Kävi nimittäin niin, että K laittoi mulle ystävänpäivätoivotukset…..ja kyseli niitä näitä, kuten, että “kuuluuko mulle mitään uutta?” Kertoili omasta uudesta harrastuksestaan, ja totesi vielä loppuun, että “kai me vielä ystäviä ollaan kuitenkin?”.
Aika yllättävä veto. En ekaks meinannut vastata, mutta vastasin kumminkin, ja toivottelin vielä samaan syssyyn synttärionnittelutkin. Ai joo…se kysyi myös, että “olenko deletoinut sen numeron mun puhelimesta”. Ei auttanut kuin rehellisesti sanoa, että “olen” 
Ja lisäsin sitten, että kai me mahdutaan samalle hiekkikselle leikkimään, vaikka välillä lenteleekin hiekkaa silmiin…. Just joo. Tätä mä nyt vähiten kyllä tarvitsin…..ja pidän kyllä pääni kylmänä nyt, etten ala hempeilemään mitään mielessäni.
*hali*
syksy said,
Helmikuu 12, 2008 @ 15.27
Oho, onpa K kuitenkin sinua ajatellut näin ystävänpäivän kynnyksellä. Ihan kohteliasta oli vastata. Mutta tosiaan jäitä hattuun merkitysten suhteen. Mutta eikö kuitenkin ollut melko liikuttavaa, että laittoi viestin.