Heja Sverige!
No men hej alla grabbar 
!
Hengissä siis kotiuduttu kakofoniselta Ruotsinreissulta. Takki on kyllä ollut niin tyhjä, etten ole ehtinyt ja jaksanut kirjoitella vielä mitään, saati edes liiemmin lukea muiden blogeja. Miksi ihmeessä lomalla pitää olla näin kiire????
Ensin kuitenkin valtavan suuret kiitokset Sirenitalle ja Roxylle kunniamaininnasta! Olen otettu ja onnellinen
Blogini on siis saanut (huonosta päivitysmotivaatiosta huolimatta!) kaksin kappalein tällaisen kunniamaininnan:
Luulen, että lähestulkoon jokainen omista suosikesitani onkin jo tämän saanut, joten näin julkisesti tahdon sanoa, että kaikki te vakiolukijat ja kommentoijat, kiitos!!! Luulenpa ihan vakavasti, että ilman teidän vertaistukea, kommenttejanne ja tsemppejänne en olisi näin pitkällä tässä eroprosessissani. Minä kuvittelen olevani nyt oman itseni herra, mitä K:hon tulee. En ole juuri viime aikoina suonut ajatustakaan koko miehelle, huolimatta siitä, että herra lähestyi ystävänpäivän tienoilla. Luulen siis selvinneeni voittajana, joten kippis sille!!! Pieni varaus kuitenkin jätetään, koska edessä nyt on kaikesta huolimatta tämä pakollinen tapaaminen…kääk….reilun viikon päästä!!!! Hyvin siitä selvitään, ja ainahan tiedän, jos oikein iso takapakki tulee, mistä löydän apua. Teiltä, rakkaat virtuaaliystävät!!! Kiitos, että olette olemassa!!!
****
Ruotsissa siis pistäydyttiin. Hiemanhan se alkuun jännitti, mitä tuleman pitää, kun matkassa oli kolme pian 10-vuotiasta viikaria. Pelisäännöt käytiin läpi hyvin tarkkaan, ja pojat saivat itse keksiä “rangaistuksen”, jos sääntöjä ei noudatettaisi. Pahin rankku tuntui olevan sulkeminen laivan vessaan pimeään 15 minuutiksi… Onneksi noita rangaistuksia ei tarvinnut ottaa käytäntöön, sillä pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti!!! Kävipä vielä niin hyvä tuuri, että Tax Freestä löytyi ale-myynnistä lasten potkulaudat, joilla jopa pitkät kävelyt Tukholmaan ja takaisin laivaan sujuivat ilman kitinöitä.
Itse laiva oli aivan täyteen tupattu. En muista, että ikinä olisi laivalla ollut niin paljon porukkaa, kuin tällä kerralla. Lisäksi paikalla tuntui olevan jotkin maahanmuuttajien kokoontumisajot, että mietin jo, olinko tullut väärään laivaan… Kuten jo aiemmin tuolla kommenteissa mainitsin, mitään järistyttävää ei laivalla tapahtunut. Tosin ensimmäisenä iltana otettuani kaiken irti laivan buffetpöydästä, tuli unikin niin varhain, että taisi jäädä ne parhaat bileet näkemättä. Seuraavana päivänä sitten päätin, että tänään otan muutaman rentouttavan juoman rankan päivän päätteeksi. Buffettiakaan ei oltu varattu, ja päätimme syödä toisessa laivan ravintolassa. Ikävä kyllä sielläkin annos oli niin suuri, että vatsa raukka joutui kauhealle koetukselle.
Yritin siinä siis naukkailla siideriä, mutta ei kertakaikkiaan enää napa vetänyt. Joten saldoksi jäi yksi olut, nautittuna saunabaarissa poikien pulikoidessa porealtaassa. Sitten yksi siideri väkisin juotuna hytissä, sekä yksi olut ruoan kanssa….epätoivoista!!!
Iskuyrityksiltä en kuitenkaan välttynyt. Vaikka minusta tuntuikin, että laivan käytävillä liikkui yksinäinen maha, jonka jostain koloista yritti punkea kädet, jalat ja pää. Tuhti olemukseni tuntui kuitenkin houkuttelevan varsinkin rekkamiehiä, joista yksi oli kyllä ylitse muiden. Hän tuli nimittäin pyytämään minulta nimikirjoitusta, luuli minua Kikaksi!!!! Kun sitten kerroin, että Kikka on kuollut jo aikaa sitten, hän totesi vaan, että “ei hän tiennyt, että kuolleetkin säilyy noin hyvin!!”. Just joo ja kiitti vaan… Noh, eipä mennyt aikaakaan, kun toinen puukenkäinen rekkamies tulee rupattelemaan niitä näitä. Kysyy, että olenko keikalle tulossa, vaiko ihan vapaalla tällä kertaa (iso collegehuppari päällä ja farkut jalassa minulla…). Sanoin, ettei ole tapana hyppiä lavalla omiin nimiin, johon ukko sanomaan, että hän niin tykkääkin rauhallisesta tyylistäni. Siis wtf…!!! Olin ihan kuutamolla, ja ajattelin, että niin oli se äijäkin, ja kiitin kauniisti ja poistuin paikalta. Myöhemmin laivan käytävällä kulkiessani mies huusi jostain pöydästä “Marita hei, tule nyt hetkeksi viihdyttämään meitä poikia tähän pöytään!”. Siis mikä helvetin Marita??? Sitten valkeni, että Taavitsainen tietenkin!!! Ei ollut eka eikä toka kerta, kun minua luultiin Maritaksi. En sitten tohtinut oikaista asiaa, vaan vilkutin nätisti miehille ja painelin kannelle tupakalle :).
Yksi potentiaali tapauskin laivalta löytyi. Tämän kanssa ei ollut silmäpeliä kummempaa, mutta eipä oikein päässyt syntymään tilaisuuttakaan, jotta olisi lähempää tuttavuutta voinut tehdä. Minulla kun kulki vanavedessäni nämä pojat, kuin sorsapesue, joten ei ihmekään, ettei liiemmin lähestymisyrityksiä ollut .
Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava reissu, ja pojat olivat myös tyytyväisiä!
*****
Luin kyllä kokonaan, mutta ulosantini ei taida tähän aikaan yöstä riittää enää kummoiseenkaan kommentointiin
Kuulostaa olleen kiva reissu ja tärkeintä on tietysti että pojat viihtyivät.
¤%&/()(/&%¤ että mä sitten jouduin TAAS muuttamaan. Tervetuloa piipahtamaan
Kommentti Anis — 22.2.2008 @ 1.41
Ilmeisesti tuo äskeinen kommenttini jäi roikkumaan ja odottamaan hyväksyntää, kun siinä oli uusi osoite&s-posti..?
Kommentti Anis — 22.2.2008 @ 1.43
No mukava reissuhan teillä oli ja “kivat” kommentit sait rekkakuskeilta.
Kyllä kohtaaminen K:n kanssa sujuu varmasti jo paremmin kuin ennen, kun nyt olet saanut etäisyyttä ja sulla on ollut niin paljon muuta touhua, että K on jäänyt taka-alalle. Hyvä merkki toipumisesta.
Kommentti syksy — 22.2.2008 @ 11.02
Eh.. ei uskoisi että mä olen käynyt yöllä lukemassa JA JOPA KOMMENTOIMASSA tätä postaustasi
Olin kyllä niin väsynyt ja tillin tallin, ettei juuri mitään muistikuvaa.
No, mutta nyt tämä kaikki jäi jopa mieleeni ja sai nauramaan. On sulla ollutkin aika hauska reissu, Kikka-Marita!
Jännittää melkein sun puolestasi tuo tuleva kohtaaminen K:n kanssa. Mutta hyvällä mallilla sä vaikuttaisit ainakin nyt olevan, toivottavasti tsemppisi ja fiiliksesi pitää sinne saakka - ja etenkin sen jälkeen! Kyllä me sitten jeesataan ja tsempataan sua
Ja kyllä mäkin olisin ilman muuta myöntänyt sulle ihan megamahtavan ison E:n, mutta kun Sirenita oli jo kerinnyt siinä vaiheessa..
Olet kyllä Eesi ansainnut!
Kommentti Anis — 22.2.2008 @ 13.39
Mukava reissu siis! Niin tosta Kikka-Marita yhdennäköisyydestä olikin taannoin puhetta. Ja taas tuli vahvistusta.
Kommentti sirenita — 22.2.2008 @ 16.05
Kiitokset kommenteista! Ja juu, Anis, olit todellakin kommentoinut yöllä
Kikka-lookin luulin hävinneen hiusten värjäämisen myötä, mutta näköjään sitten ei. Samoin, kuin itse en ole löytänyt mitään yhteistä itsestäni ja Maritasta, mutta siitä minulle mainitsikin jo vanhan poikaystäväni äitikin niihin aikoihin, kun Maritasta tuli Tangokuningatar. Joten kai siihen on uskottava.
Kommentti unessani — 22.2.2008 @ 17.22
Ai kun ihanaa, että kävit ruotsissa. Epäselväksi ei vissiin jää, että pidän ruotsin maasta. Tosin sukujuurenikin vetää sinne päin, että se varmaan selittää sen. Olin yläasteella se ainut hikarin lisäksi joka piti ruotsin opiskelusta
Välillä on ihan kiva tehdä reissuja lasten kanssa. Ei tarvitse niin tälläytyä yms. Tosin mulla ei niitä lapsia ole, mutta pointin kuitenkin ymmärsitte. Jätän nuo E:t suosiolla jakamatta. Jos jakaisin, olisit E:n kyllä ehdottomasti ansainnut.
Hei toi onkin hyvä kikka, (heh. heh) laittaa siis lapset keksimään omat rangaistukset. Kiitti vinkistä. Nythän me tiedetään siinä miitingissä kun astelet ovesta sisään kuka olet. Kikka-Marita kun tulee vastaan!
Kommentti voimissain — 22.2.2008 @ 22.44
Mukavalta reissulta kuulostaa ja sait ihan kivasti ihailevia katseitakin, ne on aina balsamia. Sama juttu tuli mieleen kuin Voimissain tuossa ylempänä mainitsee, että nyt on lisää tuntomerkkejä blogitapaamista varten. Mua ei ole kyllä koskaan luultu joksikin toiseksi, joten mut sit vissiin tunnistaa siitä että olen ihan perustavis
Kommentti sade — 22.2.2008 @ 23.18
Kiitos Voimissain ja Sade
Voin muuten kertoa, että omasta mielestäni en kyllä muistuta noista kumpaakaan….mutta toisaalta moni on kyllä yhdennäköisyydestä maininnut, joten jotain perää siinä lienee. Paitsi, että 10 kg painoa enemmän… siis oikeasti olen lihonut viime kesästä sen verran…*pyörtyy*… Yksinkertaisesti vaan lohduttaudun näköjään syömällä. Vaikka liikun elukoiden kanssa ihan hirveästi, niin en sittenkään tarpeeksi suhteessa syömiini kaloreihin. No, vielähän tässä on kesään aikaa…
Kommentti unessani — 23.2.2008 @ 3.02
…tuohon viimeiseen on pakko sanoa että ei kiloilla ole väliä, jos on hyvä olo! Oikeasti siis tällä hetkellä antaisin mitä vain sille että jaksaisin olla pirteä ja iloinen, vaikka olisinkin kymmenen kiloa painavampi… :/
Muuten reissu kuulosti kivalta, eikö äidilläkin ole kivaa jos huomaa että poika nauttii? ??
Kommentti jojo — 23.2.2008 @ 13.30
Marita Taavitsainen, vau!
Kiva että reissunne meni hyvin. Meillä oli vähän vaisumpaa, kun isipappa sai puoliflunssan eikä pysynyt teinien vauhdissa…
Mainio tuo etukäteen rankaisukeinojen miettiminen! Toimikin hienosti, kun niitä ei tarvittu.
Mäkin ajattelin alivalla, että nähtävästi nää botskit on nähny jo kaikki muut paitsi Ruotsin B-luokan kansalaiset, kun siellä oli niin paljon ruotsiä puhuvia mokkakorvia
Kommentti dolce — 23.2.2008 @ 17.27
Kiva että retki meni hienosti=) Käyn joskus salaa kurkkimassa täällä.,….
Kommentti ^****^ — 23.2.2008 @ 21.11
Kiitokset Jojo, Dolce ja ^****^ !
Jojo, olet kyllä oikeassa tuossa, mutta mun ongelmana on se, että olo ei todellakaan ole hyvä, vaan suorastaan tunnen ylimääräiset läskit joka puolella. Joten nyt pitää oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni…niinkuin joka maanantai
Dolce, harmi, että meni lentsuillessa risteily. Mä olen itse kyllä myös sitä mieltä, että MÄ olen nähnyt nuo botskit. Vaan tuli hiukan nostalginen fiilis, kun sen saman laivan baareissa ja hyteissä on tullut hurjasteltua silloin kauan kauan sitten harmittomina nuoruusvuosina….
^****^, kiva että pistäydyit, ja kommentoitkin! Käy toki useamminkin vierailulla
Kommentti unessani — 24.2.2008 @ 4.00