Heja Sverige!
No men hej alla grabbar 
!
Hengissä siis kotiuduttu kakofoniselta Ruotsinreissulta. Takki on kyllä ollut niin tyhjä, etten ole ehtinyt ja jaksanut kirjoitella vielä mitään, saati edes liiemmin lukea muiden blogeja. Miksi ihmeessä lomalla pitää olla näin kiire????
Ensin kuitenkin valtavan suuret kiitokset Sirenitalle ja Roxylle kunniamaininnasta! Olen otettu ja onnellinen
Blogini on siis saanut (huonosta päivitysmotivaatiosta huolimatta!) kaksin kappalein tällaisen kunniamaininnan:
Luulen, että lähestulkoon jokainen omista suosikesitani onkin jo tämän saanut, joten näin julkisesti tahdon sanoa, että kaikki te vakiolukijat ja kommentoijat, kiitos!!! Luulenpa ihan vakavasti, että ilman teidän vertaistukea, kommenttejanne ja tsemppejänne en olisi näin pitkällä tässä eroprosessissani. Minä kuvittelen olevani nyt oman itseni herra, mitä K:hon tulee. En ole juuri viime aikoina suonut ajatustakaan koko miehelle, huolimatta siitä, että herra lähestyi ystävänpäivän tienoilla. Luulen siis selvinneeni voittajana, joten kippis sille!!! Pieni varaus kuitenkin jätetään, koska edessä nyt on kaikesta huolimatta tämä pakollinen tapaaminen…kääk….reilun viikon päästä!!!! Hyvin siitä selvitään, ja ainahan tiedän, jos oikein iso takapakki tulee, mistä löydän apua. Teiltä, rakkaat virtuaaliystävät!!! Kiitos, että olette olemassa!!!
****
Ruotsissa siis pistäydyttiin. Hiemanhan se alkuun jännitti, mitä tuleman pitää, kun matkassa oli kolme pian 10-vuotiasta viikaria. Pelisäännöt käytiin läpi hyvin tarkkaan, ja pojat saivat itse keksiä “rangaistuksen”, jos sääntöjä ei noudatettaisi. Pahin rankku tuntui olevan sulkeminen laivan vessaan pimeään 15 minuutiksi… Onneksi noita rangaistuksia ei tarvinnut ottaa käytäntöön, sillä pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti!!! Kävipä vielä niin hyvä tuuri, että Tax Freestä löytyi ale-myynnistä lasten potkulaudat, joilla jopa pitkät kävelyt Tukholmaan ja takaisin laivaan sujuivat ilman kitinöitä.
Itse laiva oli aivan täyteen tupattu. En muista, että ikinä olisi laivalla ollut niin paljon porukkaa, kuin tällä kerralla. Lisäksi paikalla tuntui olevan jotkin maahanmuuttajien kokoontumisajot, että mietin jo, olinko tullut väärään laivaan… Kuten jo aiemmin tuolla kommenteissa mainitsin, mitään järistyttävää ei laivalla tapahtunut. Tosin ensimmäisenä iltana otettuani kaiken irti laivan buffetpöydästä, tuli unikin niin varhain, että taisi jäädä ne parhaat bileet näkemättä. Seuraavana päivänä sitten päätin, että tänään otan muutaman rentouttavan juoman rankan päivän päätteeksi. Buffettiakaan ei oltu varattu, ja päätimme syödä toisessa laivan ravintolassa. Ikävä kyllä sielläkin annos oli niin suuri, että vatsa raukka joutui kauhealle koetukselle.
Yritin siinä siis naukkailla siideriä, mutta ei kertakaikkiaan enää napa vetänyt. Joten saldoksi jäi yksi olut, nautittuna saunabaarissa poikien pulikoidessa porealtaassa. Sitten yksi siideri väkisin juotuna hytissä, sekä yksi olut ruoan kanssa….epätoivoista!!!
Iskuyrityksiltä en kuitenkaan välttynyt. Vaikka minusta tuntuikin, että laivan käytävillä liikkui yksinäinen maha, jonka jostain koloista yritti punkea kädet, jalat ja pää. Tuhti olemukseni tuntui kuitenkin houkuttelevan varsinkin rekkamiehiä, joista yksi oli kyllä ylitse muiden. Hän tuli nimittäin pyytämään minulta nimikirjoitusta, luuli minua Kikaksi!!!! Kun sitten kerroin, että Kikka on kuollut jo aikaa sitten, hän totesi vaan, että “ei hän tiennyt, että kuolleetkin säilyy noin hyvin!!”. Just joo ja kiitti vaan… Noh, eipä mennyt aikaakaan, kun toinen puukenkäinen rekkamies tulee rupattelemaan niitä näitä. Kysyy, että olenko keikalle tulossa, vaiko ihan vapaalla tällä kertaa (iso collegehuppari päällä ja farkut jalassa minulla…). Sanoin, ettei ole tapana hyppiä lavalla omiin nimiin, johon ukko sanomaan, että hän niin tykkääkin rauhallisesta tyylistäni. Siis wtf…!!! Olin ihan kuutamolla, ja ajattelin, että niin oli se äijäkin, ja kiitin kauniisti ja poistuin paikalta. Myöhemmin laivan käytävällä kulkiessani mies huusi jostain pöydästä “Marita hei, tule nyt hetkeksi viihdyttämään meitä poikia tähän pöytään!”. Siis mikä helvetin Marita??? Sitten valkeni, että Taavitsainen tietenkin!!! Ei ollut eka eikä toka kerta, kun minua luultiin Maritaksi. En sitten tohtinut oikaista asiaa, vaan vilkutin nätisti miehille ja painelin kannelle tupakalle :).
Yksi potentiaali tapauskin laivalta löytyi. Tämän kanssa ei ollut silmäpeliä kummempaa, mutta eipä oikein päässyt syntymään tilaisuuttakaan, jotta olisi lähempää tuttavuutta voinut tehdä. Minulla kun kulki vanavedessäni nämä pojat, kuin sorsapesue, joten ei ihmekään, ettei liiemmin lähestymisyrityksiä ollut .
Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava reissu, ja pojat olivat myös tyytyväisiä!
*****
*hali*