Jopas jotakin….
Kävi nimittäin niin, että K laittoi mulle ystävänpäivätoivotukset…..ja kyseli niitä näitä, kuten, että “kuuluuko mulle mitään uutta?” Kertoili omasta uudesta harrastuksestaan, ja totesi vielä loppuun, että “kai me vielä ystäviä ollaan kuitenkin?”.
Aika yllättävä veto. En ekaks meinannut vastata, mutta vastasin kumminkin, ja toivottelin vielä samaan syssyyn synttärionnittelutkin. Ai joo…se kysyi myös, että “olenko deletoinut sen numeron mun puhelimesta”. Ei auttanut kuin rehellisesti sanoa, että “olen” 
Ja lisäsin sitten, että kai me mahdutaan samalle hiekkikselle leikkimään, vaikka välillä lenteleekin hiekkaa silmiin…. Just joo. Tätä mä nyt vähiten kyllä tarvitsin…..ja pidän kyllä pääni kylmänä nyt, etten ala hempeilemään mitään mielessäni.
Oho, onpa K kuitenkin sinua ajatellut näin ystävänpäivän kynnyksellä. Ihan kohteliasta oli vastata. Mutta tosiaan jäitä hattuun merkitysten suhteen. Mutta eikö kuitenkin ollut melko liikuttavaa, että laittoi viestin.
Kommentti syksy — 12.2.2008 @ 15.27
Olihan tuo aika yllättävää. Ja laittoi se vielä erikseen, että “nähdään jos uskalletaan?”. Siihen mä en kyllä enää kommentoi. Eihän mun tarvitse? En viitsisi nyt sinänsä rentoa kirjoittelua taas muuttaa syväluotaavaksi analyysiksi siitä, miksi ei ole hyvä idea tavata.
Voi hyvää päivää, mä sanon…olen kyllä hiukan häkeltynyt.
Kommentti unessani — 12.2.2008 @ 15.32
Ei tarvitse vastata. Menee todella liian syväluotaavaksi. Ymmärrän häkellyksesi. Ja näettehän siellä pakollisessa tapaamisessa sitten kuitenkin.
Kommentti syksy — 12.2.2008 @ 15.45
Aivan oikein, siellähän sitten nähdään. Ja sitä silmällä pitäen K varmaan tuon viestinkin laittoi. Ajatteli, että on ehkä helpompi tavata, kun pahin jää ja kauna on ikään kuin murrettu.
Kommentti unessani — 12.2.2008 @ 15.48
Oho!!! Yllättävä veto tosiaan, mutta ehkä olet oikeassa siinä miksi se laittoi tuon viestin juuri nyt. Mursi vähän jäätä sitä palaveria silmällä pitäen. Huh, itse en missään nimessä kykenisi ohittamaan tuollaista olan kohautuksella, vaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat analyysit pyörähtäisi taas korvieni välissä käyntiin! Ihan mielettömästi nyt tsemppiä sulle, ja ehkei tosiaan kannata nyt enää vastailla mitään enempää..?
Kommentti Anis — 12.2.2008 @ 16.15
Oho, olipa ylläri. Ehkä ton jälkeen on helpompi kohdata siellä palaverissa. Ei kuitenkaan varmaan kannata alkaa kaveraamaan liikaa, jos K ei tarkoita tolla sen enempää kun sanoo.
Kuulumisten vaihtaminenkin voi olla paha juttu (itsellesi), se saa ajatukset ja ahdistukset taas liikkeelle. Kyllähän se tuntuu pahalta, jos toinen elää ihan tyytyväisenä ja itse polkee suossa. Musta ainakin tuntui ihan hirveältä, kun itse olin tosi huonona vellomassa pohjamudissa ja kuulin, että ex-X vaan lomaili (onnellisena?) uuden muijansa kanssa.
Kommentti Sade — 12.2.2008 @ 16.18
Yksi vaihtoehto on tietysti soittaa ja kysyä suoraan, että mitä hän tarkoitti, onko hän nyt sinkkuna ja saattaisi olla kiinnostunut sinusta romanttisessa mielessä, vai että haluaako hän vain olla kaveri? Ja jos vastaus on että vain kaveri, niin sitten todeta että se on valitettavasti vielä liian aikaista.
Eipähän tarttis itsekseen pohtia
Kommentti Kata-73 — 12.2.2008 @ 16.19
Erittäin hyviä pointteja Sadella ja Katalla! Itse kun just reagoisin vastaavassa tilanteessa tuolla äsken mainitsemallani tavalla. Sekoaisin ja analysoisin pääni puhki!
Kommentti Anis — 12.2.2008 @ 16.24
On se kumma kun me naiset *(ehkä myös jotkut miehetkin?) aina analysoimme kaikki ihan puhki…. itse teen samoja virheitä koko ajan, eli nyt ei ole kyse mistään tuomitsemisesta, totean vaan että elämä olis paljon helpompaa ilman tätä kääntämistä ja vääntämistä… ?!
Mutta hei munkin puolesta voimahaleja sulle ja ymmärrän tunteesi. Pidähän pää kylmänä, ja nauti myös siitä että susta tykätään!!
Kommentti jojo — 12.2.2008 @ 16.46
Huiks! Jopas nyt. Oikein hyvään saumaan kuitenkin se tuon viestinsä laittoi. Tarkoitan, että on varmasti ‘mukavampi’ (vaikka se on kaikkea muuta kuin mukavaa) tavata siellä palaverissa. Ei tarvi pähkäillä, josko K ihan kylmällä asenteella siellä olisi.
Tuo analysointijuttu on kyllä vähän pahasta. Meinaan vaan, että itse en kyllä lähtisi asiaa ja tarkoitusperiä sen syvemmin kyselemään. Saattaa aiheuttaa lisää ongelmallisia pohdintoja nimittäin. Jos ihan katsoisit ensin miten palaveri menee ja mitkä on tunnelmat. Sinulla tietysti tunnelmat saattavat hipoa hyperventilaatiotilaa, mutta tarkoitan yleistä tunnelmaa. Kertakaikkisen häkellyttävä tilanne joka tapauksessa. Mutta minusta tuo viesti oli osoitus siitä, että K tosiaan yrittää edes pehmentää tunnelmaa tulevaa tapaamista ajatellen. Sangen kohteliasta. Niitä muita analysointeja onkin sitten vaarallisempaa lähteä tekemään. Nämä tosin ovat vain minun näkökulmiani.
Mutta pidä pääsi kylmänä (ainakin sen verran kuin se on mahdollista) ja katso mitä tuleman pitää. Tsemppiä!
Kommentti sirenita — 12.2.2008 @ 17.39
Kiitokset kaikille taas osuvista ja kannustavista kommenteista. Olen ihan sokkona, kun nettiyhteys kotona on katkolla. Mutta….mielenkiintoista tässä nyt on kyllä ollut huomata se, että minä en ihan oikeasti yhtään laisinkaan analysoinut ja pohtinut koko K:n viestiä eilen illalla. Itse asiassa jopa unohdin sen hetkeksi.
Itse olen kyllä tuon “jään murtamisen” kannalla. Se on ollut K:n tyyli aina, pitkienkin “taukojen” aikana, jos on ollut työtapaaminen tiedossa, on K kuulostellut mielialojani.
Kata73 ehdotti, että kysyisin K:lta suoraan, mikä on homman nimi. Luulen kuitenkin, että annan sen asian olla. Enhän itsekään enää tiedä, haluanko varsinaisesti mitään romanttista K:n suunnalta. Sitä paitsi, tämä koko kuvio noudattaa taas tismalleen samaa kaavaa kuin vuosi sitten:
- erottiin syksyllä
- synttäreidensä kynnyksellä K laitteli “tunnusteluviestejä”, mm. kuink tylsää on viettää syntymäpäiviään yksin jne.
- jonkin ajan päästä tuosta laittoi viestin, että voidaanko tavata
- sitten ilmoitti eronneensa
- ja loppuviimeksi ilmoitti, ettei meistä silti voi tulla mitään
Joten tuohon samaan ansaan en kyllä nyt enää lankea. Sitä paitsi parasta oli lukea sen miehen rivien välistä aistittava pettymys siitä, että olin poistanut sen numeron mun kännystä!!
Laitan nyt viestin vielä tähän, niin näette tekin, ettei tämä nyt välttämättä sitten kuitenkaan ollut muuta, kuin vointien kyselemistä:
“Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää, ainakin luulisin niin.
Aloitin eilen sukelluskurssin joten jotain ihan uuttakin on ilmoilla (tai ehkä paremminkin pinnan alla).
Onko siellä päin jotain uutta???
Oot siis deletoinu mut sun kännystä… nooh ymmärrän kyllä.
Erittäin hyvää ystävänpäivää sulle (ystäviä kai vielä ollaan??)”
Kommentti unessani — 13.2.2008 @ 8.48
Kuulostaa tosiaan ennen kaikkea jään murtamiselta, ilman mitään muita taka-ajatuksia. Ikään kuin “ollaanko kavereita eikä mulkoilla toisiamme siellä palaverissa..?”
Sellainen mullekin tuli tuosta mieleen.
Tosi hienoa, jos pystyit jo melkeinpä hetkeksi unohtamaan koko viestin. Se jos mikä kertoo hienosta edistymisestäsi! Ehkei tosiaan kannata alkaa enää sen kummemmin etsimään merkityksiä sieltä missä niitä ei ole, kuten itse vielä välillä pienesti sorrun tekemään. Pahan mielen siitä vain itselleen saa!
Kommentti Anis — 13.2.2008 @ 11.55
Ota viesti vain kuulumisten kyselyinä ja ystävyyden merkkinä. Ja samaa kaavaa ei kannata ruveta toistamaan. Antaa K:n keksiä uusi menetelmä, jos vielä jotain muuta on mielessä kuin ystävyys. Ystäviäkään ei koskaan ole liikaa ja mieltäsi kuitenkin varmaan lämmittää, että otti yhteyttä, kun kuitenkin joudutte työn merkeissä tapaamaan.
Positiivista, että hetkeksi jopa unohdit! Hienoa!
Kommentti syksy — 13.2.2008 @ 12.06
Ilkeistäkin ilkein kommenttini:
jos tuollaisella viestinpätkällä mies saa pidetyksi naisen (naisia?) varalla miettimässä tai vatvomassa, täytyypä opetella moiset konstit itsekin!
Kommentti dolce — 13.2.2008 @ 17.33
Dolcen kommentti ei minusta ole ilkeä (noh, ehkä miestä kohtaan juu) vaan realistinen. Kieltämättä sama ajatus kävi omassa mielessä. Uskon kuitenkin että sä CCat osaat hoitaa tän homman hienosti nyt. Pää kylmänä vaan…
Kommentti jojo — 13.2.2008 @ 22.27