Huomenta maailma!
Olipas ihanan pirteä olo tänään aamulla herätessäni. Vaikka valvoinkin monta tuntia liian myöhään ja nukuin tunnin liian pitkään. Tuolla valolla on ihmeellinen vaikutus. Aamulla oli taas sellainen fiilis, että voisin helposti taas rakastaa koko maailmaa pienine virheineenkin. Mikään ei harmittanut, eikä mistään sellaisesta, joka normaalisti olisi saanut aikaan raivarit, tullut edes piirun vertaa paha mieli. Mietin pitkään, millä sanalla olisin voinut kuvailla tuota olotilaa, enkä keksinyt muuta kuin “ONNELLINEN”. Olin onnellinen lapsestani, joka vielä tuhisten nukkui ennen herätystä kouluun. Olin onnellinen lemmikeistäni, jotka aina yhtä pyyteettömästi ja vilpittömästi rakastavat minua. Olin onnellinen omasta kodistani, tai no ei nyt omasta, mutta kodistani kuitenkin. Ei se mikään luksuspalatsi ole, mutta pieni ja kodikas. Sellainen, jossa viihdyn ja jossa minun on hyvä olla. Olin onnellinen! Hymyilin aamulenkillä itsekseni, ja toivottelin hyvät huomenet vastaantulijoille. Kevättä rinnassa ehkä, en tiedä. Mutta kerrankin en onnistunut pilaamaan tuota hyvää fiilistä miettimällä, että olisipa ihanaa jakaa tämä onni jonkun kanssa. Ehei, minä osasin kerrankin olla onnellinen ihan oman itseni kanssa, ja vieläpä nauttia siitä olotilasta!
Nyt odotan iltaa lämpimin mielin, sovittiin muksun kanssa, että tänään tehdään pizzaa! Tehdään oikein kunnon kotitekoinen pizza, jossa on paljon täytteitä ja tripla-annos juustoa. Sen jälkeen lähdetään pizzoinemme taas viettämään perjantai-iltaa “mökille”. Eli reilu viiden kilometrin päähän koirakerholle. Enenevässä määrin tuosta koirayhteisöstä on tullut minulle läheinen. Olemme samanhenkisiä ihmisiä, yhtä suurpiirteisiä ja yhtä hölmöjä, jos niikseen tulee. Kaikkia meitä yhdistää rakkaus eläimiin. Muksukin viihtyy yllättävän hyvin porukassa mukana. Joskus lapsia on enemmän, joskus vähemmän, mutta noista lapsukaisistakin on tullut hyviä kavereita keskenään. Ikään ja sukupuoleen katsomatta 
Saattaa jonkun korvissa kuulostaa “ei elämää”-toiminnalta, mutta tällä hetkellä se on minulle lähes yhtä hyvää terapiaa, kuin tämä kirjoittaminenkin.
Heh, kävin pitkästä aikaa treffipalstalla, ja melko huvittava viesti löytyi naispuoliselta henkilöltä:
“Tervehdys,
tämä on nyt vähintäänkin outo,mutta kirjoitan kuitenkin:)
olen itse muuttamassa piakkoin ulkomaille ja minulta jää valmiiksi koulutettu miesorja vapaaksi,jollei joku ota talutushihnaa tiukkaan otteeseen.
Katsoin kuvaasi ja olet upean näköinen nainen,mielestäni juuri sellainen,jolla kuuluu olla miesorja saappan alla.
Tämä on siis koulutettu mm siivoajaksi,tiskaajaksi,kokiksi,tarjoilijaksi ja palvelijaksi.lisäksi sillä on voimakas addiktio ns rahaorjuuteen,eli sitä voi kivasti käyttää rahallisesti hyväkseen..
Miltä kuulostaa,jos heräsi kiinnostus,niin viestitä:)Kxxx “
Kieltämättä huvitti, ja leikin ajatuksella millaista olisi “omistaa” miesorja. Mutta taidan silti olla liian nössö tuollaiseen itse!
Ihanaa päivää kaikille!
EDIT 14:33 : Mä olin juuri Suloisen kanssa samassa palaverissa. Ihan hölmöä..satuin ulos röökille samaan aikaan, kun se justiin tuli. Näpräsin siinä puhelintani, ja olin niinkuin en olis koko tyyppiä nähnytkään..eh..sitten se sano “päivää” niin kovaa, että oli pakko “muka havahtua, et ai moi, mä en huomannutkaan sua yhtään”. Voi tsiisus, miten mäkin aikuinen ihminen käyttäydyn näin nolosti . Mutta kun se ON niin Suloinen, että mä menen ihan kipsiin näköjään hetkellisesti aina. Mutta mikä tässä on kaikkein mielenkiintoisinta (ja kamalinta) on se, että saattaa olla niin, että Suloisesta tulee mun lähin esimieheni tässä keväällä. Iik!! Niin EI SAA käydä, koska mä en suostu ajatukseen, että olisin ihastunut pomooni. Ja sitten varsinkaan ei olisi kyllä enää mitään toivoa minkään suhteen. Siis voi rähmä, mä sanon vaan! Ja voi että, mää vaan tuijottelin sitä siinä palaverissa ihan hölmistyneenä, ja pelkäsin, että hyppään pian pussaamaan sitä, jos en kohta pääsis ulos sieltä tilasta.
Kuulostipa aamusi iloiselta ja pirteältä. Kevät tekee tehtävänsä varmaan meidän kaikkien mielessä. Onnellinen todella voi olla myös oman itsensä kanssa.
Harrastuksen kauttakin voi elää oikeaa elämää ja kuulostaa mukavalta vapaa-ajanvietolta, kun lapsikin voi olla siellä mukana. Että kyllä se myös on elämää!
Melkoinen miesorja todella tarjolla huh… Ehkä kuitenkin kannattaa jättää väliin.
Minä jään lomalle viikoksi, joten aurinkoisia aamuja sinulle jatkossakin!
Kommentti syksy — 29.2.2008 @ 12.20
Kiitos Syksy ja erittäin rentouttavaa lomaa!!
Kommentti unessani — 29.2.2008 @ 13.29
Mainio aamufiilis sinulla, hienoa!
Hauska tuo miesorjajuttu. Mahtoikohan kirjoittaja olla tosissaan?
Kommentti dolce — 29.2.2008 @ 13.37
Dolce, kiitokset
En tosiaan tiedä, voiko olla tosissaan, mutta joku näemmä jaksaa ainakin keksiä itselleen ajanvietettä lähettämällä tuollaisia vastauksia. Ihan hupaisa juttu!
Kommentti unessani — 29.2.2008 @ 13.39
Ihanan positiinen kirjoitus, kevättä rinnassa
Hitto kun repesin tuosta miesorja jutusta. Ehkä se nettideittailukin on ihan hyvä juttu, jos sieltä putkahtaa tollaisia juttuja, siis siinä mielessä, että siitä irtoaa hyvät naurut. En itsekään ole mikään orjapiiskuri…
Suloinenhan kuulostaa ihan jämäkältä mieheltä kun tervehtii kunnolla eikä piileksi tms. Olisi kyllä aika paha takaisku, jos siitä tulisi sun pomo. Peukut pystyssä ettei niin käy!
Kommentti sade — 29.2.2008 @ 17.31
Olipas kivaa luettavaa taas.
Ja tällaisia aamuja tulee varmasti koko ajan enemmän ja enemmän.
Tuo miesorja-viesti oli ihan huippu!
Siellä varmaan kirjoittelee sen sortin orjapiiskuri, etten välttämättä haluaisi tekemisissä olla. Mies eittämättä haluaa. Omituista, mutta, ah, niin huvittavaa.
Ja sitten suloiseen. Silloin kauan aikaa sitten epäilit, josko ihastus menee ohi, mutta hieman tuntuisi siltä, että taidat olla vähän ‘lätkiintynyt’ sittenkin. Mikä on kerrassaan oivallista. Tuollaista pussaamisen hinkua… hihhiii..
Ehkä tosiaan olis parempi, ettei siitä tuu sun pomo.
Kommentti sirenita — 29.2.2008 @ 23.02
Tai sitten sun pitää Cherrycat iskeä siihen suloiseen kiinni ennen kuin siitä tulee sun pomo
Mitä orjapiiskuriin tulee niin sen täytyy olla huumorilla kirjoitettu. Ei kukaan voi tosissaan tollasta edes ehdottaa. Tai ei ainakaan kukaan selväjärkinen.
Kommentti voimissain — 1.3.2008 @ 1.25
Kiitos Sade, Sirenita ja Voimissain! Tuo miesorja-juttu on tosiaan kertakaikkisen huvittava. Vastasin ihan kohteliaasti tälle naiselle, että thanks-but no thanks ja toivottelin onnea uuden Valtiattaren etsinnöissä. Kiitti vielä vastauksessa, ja harmitteli, kun ei saa orjaa mukaansa
.
Mitä Suloiseen tulee, niin olen lätkiintynyt siihen aina kun nään sen. Sitten taas unohdan. Jännä homma. Mutta mun tuomiopäivä tulis jos jouduttaisiin saman katon alle hommiin, oli sitten mun esimies tai ei. Sitten olisin varmaan ihan oikeesti lätkiintynyt. Ja ihan oikeasti musta tuntui tänään, että sekin katsoi mua hiukan pidempään, kuin olis ollut tarvis
. Ehkä se muisti mun unikaverikutsun tässä taannoin, ja mietti taas, että mitähän sekin tarkotti.. 
Kommentti unessani — 1.3.2008 @ 1.40
Ihanan positiivista ja onnellisuutta huokuvaa tekstiä! Nuo ovat niin hienoja hetkiä, kun tajuaa sen miten hyviä ja onnelliseksi tekeviä asioita omassa elämässä on. Toivottavasti teillä oli kiva pizzailta muksun kanssa.
Jaa et sitten ottanut itsellesi miesorjaa
Jännittäviä aikoja eletään; milloinkas se varmistuu että saatko Suloisesta pomon itsellesi?
Kieltämättä kenkku vaikkakin kaikessa yllättävyydessän aika herkullinen tilanne sinänsä. On tämä elämä kummallisia käänteitä täynnä!
Kommentti Anis — 1.3.2008 @ 10.56
Ihan samaa ajattelin kun voimissain, eli iske Suloiseen heti kiinni, sitten ei ole enää niin mahdoton asia, jos siitä tuleekin sun pomo.
Kommentti dolce — 1.3.2008 @ 11.50
Kiitos Anis
Kyllä tuntuukin hyvältä välillä, kun voi oikeasti iloita hyvästä olotilasta, aina kaivamatta niitä luurankoja esille!
Aikataulullisesti tuo Suloisen tuleva asema selvinnee ihan kuukauden sisällä…ja viitaten Dolcen ja Voimissain kommenttiin..ei taida ihan riittää meikäläiselle “kiinni iskemistä” varten
Mähän olen niin nössö ja arka, että tarviin hiukan vahvistusta ensin, että toisella on edes mikrohiukkasen verran kiinnostusta. Käänteitä kerrakseen tosiaan!
Kommentti unessani — 1.3.2008 @ 15.21