SÄ OOT…..KIVA!
Niin kiire ei saa olla, että unohtaa ystävän!
Sääntö nro 1: Älä murehdi pieniä asioita.
Sääntö nro 2: Kaikki asiat ovat pieniä.
Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen, joka merkitsee
sinulle jotain, tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä, päivän
rakastaaksesi häntä, mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet.
Lähetä tämä ihmisille, joita et koskaan unohda ja muista lähettää tämä myös hänelle, joka lähetti tämän sinulle. Se on vain lyhyt viesti kertoaksesi heille, ettet koskaan unohda heitä.
Jos et lähetä tätä kenellekään, se tarkoittaa, että olet kiireinen ja
olet unohtanut ystäväsi…
Tämän vastaanottajia ovat omalta osaltani rakkaat virtuaaliystäväni:
- Anis
- Dolce
- Sirenita
- Roxy71
- Voimissain
- Dulchinea
- Sade
- Syksy
- Haahis
- Jojo
Kiitos! Taitaa paras ystävyys ollakin nykyisin tätä virtuaaliystävyyttä. En vähättele oikeiden läsnäolevien ystävien ystävyyttä, mutta vertaistuki on aina parasta ja toisen saman kokeneen tai samoja asioita pohdiskelevan näkemys antaa aina jotain uutta omaan pohdintaan.
Kommentti syksy — 17.1.2008 @ 15.16
Tismalleen. Ja jotenkin vaan niille fyysisille ystäville ei kehtaa loputtomiin vuodattaa samaa. Paljon olen ainakin itse täältä apuja saanut, ja toivottavasti joku on saanut apua myös omista kommenteistani ja jutuistani. Vaikkei niissä aina ole päätä eikä häntää
Kommentti unessani — 17.1.2008 @ 15.26
Kiitos! Samaa mieltä, tänne on hyvä vuodattaa eikä tarvitse uuvuttaa niitä muita ystäviä vatvonnallaan. Mulle on ihan hirveästi apua ja tukea!
Kommentti Sade — 17.1.2008 @ 16.56
Voi kiitos! Täsmälleen samaa mieltä, eipä noihin kommentteihinne ole juurikaan lisättävää. Ilman tätä virtuaalivertaistukea kaikki nämä menneet kuukaudet olisivat olleet taatusti vielä paljon vaikeampia!
Kommentti Anis — 17.1.2008 @ 17.22
Kiitos ja kumarrus. Tässähän ihan häkeltyy ja punastuu kun kiitosta satelee joka suunnasta. Ei täälläkään päässä paljon lisättävää. Yhdytään siis yllä olevien kommentteihin!
Kommentti voimissain — 17.1.2008 @ 17.38
Kiitoksia!
Sääntö nro 2 ei ole mulle ihan vielä kolahtanut…
Kommentti dolce — 17.1.2008 @ 18.57
Voi kiitos! Mitäpä minä tässä enää muiden sanomisia toistelemaan, ihan samat sanat
Kommentti Haahis — 17.1.2008 @ 19.01
Kiitoksia kovasti:) Sama takaisin myös sulle virtuaaliystävä:)Niin totta joka sana varsinkin tuo että unohtaakseen tarvitsee koko elämän.
Kommentti Dulchinea — 17.1.2008 @ 23.18
Ja kiitos täältäkin.. kyllä tää virtuaalivertaistuki on ollut paikallaan monessakin asiassa…
Kommentti roxy71 — 21.1.2008 @ 9.03
Voih, kiitos (ja samoin). Ihan pakahduttaa.
Sain tuon saman jutun sähköpostiini, ja jatkoin sitä kyllä. Täytyy koittaa olla kiireetön ja lähetellä samainen tärkeysviesti täälläkin.
Kommentti sirenita — 21.1.2008 @ 20.21