Huomenta maailma!
Olipas ihanan pirteä olo tänään aamulla herätessäni. Vaikka valvoinkin monta tuntia liian myöhään ja nukuin tunnin liian pitkään. Tuolla valolla on ihmeellinen vaikutus. Aamulla oli taas sellainen fiilis, että voisin helposti taas rakastaa koko maailmaa pienine virheineenkin. Mikään ei harmittanut, eikä mistään sellaisesta, joka normaalisti olisi saanut aikaan raivarit, tullut edes piirun vertaa paha mieli. Mietin pitkään, millä sanalla olisin voinut kuvailla tuota olotilaa, enkä keksinyt muuta kuin “ONNELLINEN”. Olin onnellinen lapsestani, joka vielä tuhisten nukkui ennen herätystä kouluun. Olin onnellinen lemmikeistäni, jotka aina yhtä pyyteettömästi ja vilpittömästi rakastavat minua. Olin onnellinen omasta kodistani, tai no ei nyt omasta, mutta kodistani kuitenkin. Ei se mikään luksuspalatsi ole, mutta pieni ja kodikas. Sellainen, jossa viihdyn ja jossa minun on hyvä olla. Olin onnellinen! Hymyilin aamulenkillä itsekseni, ja toivottelin hyvät huomenet vastaantulijoille. Kevättä rinnassa ehkä, en tiedä. Mutta kerrankin en onnistunut pilaamaan tuota hyvää fiilistä miettimällä, että olisipa ihanaa jakaa tämä onni jonkun kanssa. Ehei, minä osasin kerrankin olla onnellinen ihan oman itseni kanssa, ja vieläpä nauttia siitä olotilasta!
Nyt odotan iltaa lämpimin mielin, sovittiin muksun kanssa, että tänään tehdään pizzaa! Tehdään oikein kunnon kotitekoinen pizza, jossa on paljon täytteitä ja tripla-annos juustoa. Sen jälkeen lähdetään pizzoinemme taas viettämään perjantai-iltaa “mökille”. Eli reilu viiden kilometrin päähän koirakerholle. Enenevässä määrin tuosta koirayhteisöstä on tullut minulle läheinen. Olemme samanhenkisiä ihmisiä, yhtä suurpiirteisiä ja yhtä hölmöjä, jos niikseen tulee. Kaikkia meitä yhdistää rakkaus eläimiin. Muksukin viihtyy yllättävän hyvin porukassa mukana. Joskus lapsia on enemmän, joskus vähemmän, mutta noista lapsukaisistakin on tullut hyviä kavereita keskenään. Ikään ja sukupuoleen katsomatta 
Saattaa jonkun korvissa kuulostaa “ei elämää”-toiminnalta, mutta tällä hetkellä se on minulle lähes yhtä hyvää terapiaa, kuin tämä kirjoittaminenkin.
Heh, kävin pitkästä aikaa treffipalstalla, ja melko huvittava viesti löytyi naispuoliselta henkilöltä:
“Tervehdys,
tämä on nyt vähintäänkin outo,mutta kirjoitan kuitenkin:)
olen itse muuttamassa piakkoin ulkomaille ja minulta jää valmiiksi koulutettu miesorja vapaaksi,jollei joku ota talutushihnaa tiukkaan otteeseen.
Katsoin kuvaasi ja olet upean näköinen nainen,mielestäni juuri sellainen,jolla kuuluu olla miesorja saappan alla.
Tämä on siis koulutettu mm siivoajaksi,tiskaajaksi,kokiksi,tarjoilijaksi ja palvelijaksi.lisäksi sillä on voimakas addiktio ns rahaorjuuteen,eli sitä voi kivasti käyttää rahallisesti hyväkseen..
Miltä kuulostaa,jos heräsi kiinnostus,niin viestitä:)Kxxx “
Kieltämättä huvitti, ja leikin ajatuksella millaista olisi “omistaa” miesorja. Mutta taidan silti olla liian nössö tuollaiseen itse!
Ihanaa päivää kaikille!
EDIT 14:33 : Mä olin juuri Suloisen kanssa samassa palaverissa. Ihan hölmöä..satuin ulos röökille samaan aikaan, kun se justiin tuli. Näpräsin siinä puhelintani, ja olin niinkuin en olis koko tyyppiä nähnytkään..eh..sitten se sano “päivää” niin kovaa, että oli pakko “muka havahtua, et ai moi, mä en huomannutkaan sua yhtään”. Voi tsiisus, miten mäkin aikuinen ihminen käyttäydyn näin nolosti . Mutta kun se ON niin Suloinen, että mä menen ihan kipsiin näköjään hetkellisesti aina. Mutta mikä tässä on kaikkein mielenkiintoisinta (ja kamalinta) on se, että saattaa olla niin, että Suloisesta tulee mun lähin esimieheni tässä keväällä. Iik!! Niin EI SAA käydä, koska mä en suostu ajatukseen, että olisin ihastunut pomooni. Ja sitten varsinkaan ei olisi kyllä enää mitään toivoa minkään suhteen. Siis voi rähmä, mä sanon vaan! Ja voi että, mää vaan tuijottelin sitä siinä palaverissa ihan hölmistyneenä, ja pelkäsin, että hyppään pian pussaamaan sitä, jos en kohta pääsis ulos sieltä tilasta.
*hali*