Minun elämäni kevät?
Tuleekohan tästä minun Elämäni Kevät? Äitikin oikein soitti ja sanoi, että “no nyt se sun onnesi viimein kääntyy”. Minä siihen, että “jaa, miten niin?”. -No kun sun horoskoopissa sanottiin, että sä löydät elämäs miehen tänä vuonna. 
Eli kai mä voin sitten huokaista helpotuksesta, että viimein tämä etsikkoaika lähestyy loppuaan, ja saan viimein alkaa elämään aikuisen naisen aikuista elämää aikuisessa parisuhteessa.
Niinpä niin, kunpa kaikki olis noin helppoa. Ärsyttävästi tosiaan tuo K minua vaivaa. Vielä ärsyttävämpää ehkä on, ettei tämä tunne ole mennyt ohi, vaan on kestänyt koko viime viikon ja tuntuu vaan edelleen jatkuvan. Mietin, että en mä ennen näin pitkään ole yhdellä kertaa K:n perään haikaillut, miksi nyt sitten? No, päättelin, että aiemmin olen ratkaissut pulman laittamalla K:lle jonkun typerän tikusta asiaa-viestin, ja siihen saamaani yhtä mitäänsanomattomaan vastaukseen olen sitten tyytynyt, ja palauttanut taas elämäni raiteilleen. Nyt kun tavallaan tuo viestittelyvaihtoehto on poissuljettu, niin tällä olotilalla ei oikein ole mitään keinoa purkautua. Siitä sen siis täytyy johtua….ja kyllähän tämä tavallaan ruokkii itse itseään. Mitä enemmän mietin K:ta, sen useammin ne samat ajatukset palaavat mieleeni. Voih…tapahtuisipa nyt taas jotain repäisevää, että saisin hetkeksi muuta ajateltavaa. Naureskelin muuten äsken itsekseni, että K varmaan lähettäis mut lataamoon, jos tietäisi, että vielä mä vaan täällä muistelen aikoja, jolloin kaikki oli paremmin (muka). Se pitäis mua hulluna, läheisriippuvaisena lähenevää keski-iän kriisiä potevana aikapommina. No, se vapautus K:lle suotakoon, sanallakaan se ei tule koskaan tietämään, kuinka pitkään sen perään vielä surin.
***
Ensi viikolla onkin sitten luvassa parin päivän reissu firman porukan kanssa. Tämä on sellainen jokavuotinen “palkintomatka” firman esimiehille, joka on naamioitu seminaariksi. Eri kohteisiin Suomessa sitten kokoontuu yrityksen esimiehet sekä johtoryhmä pari kertaa vuodessa “suunnittelemaan” strategisia siirtoja tulevaisuudelle. Ja tuonne samaiseen paikkaanhan siis on tulossa myös Suloinen, joka nyt sinällään ei kyllä ole muistunut mieleeni taas muutamaan päivään. Ihmeellisiä ohimeneviä hetken humahduksia nämä ihastumiset….no, kaiketi jotain itsesuojelua tmv. Kai sillekin joku hieno psykologinen termi on Siltä osin matka ei siis aiheuta mitään säväreitä, eikä firmaan tietääkseni ole viimekertaisen jälkeen palkattu ketään uusia potentiaalisia tapauksia. Joten oikeastaan vähän rasittaa lähteä koko reissuun. Pitää hommata lapsenvahtia ja järjestää koiranhoitoa…kauhean hankalaa
****
Tajusin myös juuri, että kesähän lähestyy taas vinhaa vauhtia. Mikä tarkoittaa sitä, että tapaan taas Kesämiehen. Se on kuulkaa semmoinen juttu, että siinä on mies, jonka perässä muuttaisin vaikka Peräseinäjoelle. Veikkaan, että tämän hetken tilanteessa jos viivalle laitettaisiin Kesämies ja K, niin ensimmäinen veisi voiton. Erikoista…mutta Kesämies on kaikesta sikamaisuudestaan huolimatta säilyttänyt sädekehänsä silmissäni. Ainoa mies, joka on pyytänyt minulta vilpittömästi anteeksi muutamaa väärinkäsitystä. Ja ainoa mies, jonka kanssa olen rakastellut salaa rantakallioilla kuumana kesäyönä Kesämiestä en vaan osaa varsinaisesti ikävöidä, koska tuttavuutemme on ollut niin satunnaista. Yksi viikko kesässä nyt parina vuonna peräkkäin on saatu nauttia toistemme seurassa, mutta heti kun viikko on ohi, palaa arki, ja kesämuistot haalistuu. Mutta ihana mies ehdottomasti. Toivottavasti tapaan sen taas tänä vuonna. Huh, valtavan ihana.
*hali*