Raportti
No niin, pakko heti kirjoittaa tänne vähän raporttia tuosta tapaamisesta. Olin siis koko aamun p*skajäykkänä jännityksestä, ja oikeasti taisin vähän itse itselleni lietsoa paniikkia tästä kohtaamisesta.
Menin siis hyvissä ajoin palaveripaikalle, ajattelin, että on jotenkin mukavampaa olla ensin itse paikalla, kuin purjehtia akateemisesti myöhässä paikalle. Siinä sitten kolleegani kanssa tutkailtiin hiukan agendaa, kun herrat, K mukaanlukien, marssivat sisään. Erittäin ärsyttävä tapa tässä meidän firmassa on se, että vaikka samat asiakkaat ollaan tavattu varmaan 5 vuoden ajan joka kuukausi, niin silti aina sanotaan käsipäivää. Tai eihän se siis muuten ole ärsyttävä tapa, suorastaan kohtelias oikeasti, mutta juuri tänään se tuntui musta ihan typerältä. Kätellä K:ta siinä. Pöh. No, se siitä, ja alettiin siis käsittelemään päivän aiheita. Istuksin alkupalaverin melko kankeasti hiljaa, ja kirosin mielessäni sitä, että K asettui suoraan mua vastapäätä istumaan, eli jouduin väkisin välillä katsomaan sitä. Ja sehän siis tyylilleen uskollisena välillä tuijotti suoraan silmiin, ja jos erehdyin vastaamaan katseeseen, niin sieltä “se” hymy aina tuli. K:n hymy oli varmaan ensimmäinen asia, mitä siinä koko tyypissä aikojen alussa huomasin. Ja se tietää sen kyllä, mä olen usein aikoinaan asiasta maininnut.
Siinä siis istunnon edetessä mä jotenkin vapauduin. En jännittänyt enää, ja huomasin yhden aika merkittävän asian. K:n näkeminen ei oikeasti herättänyt mussa mitään tunteita. Lähinnä tarkastelin sitä vaivihkaa sillä silmällä, että mikä tuossa tyypissä on minusta ollut niin viehättävää? Se oli laihtunut entisestään, kasvot olivat väsyneet. Hiukset (mun toinen suosikki K:ssa) oli vedetty päätä myöten ihan kummallisesti. Siitä puuttui ihan kokonaan se “juttu”, mikä sai mut ennen aivan pyörälle päästäni.
Jossain vaiheessa palaveria siis K ilmoitti lähtevänsä savukkeelle. Ehdotti sitä jo aikaisemmin, mutta me muut ilmoitettiin, että jatketaan palaveria. Uusintaehdotuksen tullessa mä jotenkin älysin, että se nimenomaan halusi mun kanssa kahdenkeskisen hetken. Koska jäin itse paikalleni, kun se lähti ulospäin, niin tuli mut erikseen hakemaan mukaansa. Onneksi sain toisen kolleegani siinä samassa pyydettyä mukaan, “että tule nyt säkin, kun tässä kerran kaikki on menossa”. Joten siltä osin selvisin ainakin miltään kuulumisten vaihdolta. K tosin palaverissa yleisesti kertoi mm. tulevasta talvilomastaan, jolloin on lähdössä pariksi viikoksi toiselle puolelle maapalloa. Ja teki sen ihan tahallaan. Koska pari vuotta sitten meidän piti lähteä kyseiselle reissulle yhdessä, ja vielä viimeisenä iltana ennen lähtöä K melkein itkien halasi. Höh, silloinhan siis minun tilalleni lähti avovaimo, jonka ei siis alunperin ollut ollut tarkoitus lähteä mukaan, mutta varmaan jo silloin vaistosi jotain. Ko. reissulta K soitteli useampaan otteeseen ja kaipaili niin kovasti. Ja sanoi, että parin vuoden päästä me mennään sinne yhdessä…eli siis tänä keväänä. Silloin kieltämättä tuntui pieni pistos, kun se muistui mieleeni. Väistämättä ajattelin, että kenenköhän kanssa mahtaa tällä kertaa olla menossa. Ja ehdotteli K siinä julkisesti myös projektiryhmän yhteistä illanviettoa, katsoen minuun. Asia jäi avoimeksi, joten katsotaan, mitä tuleman pitää.
Palaveri läheni loppuaan, ja minä siinä pikavauhtia pakkasin tavarani, ja suunnistin autolleni. Huokaisin helpotuksesta, K:ta ei näkynyt, oli jäänyt vielä sisälle tutkiskelemaan tavaroitaan. Kunnes yhtäkkiä joku heitti minua lumipallolla. Siis oikeasti, lumipallolla! No kukapa muukaan..niin arvaatte varmaan. K siis heitti minua kunnon lumpparilla, ja kehui vielä että “mä tein tän sua varten!”. Mä siinä sitten hölmistyneenä tuijottelin ympärilleni ja ajattelin, että mitäs nyt sitten. Onneksi taas kerran tuli pelastus, ja K:n kolleega tuli siihen paikalle. Ehti se K jo kysellä kuulumisia, mutta onneksi mä en ehtinyt vastata mitään 
. Mutta siis sellainen oli tämä kohtaaminen, jään nyt sitten jännityksellä odottamaan, että selvisinkö oikeasti näin vähällä, vai iskeekö jossain vaiheessa tajuntaan jotain, mitä ehkä nyt en vaan halua käsitellä.
*hali*