Jees, eli aika tapahtumaköyhää tää mun elämäni on taas ollut. Siis sinänsä menoja on riittänyt kyllä taas viikonlopulle, muttei oikein mitään sellaista, mistä jaksaisi hirveästi kirjoitella sen kummempia. Eikä ole edes mitään vatvottavaa!!! Johan tää nyt on ihan kummallista, kun on niinku tottunut vatvomaan viimeiset neljä-viisi vuotta taukoamatta

Viikonloppu meni taas siivillä. Perjantaina oli koiraporukoita kylässä. Syötiin ja juotiin, ja saatiin vielä pari mun miespuolista työkaveriakin kylään. Siitä sitten lähdettiin koko kööri paikalliseen baariin iltaa jatkamaan. Mä en vaan jotenkin saanut taas fiilistä irti. Ei maistunut juoma, eikä oikein huvittanut mikään. Lähdinkin sitten vähin äänin kotiin nukkumaan. Palkintona älyttömästä viisaudestani heräilin varsin pirteänä lauantaiaamuna. Jossain vaiheessa päivää piti ottaa unoset sitten kuitenkin, mutta se sellainen baari-illan jälkeinen pöhnä puuttui.

Sunnuntaina tulikin sitten ulkoiltua oikein kunnolla, ja nautittua auringonpaisteesta. Illalla isä vaimoineen kävi kylässä syömässä laskiaispullat ja vaihtamassa kuulumiset.

Tätä se tasainen arki siis on. Mitään järisyttävää ei tapahdu, ja päivät kuluu omalla painollaan. Liian tyyntä nyt on, jotain on kulman takana odottamassa. Ollapa nyt kristallipallo, olisi kiva tietää mihin varautua.