensellaiset, juhlittiin pyöreitä muksun kanssa! Synttärit olivat kivat ja kaikilla oli hauskaa. Paikalla oli vain yksi tyttö, joten yritin hänen kanssaan sitten vähän pitää yhtä köyttä, tyyliin “me tytöt…” jne. Taisin saada yhden pienen ihailijan 
.
Kemut menivät siis mukavasti, ainoa asia, mikä ainakin omaa mieltäni varjosti, oli se, ettei pojan isä taaskaan muistanut. Tai halunnut muistaa. Ei edes tekstarina laitettua onnitteluviestiä. Ei mitään. Miten joku ihminen voi noin totaalisesti hylätä oman lapsensa? Minun tekee niin pahaa pojan puolesta, että väkisin meinaa tulla kyyneleen silmiin. Ja poikaparka yrittää vaan selitellä ja puolustella isää muille. No, onneksi päästään nyt yhdessä tuon lapsosen kanssa keskustelemaan näistä kipeistä asioista asiantuntijan luo, ehkäpä pojankin silmät aukeavat. En todella tiedä, miten monta pettymystä noin pieni jaksaa vielä kantaa…. Mutta, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Pitkään ja hartaastitoivottu ystävä muutti meille vajaa viikko sitten. Tällainen sydäntenmurskaaja:
Kyseessä on Oskari, pojan uusi harrastuskaveri . Oskari on vallannut meidän kaikkien sydämen, ja jopa isot pojatkin (koirat) ovat hyväksyneet pikku vesselin laumaan. Vielä toki pitää olla varovainen, kun toinen on niin pieni, ja toiset taas niiiiin isoja, että pelkässä leikissäkin voi sattua kohtalokkaita vahinkoja.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !
EDIT 11:27 : Huomasinpa juuri, että mulla jäi väärä otsikko tähän postaukseen, kun piti kirjoittaa aluksi ihan toista tarinaa (ei mitään dramaattista), mutta päätinkin sitten kirjoittaa sen myöhemmin paremmalla ajalla. Tämä siis vaan näin ilmoitusluontoisesti, joku sattuu ihmettelemään otsikon ja tekstin yhteenkuuluvutta 
Hieno uusi pohja! Ja hienolta kuulostaa tilanne muutenkin - kyllä sä olet selvästi päässyt yli!
Mutta kyllä sydäntä riipaisee ja kurkkua kuristaa kuulla ettei pojan isä muistanut oman lapsensa juhlapäivää. Voi saamari! Jos mulla olisi valta muuttaa maailmassa mitä hyvänsä, niin käyttäisin sitä kyllä muitta mutkitta tuollaisten tilanteiden eliminoimiseen.
Hyvä että pääsette yhdessä pojan kanssa sinne asiantuntijalle juttelemaan, se on todella hieno juttu!
PS. Oih miten ihana pikku karvapallero-Oskari!
Kommentti Anis — 10.3.2008 @ 10.47
Samoilla linjoilla Aniksen kanssa.Komppaan täysin.
Tuo on todella hyvä juttu että saatte ammattiapua.Toivottavasti pojalle ei jää traumoja isästään.Hirveää kun isä hylkää vaikkei se ole edes lapsen vika.
Onnea uudelle perheenjäsenelle!
Kommentti Dulchinea — 10.3.2008 @ 11.06
Makee pohja! Kohti uusia ulottuvuuksia ja universumeita…
Voikun kurja tilanne sun pojallesi. Toivottavasti karvaturri vähän piristää. On muuten syötävän söpö otus.
Kommentti sade — 10.3.2008 @ 17.15
Jaahas…tänään oli sitten tipahtanut postiluukusta kutsu lastenvalvojalle. On näemmä ex laittanut pyörät pyörimään….huoh..mikähän taistelu tästä vielä seuraa.. Vaikka toisaalta hyvähän se on, että asiat saadaan vihdoin järjestykseen pojan kannalta. Kunpa vaan olisi nyt edes järkevä lopputulos.
Tukee muuten tämäkin taas kerran näitä viitteitä narsismista. Minä kun menin edes ehdottamaan tapaamista tuolla lastenvalvojalla, herätti se hirveän ryöpyn exän puolelta. Nähtävästi hänen piti päättää, koska aika varataan. Voi taivas mä sanon vaan.
Kommentti unessani — 10.3.2008 @ 22.24
Oli tosiaan hätkähdyttävä otsikko, luulin jo että olet äkkirakastunut!
Pojan puolesta harmittaa muakin. Miten isä voikin tehdä noin…
Hyvä tosiaan, että menette lastenvalvojalle. Toivottavasti se käynti saisi isän sisäistämään tiettyjä tosiasioita laspensa suhteen. Kokemuksta voisin sellaisen neuvon antaa, ettei kannata sopia mitään sellaista lasta koskien, mistä ei ole varma. Vaan ottaa mieluummin harkinta-aika ja tulla uudelleen. Sovittuja asioita ei pysty myöhemmin muuttamaan juuri millään keinolla, paitsi jos molemmat vanhemmat yksimielisesti haluavat muuttaa sopimusta.
Kommentti dolce — 10.3.2008 @ 22.48
Kiitos Dolce kommentista. Uskoisitko, että olemme menossa tuonne valvojalle jo kolmatta kertaa. Kun isä on aina halunnut uudelleen harkita, haluaako tavata lastaan vai ei. Viimeksi ehdotti, että otettaisiin käyttöön viikko/viikko systeemi. Minulle se olisi sopinut aivan loistavasti, mutta lastenvalvoja taisi nähdä exän läpi, ja sanoi, että jos on yhteishuoltajuus, sen pitää myös tarkoittaa sitä ja vanhempien pitää silloin pystyä kommunikoimaan lasta koskevissa asioissa. Sitä ollaan nyt harkittu sitten pian 1,5 vuotta, eikä kovin lupaavalta näytä…
Kommentti unessani — 10.3.2008 @ 22.58
Onpa kyllä haastava luonne tuolla eksälläsi. Kaikki peukut nyt pystyyn, että asiat alkavat lutviutua!
Kommentti Anis — 10.3.2008 @ 23.09
Kiitos Anis! Vittumainen luonne se on, jos suoraan puhutaan
Kommentti unessani — 10.3.2008 @ 23.18
Puhutaan vaan
Kommentti Anis — 11.3.2008 @ 6.38
Onpas tosiaan paska juttu. Se, että menette kolmatta kertaa on ihan ok (parempi ottaa aikalisä kuin tehdä vääriä ratkaisuja), mutta 1,5 vuotta on ihan pitkä aika vatvoa näitä.
Hyvä ettette menneet tuohon viikko/viikko systeemiin, koska siinä isänkin pitäisi olla melkoisen sitoutunut.
Kommentti dolce — 11.3.2008 @ 13.10
Oikein hieno uusi pohja!
Harmillinen tilanne (kauniisti sanottuna) tosiaan poikasi kannalta. Lapset ovat uskomattoman vahvoja, kunhan asioista keskustellaan tarpeeksi, ettei pienelle ihmiselle jää/tule mitään itsesyytöksiä tilanteesta. Toivottavasti tällä kertaa tulee tolkkua asioihin tuolla lastenvalvojalla.
Ja vielä Oskarista… (Nyt täytyy muistaa, että en oikein ole koiraihmisiä, pelkään/kammoan niitä pikkuisen). TODELLA SÖPÖNEN OTUS!
Kommentti sirenita — 11.3.2008 @ 15.31