H-hetki lähestyy
Kamalaa, mä vilkaisen kelloa minuutin välein, ja vatsassa kiertää. Miten tällaisen reaktion voi saada aikaan yksi ihminen, jonka käytännössä pitäisi olla jo ihan nobody. Tai no, ei se ihminen tätä reaktiota saa aikaan, vaan lähinnä menneet tapahtumat. Jotenkin ehkä nolottaa hiukan oma käytös ja omat vuodatukset herralle tässä menneenä syksynä.
Joka tapauksessa pian on edessäni tilanne, jossa joudun katsomaan, ei vain K:ta, vaan myös itseäni silmästä silmään. Olenko sittenkään toipunut tästä, vai riittääkö joku mitätön pieni ele taas laukaisemaan koko paskan alusta….
Ei hitto, jäitä hattuun nyt vaan, ja mennään reippaasti katsomaan, mitä tuleman pitää. Vaan mieluusti olisin kyllä jättänyt tämän tapaamisen väliin.
Onneksi sentään kaikki p ei ala alusta (vaikka siltä se hetken saattaa tuntua), vaan pääset itseasiassa toipumisessa eteenpäin kun saat kaapaistua tunteitasi taas kerran vähän syvemmältä. Mukavaahan se ei tietenkään ole, vaan lähinnä tarpeellista. Tsemppiä!
Kommentti Sade — 6.3.2008 @ 14.09
Jännä juttu, mä istun tässä palaverissa, ja toi tyyppi ei herätä mussa mitään tunteita. Lähinnä ihmettelen, että MITÄ IHMETTÄ mä olen siinä nähnyt. Outoa. Vaan saattaahan tämä muuttua tästä vielä moneen otteeseen palaverin edetessä.
Kommentti unessani — 6.3.2008 @ 14.33
No mutta tuohan on mahtavaa! Miksen minäkin voisi päästä jo samaan vaiheeseen?! Tai kyllähän mä siinä itse tilanteessa kykenen aina olemaan, mutta nämä saamarin jälkituntemuksethan tässä kiusaa.
Mutta siis todella loistavaa, että tilanne on tuo. Antaa toivoa siitä että kyllä minäkin vielä..
Kommentti Anis — 6.3.2008 @ 14.43
Jep, voihan se olla, että jälkeenpäin kaikki taas “kaunistuu” ja sitten taas pähkäillään. Kääk, se ehdotti just mulle röökitaukoa. Kieltäydyin kunniasta :!
Kommentti unessani — 6.3.2008 @ 15.03
Hyvä hyvä, pidä pintasi!
Kommentti Anis — 6.3.2008 @ 15.09