Lauantaita
Juuh, onpahan taas hurahtanut tämäkin päivä johonkin. Vaikka heräsin oikein tarkotuksella aikaisin, jotta ehtisin tekemään mahdollisimman paljon asioita. No olen mä ollutkin oikein toimelias tänään, olen siivonnut, hiukan järjestellyt paikkoja (itse siivoaminen odottakoon huomiseen 
). Olen käynyt naistenpäivälounaalla (äitini kanssa!) ja treeneissä koirien kanssa. Olen leiponut kaksi täytekakkupohjaa huomisia syntymäpäiväkutsuja varten ja ollut muutenkin oikein hyvällä tuulella. Nyt odottelen, että pääsen saunaan nautiskelemaan. Aion lutrata siellä ainakin tunnin, ja teen oikein itsehoito-operaation siellä. Aah!
Ainoa asia mikä kaivelee, on pari puhelua tänään. Tai no, vastaamatonta puhelua. Itse en nimittäin välitä vastata tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Jotenkin vaan en tykkää siitä, että joku joka soittaa minulle, ei halua, että tiedän mistä puhelu tulee. Eihän se aina niin tietenkään mene, mutta olen sitä mieltä, että jos asia on tärkeä, niin vastaajaani voi jättää viestin. Ja nuo numerot siis olivat sikäli tuntemattomia, ettei numeroa näkynyt lainkaan. Ensimmäisen puhelun tullessa vaiensin vain puhelimen, ja unohdin koko jutun, ja korkeintaan ajattelin jonkun lehtimyyjän olleen asialla. No ,muutaman tunnin päästä puhelin soi uudestaan, ja jälleen tuntematon numero. Sitten alkoi jo hiukan mietityttämään, että kuka siellä mahtaa olla. No, sehän ei selviä, kuin vastaamalla, jos vielä tulee soitto. Kävi mielessä, että voisiko se mitenkään olla Kesämies…se nimittäin soitti minulle tuossa loppukesästä, ja silloin juurikin tuntemattomasta numerosta. Toisaalta todennäköisyys, että soittaja oli kesämies, on yhtä pieni, kuin että se olisi ollut vaikkapa Arnold Schwarzenegger.
Eilen myös tuli pieni hinku lähteä ihmisten ilmoille, ja olinkin jo kahden vaiheilla, että lähden naapurikuppilaan “yhdelle”. Mutta eihän mulla ollut hoitajaa tuolle muksulle, ja muutenkin ajatus sammui yhtä nopeasti kuin syttyikin. Pitää säästellä nämä himot meidän Maalismiitinkiin
Nyt saunaan!!
Mukavan kuuloinen päivä.
Mäkään en vastaa tuntemattomiin numeroihin. Vaikka olen todella hyvä puhelimessa puhumisessa, oletan myöskin, että jos asia on tärkeä, voi jättää viestin tai laittaa tekstarin. Minut tuntevat ihmiset laittavatkin ensin tekstiviestin, että vastaa, soitan kohta tunt. numerosta. He tietävät, etten vastaile noihin tuntemattomiin. Osakseen jätän vastaamatta myös siksi, etten vaan osaa olla tiukkana ja olla tilaamatta jotain, mitä ikinä puhelinmyyjät tarjoavatkaan.
Voihan se silti muuten olla se kesämies. Joskus telepatia toimii tai intuitio osuu ihan oikeaan.
Kommentti sirenita — 8.3.2008 @ 20.25
Mutta arvon leidit, oletteko nähneet sen fainderin mainoksen. Missä tyttö ja poika on tavannut reilimatkalla ja vaihtaa numeroita? Siinä tyttö hyppää junaan ja poika jää laiturille ja poika päättää viime tipassa hypätä junaan tytön perään. No tyttö on päätynyt samaan ratkaisuun ja hyppää junasta pois. Siinä tavaroita purkaessa tyttö löytää tämän pojan numeron ja päättää soittaa. Pojalla on kiire töissä ja ei tunne numeroa joten vaientaa puhelimen. Sitten ruutuun tulee teksi tyyliin “tuntematon puhelu voi olla se elämäsi tärkein”
Pitkä sepustus mutta toivottavasti pointtini tuli selväksi. Ja älkää välittäkö mulla on tällä hetkellä menossa joku rakkaus voittaa kaiken-vaihe. Menee varmaan ohi pikku hiljaa…
Kommentti voimissain — 8.3.2008 @ 21.07
No olen nähnyt! Ja pikkasen viiltää aina sydänalasta kun sen näen. Meinasinkin kirjoittaa siitä tuossa edellisessä kommentissani, mutten muistanut minkä firman mainos se oli. Olet pelastaja Voimissain.
Kommentti sirenita — 8.3.2008 @ 23.24
Mä olen aina ihan kahden vaiheilla, vastaanko tuntemattoman numeron soittoon eli en. En yleensä vastaa, mutta toisinaan tietyissä tilanteissa jään pakostikin miettimään, että mitä jos..?
Joo, se on aika riipaiseva mainos!
Kommentti Anis — 9.3.2008 @ 9.37
Ihan kiva lauantai sulla.
Tuntemattomat numerot ovat ärsyttäviä. Mun lähipiirissä on yksi henkilö, jolla on salainen numero, joten joudun jonkin verran vastailemaan tuntemattomiin. Olen kyllä saanut vähitellen tämän henkilön opetettua jättämään viestin, jos on ‘oikeasti’ asiaa.
Aina en muuten vastaa edes tuttuihin numeroihin, jos vastaaminen ei sovi tilanteeseen. Ei minusta ole mitään syytä, miksi puhelun pitäisi aina mennä livekeskustelun tai muun erikoisen livetilanteen edelle. Mulla on yksi kaveri, joka puhuu ‘jatkuvasti’ puhelimessa kun nähdään, ja se on jopa loukkaavaa.
Kommentti dolce — 9.3.2008 @ 13.21
Sun lauantai päivä kuulosti tosi mukavalta, onnelliselta, vailla huolen häivää.
Mulla on työkännykkä, joten työaikana ja ihan alkuillasta on pakko vastata tuntemattomiinkin numeroihin. Kyllä muinakin aikoina yleensä vastaan noihin, mutta lopetan myynti tms. puhelut aika lyhyeen. Jos vastapuoli ei usko, että ei kiinnosta, niin sitten vedän ihan kylmästi luurit korvaan. Tosin melko harvoin niin tarvitsee tehdä, sillä myyjät eivät ole enää niin ylisinnikkäitä, vaan toivottavat sitten vaan hyvät päivän/illan jatkot.
Kommentti sade — 9.3.2008 @ 13.28
Kiitokset taas kommenteista kaikille. Kyllä mullakin on työkännykkä, ja vastaankin noihin tuntemattomiin kyllä työaikana. Mutta en lauantaina, jolloin harvemmin kenelläkään on mitään työasiaa. Ja jos on, niin vastaajaan voi jättää viestin.
Mutta eipä ole tullut enää uutta soittoa, joten ilmeisesti asia ei ollut niin oleellinen sittenkään
Kommentti unessani — 9.3.2008 @ 17.38